Ensimmäinen kysymys menee Venäjän diktaattorille, presidentti Vladimir Putinille:
Tätäkö halusit, kun aloitit rikollisen hyökkäyksesi Ukrainaan 24. helmikuuta? Siis sitä, että Suomi liittyy Natoon?
Tuskin halusit, mutta näin tässä sitten kävi.
Reilussa neljässä kuukaudessa tapahtui historiallisia käänteitä, joiden yksi merkkipaalu lyödään maailmapolitiikan pelikenttään tänään, kun Nato kutsuu Suomen ja Ruotsin jäsenikseen.
Asia ratkesi tiistaina, kun sopu Turkin kanssa saatiin aikaan neljän tunnin väännön jälkeen.
Presidentti Sauli Niinistön täytyi varmaan välillä purra hammastaan illan neuvotteluissa Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin kanssa, mutta Niinistön linja oli oikea: sopu syntyi.
Se on tärkeintä.
Turkki-sopimuksen yksityiskohtia historia tuskin kauan muistelee, ellei Turkki ala venkoilemaan vielä ratifiointiprosessin kanssa.
Ratifiointeja alkaa tulla nopeasti, mutta harva osaa sanoa, mihin mennessä kaikki 30 Naton jäsenmaata saavat asian hoidetuksi.
Niinistö kertoi illalla, että myös Turkin delegaatio oli luvannut hakemukselle ripeää käsittelyä.
Mutta palataan itse prosessiin.
Venäjän helmikuisen roistomaisen hyökkäyksen jälkeen alkoi tapahtua.
Presidentti Niinistö matkusti Yhdysvaltoihin heti maaliskuun alussa tapaamaan presidentti Joe Bidenia, jolta saatiin rohkaisua Nato-prosessin aloittamiseksi ja Yhdysvaltain tuki.
Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson ja puolustusministeri Peter Hultqvist matkustivat heti perään Helsinkiin kuulemaan Niinistöltä Amerikan-terveiset.
Sen jälkeen onkin menty käsikynkkää historiallisella tavalla. Niinistö ja Andersson tekivät vielä yhteisenkin matkan Valkoiseen taloon toukokuussa.
Heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen myös kansa kääntyi gallupeissa, suunnilleen yhdessä yössä, Naton kannalle.
Eduskunta siunasi 17. toukokuuta Nato-hakemuksen murskaluvuin 188–8.
Ja tässä ollaan.
Yhdessä Ruotsin kanssa.
Suomi on ollut yksituumainen Ruotsin kanssa, mutta ennen muuta Suomi on ollut sisäisesti yksituumainen.
Presidentin ja pääministeri Sanna Marinin (sd) yhteistyö on toiminut hyvin, ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr) ja puolustusministeri Antti Kaikkosta (kesk) unohtamatta.
Isoissa isänmaan asioissa Suomessa näkyy löytyvän vielä yksituumaisuutta oppositiota myöten.
Joukko on tehnyt kevään aikana hartiavoimin töitä – yhdessä – Suomen Nato-jäsenyyden eteen.
”Venäjän luoteinen luotettava naapuri on nyt yhdessä Ruotsin kanssa peruuttamattomalla Nato-tiellä. Siinäpä Vladimirille miettimistä.
Mutta palataan vielä Venäjään ja Putiniin.
Kun Britannian pääministeri Boris Johnson kävi Suomessa 11. toukokuuta lupaamassa turvatakuita jäsenyysprosessin harmaalle ajalle, Niinistö tokaisi ilmoille tiedotustilaisuudessa näkemyksensä tapahtumien kulusta.
– Eli miten he (venäläiset) tämän näkevät? Minun vastaukseni on, että te saitte tämän aikaan. Katsokaa peiliin!
Siihen ei ole paljon lisättävää.
Ilmaisu on jo jäänyt historiaan.
Venäjän luoteinen luotettava naapuri on nyt yhdessä Ruotsin kanssa peruuttamattomalla Nato-tiellä.
Siinäpä Vladimirille miettimistä.