Banner Before Header

Kommentti: Vaiettu raportti paljastaa hyytävän uhkakuvan – Putinin diktatuurin ajautuminen kaaokseen voi tarkoittaa suomalaisille ikäviä asioita

Putinin Venäjän kuolinkamppailu koskettaisi suomalaisia enemmän kuin raakalaismainen sota Ukrainassa. Viisi vuotta vanha sisäministeriön raportti on nyt todella hyytävää luettavaa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Kun katsoi Moskovan Punaisella torilla viime viikon perjantaina kansallisintoa ja sotahuumaa puhkuvaa yleisöä, Vladimir Putinin kannatuksen romahtaminen ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen. Puheet olivat hurjia lavalla ja lavan vieressä, yleisön joukossa.

Venäjä on kuitenkin laaja maa. Kaikki viisaus ei keskity Moskovaan, vaikka vallan ydin siellä onkin – tukevasti Kremlin muurien suojassa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa tökkii pahasti, tappioita tulee ja maa-alueita menetetään. Venäjän liikekannallepanon jälkeen lienee Siperian takahikiällä Burjatiassa asuvalle kansalaisellekin selvää, että kyse ei ole enää Putinin mainostamasta ”kirurgisesta erikoisoperaatiosta” Ukrainassa vaan jostain paljon isommasta: täysimittaisesta sodasta.

Kaikki mobilisoidaan, jopa kuolleetkin kuten Aftonbladet-lehti osuvasti kertoi.

Kuukausia Ukrainassa taistelleet venäläissotilaat vaikuttavat väsyneiltä ja tappioiden kuluttamilta joukoilta.

Kyllästyneet sotilaat ja kyllästynyt kansa on vaarallinen yhdistelmä kenelle tahansa hallitsijalle, jopa Putinille. Nyt on myös merkkejä yksisilmäisen sotapropagandan rakoilemisesta valtion ohjaamassa valtamediassa. Jos Putinin totalitaristinen hallinto haluaa pysyä vallassa, otteet kovenevat ja maa voi ajautua sisäiseen kaaokseen.

Lue lisää: Asiantuntija: Venäjän propaganda­kupla vuotaa ja Putin-kritiikki lisääntyy – ”Merkitsee lopun alkua Putinin hallinnolle”

Liikekannallepanon tiimellyksessä noin 300 000 venäläistä on jo lähtenyt pois maasta. Entä jos Putin aloittaa kunnon puhdistukset ja kurinpalautukset? Juuri nyt tästä ei ole merkkejä, mutta jos näin käy, mitä tapahtuu Suomen rajoilla, kun massat lähtevät liikkeelle etsimään turvapaikkaa.

Turvapaikanhakijoita matkalla Suomeen talvella 2016. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Vuodenvaihteessa 2015 ja 2016 Venäjältä tuli turvapaikanhakijoita pohjoisen raja-asemille Venäjän hybridisodankäynnin muotona. Hakijoiden tulva yllätti rajaviranomaiset ja poliitikot. Ilmeisesti hakijoilla testattiin systeemiä ja sitä, miten Suomi reagoi.

Asia saatiin pois päiväjärjestyksestä korkean tason neuvotteluilla, mutta tästä säikähtäneenä sisäministeriö tilasi selvityksen, jossa käytiin läpi eri vaihtoehtoja tilanteessa, jossa turvapaikanhakijoita ilmestyisi itärajalle massoittain.

Sisäministeriön julkaisemassa raportissa (25/2017) kerrotaan, mikä on Suomen kyky vastaanottaa turvapaikanhakijoita. Selvityksessä päädyttiin johtopäätökseen, että tilannekuva ei ole oikea ja johtojärjestelmä ontuu. Samaisessa raportissa asiantuntijat visioivat, mitä tarkoittaisi, jos Venäjällä tapahtuisi jotain sellaista, joka johtaisi 10 000 000 pakolaisen liikkumiseen.

Suomen kautta eteenpäin pyrkisi useita miljoonia ihmisiä, ja Suomeen jäisi heistä – raportin mukaan – ”vain” 1 000 000 ihmistä.

Kyllä, luit oikein: miljoona ihmistä!

Rajavartija työssään. Kuva: Sasu Mäkinen / Lehtikuva

Raportissa etsittiin keinoja hallita näin valtavaa ihmisvyöryä.

Suuri osa selvitykseen haastatelluista asiantuntijoista rajoittaisi maahantuloa poikkeuslainsäädännöllä: majoittamiseen tarvittavaa infrastruktuuria ei kyettäisi takaamaan näin monelle tulijalle. Ei vaikka leirityyppinen majoitus sotilasteltoissa, kouluissa, parakeissa ja varastoissa olisivat käytössä.

Miljoona ihmistä vuodessa on yksinkertaisesti liikaa.

”Leiriolosuhteiden pystyttämistä tulisi opetella etukäteen ja hyödyntää mm. YK:n osaamista asiassa”, raportti opastaa.

Myös kotitaloudet joutuisivat selvityksen mukaan venymään uudessa tilanteessa, koska majoituspaikkoja tarvitaan:

Suomessa on noin 3 000 000 asuntoa, joissa useimmissa on runsaasti neliöitä asuttaa ihmisiä. Lisäksi lämmitettyjä varastoja on runsaasti. Vaikka vastuu vastaanotosta on valtiolla, kapasiteettien ylittyessä tilanne kysyisi kuitenkin kansalaiskulttuuria ottaa vastaan turvapaikanhakijoita.

Ihmisvyöry itärajan yli tietäisi varmasti valmiuslakien käyttöönottoa.

Säädeltävää riittää; valtio voisi muun muassa ottaa kansalaisten ajoneuvoja ja asuntoja turvapaikanhakijoiden käyttöön. Tulijoiden joukossa on monenlaista sakkia, jotka voivat olla yhteiskunnalle turvallisuusuhka.

Tästäkin selvitys varoitteli:

Näin suuressa maahantulossa turvapaikanhakijat muodostaisivat mahdollisesti hyvin merkittäviä turvallisuusuhkia muille heikoimmille turvapaikanhakijoille. Tässä skenaariossa erityisesti laittoman maahantulon ja ihmiskaupan ennustetaan kasvavan. Jotta näitä voitaisiin nostaa, nähdään toiminta kansainvälisissä verkostoissa tärkeänä.

Raportti kehotti poliitikkoja ja viranomaisia varautumaan massojen liikehdintään itärajalla ennakoivasti.

Toisin kävi.

Selvitys haudattiin ministeriön kassakaappiin vähin äänin, mikä sinänsä ei ollut yllätys suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Selvityksen uhkakuvilta on helppo ummistaa silmät ja laittaa kädet ristiin, ettei mitään noin kauheaa tapahtuisi.

Venäjä hyökkää Ukrainassa, sodan lopputuloksesta ja kestosta ei ole tietoa ja Venäjää kuristavat talouspakotteet sekä totalitaristinen Putinin hallinto. Mitä tahansa voi tapahtua, ja on tapahtunutkin.

Siksi ministeriön selvitys onkin – lievästi sanottuna – hyytävää luettavaa juuri nyt.

Vaikka kansallinen turvallisuus on kyseessä, Suomessa käytetään yllättävän paljon aikaa pykälänikkarointiin ja ollaan huolissaan EU:n säädöksistä ja kansainvälisestä oikeudesta.

Samaan aikaan kansainvälisessä politiikassa asiat etenevät tulivankkureissa.

Tapahtumia ja käänteitä riittää, ja totutut toimintakaavat eivät enää päde.

Jonoja itärajalla Venäjän liikekannallepanoilmoituksen jälkeen. Kuva: Sasu Mäkinen / Lehtikuva

Suomi on reagoinut turvallisuusympäristön muutoksiin joissakin asioissa vetelästi, esimerkiksi rajan sulkeminen venäläisiltä turisteilta kesti hämmästyttävän pitkään ennen kuin päätös saatiin aikaiseksi syyskuussa. Ensin perusteita sulkemiselle ei löytynyt laista millään, sitten ne keksittiinkin nopeasti – yhdessä yössä.

Rajanylittäjien määrä romahti, mutta turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa, hitaasti mutta varmasti. Maahanmuuttoviraston mukaan heitä on nyt tänä vuonna jo yhteensä yli 700, Venäjän liikekannallepanoilmoituksen jälkeen hakijoita on ollut hiukan yli 300 – muutamassa viikossa.

Turvapaikan hakemista ei ole rajoitettu, vaan raja-asemilla noudatetaan kansainvälisiä sopimuksia: hakemukset käsitellään asianmukaisesti.

Aidan rakentaminen rajanylityspaikkojen lähelle on oikea ratkaisu. Se ei ehkä riitä, mutta suunta on oikea. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa vielä maltillisesti ministeriön selvitys kannattaisi kaivaa esille ja miettiä toimenpiteitä ison rysähdyksen varalle.

Ennen kuin on – jälleen kerran – liian myöhäistä.

Source Link is.fi