Imatra
Niissä kyyneleissä oli paljon symboliikkaa. Ne ennakoivat maastohiihdon tulevia olympiavalintoja.
Pelissä on yhden Pekingin kokoisesti tunteita, kuten Jasmin Kähärän käyttäytyminen heti Imatran SM-kisojen sunnuntaisen sprinttifinaalin jälkeen osoitti. Finaalissa kaatunut Kähärä, 21, lysähti maalialueella välittömästi polvilleen ja purskahti itkuun.
Kähärän katseessa ei näyttänyt kytevän pelkästään pettymys, vaan myös viha.
Vuokatti Ski Teamin sprintteri tiesi, että pystyssä pysyessään hän olisi saattanut kellistää loppusuoran kiritaistelussa seurakaverinsa, nyt SM-kultaa helponlaisesti saavuttaneen Katri Lylynperän, mikä olisi todennäköisesti sinetöinyt hänen valintansa helmikuisiin Pekingin olympialaisiin.
Kähärän kyyneleissä oli aistittavissa vihaa nimenomaan koko raadollista valinta-asetelmaa kohtaan. Nuori hiihtäjä on antanut kauden aikana mainiot olympianäytöt maailmancupin vapaan sprinteissä (samalla matkalla kilpaillaan Pekingissä), mutta ne eivät välttämättä riitä.
Lylynperä sanoi kisan jälkeen ääneen sen, mihin koko valintapeli nyt kulminoituu. Hän antoi vahvasti ymmärtää, että Suomessa sprintin arvostus on edelleen liian heikko – ja juuri siitä syystä Kähäräkin varmasti itki.
– Jos jollain normaalimatkojen hiihtäjällä olisi kauden aiemmista (maailmancupin) kisoista tilillä viides sija (Lylynperän oma paras sijoitus), ei tätä valintakeskustelua enää edes käytäisi, aloitti Lylynperä, joka voitollaan varmisti olympiapaikkansa.
– Ja sama juttu ”Jaskan” (Kähärä) kohdalla. Kymmenes sija (Kähärän paras sijoitus) riittäisi ilman spekulaatioita, hän jatkoi tarkoittaen, ettei Kähärän kaatumisella pitäisi enää olla mitään väliä valintojen kannalta.
Mutta sillä on, ainakin jossain määrin.
Imatran SM-kisoista puuttui lähes koko kotimainen kärkikaarti, mutta se ei olisi muutoinkaan tuonut valintoihin viisautta. Niinpä valintaleikissä on edelleen kyse siitä, valitaanko naisista kisakoneeseen kuusi normimatkojen hiihtäjää ja yksi selkeä sprintteri vai viisi normimatkalaista ja kaksi perussprintteriä.
Kaikki on siis pitkälti kiinni siitä, arvostavatko maajoukkuevalmentajat valinnoissaan enemmän normimatkalaisia kuin sprinttereitä.
– Kolmannes maailmancupin kisoista on jo sprinttejä, ja supersprintti tekee tuloaan. Olisi toivottavaa, että Suomessakin käännettäisiin viimein katseet myös sprinttiin, Lylynperä toi oman mausteensa jännitteiseen tilanteeseen.
Tiistaina julkistetaan maastohiihdon uudet olympiavalinnat, ja sen jälkeen sekä miesten että naisten joukkueeseen jää yksi paikka auki 24. tammikuuta saakka, jolloin on valintojen vihoviimeinen takaraja.
Miesten puolella kuudennesta ja viimeisestä paikasta taistelevat Planican maailmancupissa (22.–23.1.) erityisesti Remi Lindholm ja Markus Vuorela, kenties Lauri Lepistökin. Vahvimmilla on Lindholm, joka kohautti sunnuntaina erikoisella Instagram-päivityksellään.
Lindholm julkaisi tekstin, johon oli liittänyt Suomen maajoukkueen virallisen tilin @xcteamfin. Myöhemmin hän poisti julkaisunsa, jossa viestitti maajoukkueelle ytimekkäästi: V***n lampaat. Ei yllättäisi, jos tämä purkaus liittyi jollain tavalla olympiavalintoihin.
Naisten puolella paikkoja on yhteensä seitsemän, ja spekulaatiotasolla kuvioissa on yhä mukana myös normimatkojen hiihtäjä Vilma Nissinen. Käytännössä ”kulissisodassa” asetelma on kuitenkin nimenomaan tämä: Kähärä vastaan Riitta-Liisa Roponen, vapaan hiihtotavan normimatkojen 43-vuotias spesialisti.
Kokemus vastaan nuoruus.
Menneisyys vastaan tulevaisuus.
Riitta-Liisa Roponen.
Viha kytee jo laajemminkin eri poteroissa. Roposen henkilökohtainen valmentaja ja aviomies Toni Roponen lyö oman näkemyksensä napakasti tiskiin. Kähärää valmentava Jussi Simula puolestaan yrittää julkisesti esittää tyyntä, mutta kyllä jännitteet ovat hänestäkin aistittavissa.
– Jos Pekingiin halutaan valita seitsemän tämän hetken parasta naishiihtäjää, Riitta-Liisa pitää mielestäni ilman muuta valita. Hän on aina ollut kauden parhaassa kunnossaan arvokisoissa, Roponen sanoi IS:lle.
– Pekingin kisat käydään korkealla, ja maailmancupin ohjelmassa on toistaiseksi ollut vain yksi vapaan kisa korkealla, Davosissa. Siellä Riitta-Liisa hiihti hyvin (27:s), mutta kärsi koko muun Suomen joukkueen tavoin (Kerttu Niskanen 15:s ja Krista Pärmäkoski 16:s) karseasta suksiongelmasta.
Simula myöntää, että lopullisissa valinnoissa tehdään myös arvostuksellista valintaa normimatkojen ja sprintin välillä.
– Liputan tietysti oman suojattini valinnan puolesta, mutta ei tähän tilanteeseen oikein muuta pysty sanomaan. Maajoukkueen valmennusjohto tekee esityksen, ja sen mukaan mennään, hän linjasi.
Rannalle jääminen olisi karu kolaus kuudensiin ja samalla viimeisiin olympialaisiinsa tähtäävälle Roposelle, joka viime kaudella oli naisten vapaan kympin MM-startissa paras suomalainen (10:s). Yhtä lailla se olisi valtaista takaisku tulevaisuuden lupaus Kähärälle, jonka ura voisi lähteä Pekingin kokemusten myötä entistä selkeämpään nousukiitoon.
Kävi valinnoissa miten tahansa, jonkinlainen sisäpiirien välinen riita puhkeaa väistämättä.
Verisiä kyyneleitä vielä vuodatetaan.