Korkeasaaressa tutkitaan ihmisten kykyä havaita eläinten tunnetiloja – söpöjen eläinten tunteita yritetään tulkita muita enemmän

Korkeasaaren eläintarhassa tutkitaan tänä kesänä ihmisten kykyä havainnoida eläinten tunteita.

– Pyrimme selvittämään, miten me ihmiset tulkitsemme eläinten tunteita, jotta jatkossa ehkä pystyttäisiin opettamaan ihmisiä tulkitsemaan eläimiä paremmin, sanoo väitöskirjatutkija Laura Hiisivuori Helsingin yliopiston Tunnetiede-tutkimusryhmästä.

Tunnetilojen parempi tulkitseminen voi auttaa siihen, että eläimiä kohdellaan hyvin.

– Harva varmaankaan haluaa tietoisesti esimerkiksi tuottaa tuskaa eläimelle, Hiisivuori sanoo.

Korkeasaaressa vierailevat aikuiset voivat kesän tutkimuspäivinä osallistua vartin mittaiseen testiin, jossa kysytään anonyymisti henkilön taustatietoja ja eläimiin liittyviä käsityksiä. Osallistujille näytetään Korkeasaaren eläimistä kuvattuja videoita.

Hyvät eläinkokemukset voivat auttaa eläinten tunteiden havaitsemisessa

Kyky havaita eläinten tunnetiloja vaihtelee suuresti ihmisten välillä. Syitä tähän ei ole toistaiseksi paljonkaan tutkittu.

Helsingin yliopiston tutkijat selvittävät Korkeasaaressa, mitkä eläimen ja sen havainnoitsijan ominaisuudet vaikuttavat eläimen tunteiden tulkitsemiseen.

Se tiedetään jo entuudestaan, että ihmisen taustalla on vahva vaikutus.

– Jos on ollut lapsuudessa lemmikki ja hyviä eläinkokemuksia, ihminen on mahdollisesti herkempi tulkitsemaan eläinten tunteita, Laura Hiisivuori sanoo.

Hiisivuoren mukaan vaikutusta on myös esimerkiksi sillä, miten eläimiin omassa kulttuurissa suhtaudutaan. Samoin sillä on väliä, millaiseksi ihminen kunkin eläimen mieltää.

– Niin sanottu ”pörröisyysfaktori” vaikuttaa. Mitä söpömpi eläin meidän ihmisten mielestä on, sitä helpommin ajattelemme, että sillä on tunteita ja ainakin yritämme tulkita, miltä siitä tuntuu, Laura Hiisivuori sanoo.

Lemmikin kipu saattaa jäädä omistajalta huomaamatta

Usein ihmiset myös luulevat havaitsevansa esimerkiksi lemmikkieläintensä tunnetiloja paremmin kuin todellisuudessa tekevät. Sitä ilmentää esimerkiksi lemmikkien kivun huomaaminen.

– Yllättävän paljon eläinlääkärit kertovat siitä, että lemmikkien kipu jää omistajalta yksinkertaisesti huomaamatta. Jos osaisimme tulkita lemmikin viestejä oikein, huomaisimme paremmin esimerkiksi sen, että lemmikki on tosi kipeä.

Muutaman viime vuosikymmenen aikana eläinten tunteista on saatu uutta tutkimustietoa.

– Nykytiedon valossa käytännössä kaikilla selkärankaisilla on tunteita. Toki puhumme perustunteista siten, että eläin kykenee tuntemaan pelkoa, iloa, mielihyvää ja tämäntyyppisiä perustunteita, Laura Hiisivuori sanoo.

Selkärangattomista eläimistä tutkimustietoa ei ole samaan tapaan kuin selkärankaisista. Hiisivuoren mukaan on kuitenkin alustavia tutkimustuloksia siitä, että esimerkiksi ”selkärangattomien älyköillä”, mustekaloilla, saattaa olla perustunteita.

Kokonaisolemus kertoo paljon tunnetilasta

Miten esimerkiksi Korkeasaaren eläimen tunteita sitten voi yrittää tunnistaa?

Laura Hiisivuori neuvoo tarkkailemaan eläintä rauhassa. Hänen mukaansa ihmiset saattavat tulkita eläimen olemuksessa yksityiskohtia pahastikin väärin, mutta eläimen kokonaisolemusta voi olla helpompaa hahmottaa. Yleisolemus kertoo paljon.

– Jos miettii, millainen ihminen on rento, niin hyvin samalla tavalla eläin on rento. Kokonaisolemus on hyvin samankaltainen. Eläimiähän mekin olemme.

Korkeasaaren eläimistä vaikkapa kääpiömarmosetit, pienet vikkelät apinat, ilmaisevat Laura Hiisivuoren mukaan paljon tunteitaan. Kääpiömarmosettien keskinäistä viestintää on kuitenkin hänen mukaansa hyvin vaikeaa ihmissilmin tarkkailla, sillä ne ovat hyvin nopeita ja niiden eleet ovat pieniä.

Sen sijaan jonkun suuremman eläimen, esimerkiksi karhun tai metsäpeuran tunnetilojen tarkkailu voi olla Korkeasaaren-kävijälle antoisaa.

– Jos jaksaa vaikka puoli tuntia katsella metsäpeuroja, niin kummasti alkaa huomata, että niillä on erilaisia tunnetiloja. Eri yksilöillä on jopa erilaisia temperamentteja, Laura Hiisivuori sanoo.

”Tuntemattomampien eläinten tunteista ei ollut mitään hajua”

Tutkijat eivät halua julkisuudessa paljastaa, mitkä eläimet ja tunnetilat Korkeasaaren tutkimuksessa ovat mukana, ettei tutkimusasetelma vääristyisi. Joka tapauksessa osallistujat pääsevät arvioimaan Korkeasaaren eläinten tunteita.

Eläintarhareissullaan tutkimukseen osallistuneet Anne ja Aleksi Laajala ajattelevat, että eläinten tunteiden parempi tunnistaminen olisi varmasti tarpeellista. Tunteiden arviointi ei testissä heidän mielestään kuitenkaan ollut helppoa.

– Osa eläimistä oli tutumpia ja niitä oli nähnyt luontodokumenteissa ja muuta, joten oli jokin haju siitä, mitä mikäkin ele tarkoittaa. Mutta vähän tuntemattomampien eläinten tunteista ei ollut mitään hajua, Aleksi Laajala toteaa.

Myös testiin osallistunut koiranomistaja Petri Niva kokee, että eläinten tunnetilojen tunnistaminen osoittautui melko vaikeaksi. Hänen mielestään olisi tärkeää, että ihmiset osaisivat hahmottaa vähintääkin omien kotieläintensä tunteita.

– Kyllä tuosta itsellekin jäi vähän ajateltavaa sen suhteen, kuinka hyvin loppujen lopuksi osaa tunnistaa omien kotieläinten juttuja, Petri Niva toteaa.

Lue myös:

Tutkimus: Koira osaa nauraa – ja niin osaa lehmäkin