Banner Before Header

Kommentti: Turkin pihdeissä on oikeasti Ruotsi – Suomi ottaa silti samat iskut vastaan

Maamme-laulu kajahti komeasti ilmoille Kuninkaanlinnan sisäpihalla, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolisoineen vieraili Tukholmassa 17. toukokuuta.

Samana päivänä vahvistui, että Suomi ja Ruotsi jättävät jäsenhakemuksensa Natolle yhdessä.

– Kyseessä on historiallinen valinta, jonka teemme rinnakkain veljesmaamme kanssa, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa lausahti.

Valtiovierailu oli Nato-kevään juhlava päätepiste, mutta paratiisissa oli jo varjoja.

Tilanne oli kääntynyt uuteen asentoon perjantaina 13. toukokuuta, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ilmoitti ensimmäisen kerran vastustavansa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.

– Pohjoismaat ovat kuin vierastaloja terrorijärjestöille, Erdogan jylisi.

Suomi päätti marssia Natoon käsi kädessä Ruotsin kanssa, mitä jopa Naton vastustajat ovat pitäneet välttämättömänä lähtökohtana.

Kääntöpuolena on se, että naapurimaat joutuvat kohtaamaan saman poliittisen pyörityksen, vaikka maiden lähtötilanne on hyvin erilainen.

Tukholman yliopiston Turkki-tutkimuksen instituutin johtaja Paul Levin sanoi IS:lle suoraan, ettei Turkin valituksilla ole oikeastaan paljoakaan tekemistä Suomen kanssa.

– Pelkään, että Suomi on eräänlainen sivullinen uhri. Suurin osa Turkin valituksista kohdistuu joko Ruotsiin tai muihin Naton jäsenmaihin, Levin kommentoi.

Turkin pihdeissä on siis oikeasti Ruotsi, mutta Suomi ottaa hakijakumppanina samat ruoskaniskut vastaan.

Eräs diplomaatti sanoo taustakeskustelussa, että nyt näkyy se, ettei Ruotsi ole ollut millään tavalla valmistautunut Nato-jäsenyyteen.

Toisin kuin Suomella, Ruotsilla ei ole ollut Nato-optiota, vaan se heräsi Nato-kysymykseen Venäjän hyökkäyksen myötä ja Suomen tehtyä selväksi, että se on valmis liittymään Natoon ilman Ruotsiakin.

Ruotsi ei ole yksinkertaisesti ole valmistautunut tilanteeseen, jossa sen pitäisi tulla toimeen Turkin kaltaisen maan kanssa.

Ruotsi on esiintynyt vuosikymmeniä maailman omatuntona ja heristellyt herkästi sormea niin itään kuin länteenkin päin. Viime vuosina Ruotsi on ottanut Turkin ulkoministeriön kanssa yhteen Syyrian kurdikysymyksestä.

Ruotsissa on noin 100 000 asukkaan kurdiväestö, ja maan parlamentissa on kuusi kurditaustaista poliitikkoa.

Ruotsi on siis Erdoganille helppo maali tilanteessa, jossa Turkilla on kaiken lisäksi vahva neuvotteluasema – onhan Turkilla toiseksi suurin armeija Natossa ja lisäksi se on kantanut isoa vastuuta pakolaiskysymyksessä.

Ja tässä tilanteessa se, mikä kohdistuu Ruotsiin, kohdistuu Suomeenkin.

On epäselvää, miten Ruotsi pyrki varmistamaan Turkin tukea Nato-ponnisteluilleen etukäteen.

Se ainakin tiedetään, että Suomessa elettiin siinä harhaluulossa, että Turkki tukisi Suomen pyrkimyksiä.

Onko Suomessa eletty liiaksi Nato-huumassa, kun Erdoganin ansaa ei osattu ennakoida?

– Turkin tukea kyllä haettiin, sitä varmistettiin presidenttiä myöten. Tämä oli aika yllättävä käänne, eräs hallituslähde vastaa.

Suomen asennoitumisessa voi nähdä ripauksen hyväuskoisuutta. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) sanoi keskiviikkona, että ”aina voi miettiä, olisiko pitänyt suhtautua vielä varovaisemmin erilaisiin keskusteluihin ja lupauksiin”.

Nato-maiden osalta Suomessa oltiin enemmän huolissaan Unkarin omapäisestä pääministeristä Viktor Orbánista kuin Erdoganista.

Niinistökin kertoi huhtikuun alussa Twitterissä, että Erdogan tukee Suomen tavoitteita, mutta viitteitä Turkin vaatimuksista oli ilmassa jo silloin.

Turkin presidentinkanslia nimittäin tviittasi keskustelun jälkeen, että Erdogan toi esiin odotuksensa sotatarvikkeiden vientiin liittyvien esteiden purkamisesta.

Niinistö tosin tarkensi STT:lle perjantaina, ettei Turkki kytkenyt asevientikiellon poistamista vielä tuolloin Suomen Nato-jäsenyyteen.

Selvää on, että Turkin pitää saada joitakin vaatimuksiaan läpi, jotta umpisolmu avautuu.

Ongelmana on, ettei Suomella ole neuvotteluissa asevientikiellon poistamisen lisäksi juuri pelimerkkejä.

Turkin mukaan Suomen ja Ruotsin on vaikka muutettava lakejaan, jotta ne taipuisivat Turkin vaatimuksiin.

Ajatus on niin absurdi, että Turkin on arvioitu ajavan neuvotteluja tarkoituksella umpikujaan.

Diplomaattilähde arvioi IS:lle, että ratkaisun Turkki-kiistaan olisi löydyttävä kolmen kuukauden sisällä, ennen marraskuussa pidettäviä Yhdysvaltojen kongressin välivaaleja. Mitä kauemmin prosessi kestää, sitä pahemmin asiat uhkaavat mennä solmuun.

Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenille Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ovat olleet palikka strategisessa pelissä.

Washington Postin mukaan Biden näki jo varhaisessa vaiheessa, että Suomen ja Ruotsin, kahden vahvan jäsenvaltion, liittyminen Natoon on paras tapa romuttaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin toiveet Naton jakautumisesta.

Biden edisti tätä tavoitetta aktiivisesti ja keskusteli Niinistön kanssa puhelimessa jo joulukuussa ja tammikuussa.

Herää kysymys, että jos Biden on tehnyt Suomen ja Ruotsin jäsenyyksistä kärkihankkeen suurvaltapoliittisessa pelissä, niin eikö Yhdysvalloilla kuuluisi olla johtavana Nato-maana intressi hoitaa asia kuntoon?

Ruotsalaistutkija Levinin mukaan Ruotsin, Turkin ja Yhdysvaltojen on pyrittävä tekemään kompromissi, jonka sekä Ruotsin sosiaalidemokraattinen hallitus että Erdogan voisivat hyväksyä.

Suomen roolina on Levinin mukaan tukea Ruotsin pyrkimyksiä kompromissin löytämisessä.

Tarvitaan siis jonkinlainen diili, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä ilman, että kukaan myy räikeästi periaatteitaan.

Voi kuulostaa kylmältä kaupanteolta, mutta sitä kutsutaan politiikaksi.

Source Link is.fi