Banner Before Header

Korkeasaareen viedyn ”mysteeri­poron” sukupuoli selvisi – ”On siinä kyllä paljon metsäpeuran piirteitä”

Korkeasaaren Villieläinsairaalassa kovista koettelemuksista toipuvan peuransukuisen sorkkaeläimen laji ja sukupuoli ovat nyt tiedossa.

Kyseessä on nuori poika, vasa, hirvaiden sukupuolta, toivottavasti joskus härkä itsekin.

– Se selvisi, kun nähtiin sen tänään pissaavan, kertoo Korkeasaaren tiedottaja Mari Lehmonen.

Virtsa, joka oli Lehmosen mukaan ”hyvän väristä”, suihkusi seisovasta asennosta vatsan alle.

– Jos se olisi ollut vaadin (tyttö), se olisi mennyt enemmän jalkojen väliin.

Potilas on saanut rauhoittavia ja on sikälikin rauhallinen. Seuraavat 1-2 viikkoa ovat ratkaisevia toipumisessa.

Myös laji on sikäli varma, että kyseessä on peura, sillä sekä metsäpeura että poron alkumuoto tunturipeura ovat peuroja, Rangifer tarandus.

Tämä ei alun perin tullut monellekaan mieleen.

– Meidän kuraattori Ville Vepsäläinen sen sanoi, että peura se on, piste.

Sen sijaan sitä ei tiedetä vielä, kumpaan peuran alalajiin mysteeriotus kuuluu, metsäpeuroihin vai tunturipeuroista polveutuviin poroihin.

– Eläinlääkärimme sanoi, että on siinä kyllä paljon metsäpeuran piirteitä, Lehmonen kertoo.

Verestä otetun dna-testin valmistumisen aikataulu on auki.

Peura viettää nyt aikaa omassa rauhassaan ulkoaitauksessa Talosaaressa, jossa Korkeasaaren Villieläinsairaala toimii.

Vierailuja ei sallita.

– Tarkoitus on, etteivät hoidossa olevat villieläimet totu liikaa ihmisiin, Lehmonen selittää.

Korkeasaaren metsäpeuroja se ei ole tavannut. Korkeasaari on mukana Metsähallituksen johtamassa Metsäpeura Life -projektissa, jossa siirretään metsäpeuroja Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle.

Korkeasaaren peuraa hoitava eläinlääkäri Sanna Sainmaa on mukana projektissa.

Potilaspeura syö jäkälää ja tarjolla on myös lehtikerppuja.

Se on Lehmosen mukaan rauhallinen, mihin tosin osaltaan vaikuttaa sille annettu rauhoittava lääkitys.

Jos katse voisi kertoa, dna-testiä ei tarvittaisi peuran tosiolemuksen selvittämiseen.

Vasta seuraava viikko tai kaksi näyttävät varmuudella ja lopullisesti, toipuuko potilas kokemastaan voimakkaasta stressistä.

Nyt näyttää silti hyvältä.

Jos peura jää eloon, sen tulevaisuuden askelmerkit riippuvat siitä, mikä peura se on: onko se metsäpeura vai onko se poro.

Metsäpeura on luonnonvarainen laji ja sen pitäminen tarhassa edellyttää luvan hakemista.

– Sillä voisi olla joku rooli Life-hankkeessa, Lehmonen pohtii.

Jos peura on poro, se palautettaneen omien lajitovereidensa porojen pariin.

Mitään tietoa peuran alkuperästä ei edelleenkään ole. Salamyhkäisyys ympäröi mysteeripeuraa.

– Sillä ei ole korvamerkkiä tai mitään, Lehmonen kertoo.

Lehmosen mukaan poron pitäminen hoidokkina edellyttäisi nykyisin ilmoitusta.

– Se oli meillekin uusi tieto ja taitaa olla sitä monille (lemmikki) porojen omistajillekin, joten sellaista rekisteriä ei ole olemassa.

Mikäli kyseessä olisi metsäpeura, rekisterimerkintää ei tietysti olisi senkään vertaa.

Takana on pitkä vaellus, seikkailuita ja stressiä. Mutta miten pitkä vaellus, sitä ei tiedä kuin peura itse.

Mysteeripeura liikkui viime viikon puolivälissä keskisellä Uudellamaalla ja saapui loppuviikosta Vantaan kautta Helsinkiin, ensin Pohjois-Haagaan perjantaina, sitten lauantaina Länsi-Pasilaan Poliisitalon liepeille ja Talvipuutarhaan, missä poliisit piirittivät sen ja se vietiin nukutettuna Korkeasaaren Villieläinsairaalaan.

Epäilyksen, että kyseessä ei välttämättä ole poro, esittivät perjantaina Ilta-Sanomissa Nuuksion poropuiston yrittäjä Susanna Almén ja Metsäpeura Life -hankketta johtava Sakari Mykrä-Pohja.

Perusteluna olivat poroksi kummallisen pitkät koivet.

Source Link is.fi