Banner Before Header

Kommentti: Yksi pelaaja on pomminvarma valinta olympialaisiin – näin Leijonat pelasi Karjala-turnauksessa

Tämä oli odotettavissa, kun Leijonien kokoonpano julkistettiin marraskuun alussa. Päävalmentaja Jukka Jalonen ja GM Jere Lehtinen valitsivat käytännössä parhaat Euroopassa pelaavat suomalaispelaajat kotiturnaukseen.

Kokoonpano oli täynnä rutinoituneita ja kansainvälisellä tasolla marinoituneita pelimiehiä, mikä näkyi jäällä.

Tämänvuotinen Karjala-turnaus oli Leijonilta kokonaisuutena jämäkkää tekemistä, vaikka turnausvoitto valui käsistä sunnuntaina Ruotsia vastaan. Kahden voiton ja yhden tappion takaa löytyy paljon hyviä asioita.

Lue lisää: Leijonille karvas tappio Ruotsille isänpäivän kiekkokamppailussa – IS seurasi

Yksi laatutakeista on Jalosen organisoima pelitapa. Kun pelaamisessa on selkeät raamit, se tuo tarvittavan selkänojan jokaiselle pelaajalle – oli rooli mikä tahansa.

Viime vuosina on nähty MM-tasolla asti, miten yksilöt pystyvät loistamaan, kun vaatimustaso on kova ja pelitapa on tarkasti organisoitu. Tästä yhtälöstä syntyy vahva leijonakollektiivi, joka taistelee turnauksesta tai vuodesta riippumatta aina guldenista.

Tässä turnauksessa Leijonat pelasi erittäin kurinalaista ja puolustusvoittoista jääkiekkoa. Leijonat oli täydellinen vastakohta Venäjän kirkassilmäiselle ja impulsiiviselle juniorijoukkueelle, jonka keski-ikä oli 20 vuotta.

Tasakentällisin Leijonat oli puolustuspelillisesti vahva kaikissa kolmessa ottelussa. Työmoraali oli korkealla. Leijonat pyrki pitämään riskikertoimet alhaalla. Puolustusvalmius korostui. Sitkeä miesvartiointi omissa ja tiivis keskialueen trap toimi.

Viime kevään MM-kisoissa ”nimetön” leijonajoukkue luotti puolustusvoittoiseen pelitapaan, mikä oli looginen valinta, koska riveistä ei löytynyt tuhottomasti ratkaisuvoimaa. Tässä turnauksessa odotin, että Leijonat olisi kyennyt vahvan puolustamisen päälle pelaamaan ripauksen monipuolisemmin ja jouhevammin hyökkäyssuuntaan.

Kiekon kontrollointi oli hyvää luokkaa, mutta ajoittain kiekollinen pelaaminen puuroutui murtovaiheessa hyökkäyssinisellä. Jatkopelien ajoituksissa oli parannettavaa ja lukuisista siirtokiekoista oli haastava rakentaa pitkiä hyökkäyksiä.

Turnauksen päätösottelussa Ruotsi näytti ajoittain syöttöpelaamisen taitoa. Tre Kronor liikutti suorahyökkäyksissään ja hyökkäysalueella kiekkoa Leijonia monipuolisemmin leveys- ja syvyyssuunnassa.

Leimallista kuitenkin oli, että turnauksen joka ottelussa Leijonien paras erä oli kolmas. Sunnuntaina Ruotsin jäätävä ylivoimapeli oli yksinkertaisesti liikaa.

Kärki kantoi komeasti ja ylivoima jauhoi tulosta. Joukkueen pelilliset johtajat keskikaistalla olivat vahvasti maajoukkueeseen palannut Stanley Cup -voittaja Valtteri Filppula ja tykkikautta KHL:ssä pelaava Miro Aaltonen. Filppulan solidaarisesta sentteripelaamisesta voisi koostaa opetusvideon junnuille.

Laituriosastolta Harri Pesonen ja Toni Rajala ovat pomminvarmoja MM-kisapelaajia. Ruotsia vastaan Pesonen ja Rajala täydensivät loistavasti toisiaan ja muodostivat toimivan laiturikaksikon. Tutuista MM-hyökkääjistä Marko Anttila, Iiro Pakarinen ja Hannes Björninen olivat jälleen vahvoja rooleissaan.

Puolustuksen johtajat olivat viivamaestro Sami Vatanen, Atte Ohtamaa ja Mikko Lehtonen.

Vatanen on Karjala-turnauksessa nähdyistä suomalaispelaajista ainoa pomminvarma valinta olympialaisiin. Hänen taitopankilleen on käyttöä ylivoimallakin Pekingissä.

Ohtamaa on Jalosen monivuotinen MM-luottoratsu, joka pelaa betonivarmaa puolustuspeliä ilman ylimääräistä säkenöintiä. Lehtonen ei ollut parhaimmillaan kahdessa ottelussa, mutta hän on dynaamisuudeltaan ja viivapelaamiseltaan Euroopan pakkieliittiä.

Veskariosastosta molemmat torjuivat hyvän turnauksen. Jussi Olkinuora on paras Euroopassa pelaava maalivahti, ja hän voi olla potentiaalinen kolmosvahti Pekingissä. Niclas Westerholm loisti maajoukkuedebyytissään.

Muista debytanteista Ville Petman, Heikki Liedes ja Teemu Tallberg säväyttivät luotettavuudellaan ja energisyydellään.

Source Link is.fi