Koronarokotusten annosväli taas esillä, kun kolmansien annosten jakelu etenee – asiantuntija: kaikki riippuu siitä, mitä rokotusohjelmalla halutaan saada aikaan

Koronapandemian aikana koronarokotteita on eri maissa päädytty antamaan erilaisilla annosväleillä. Annosvälillä on merkitystä erityisesti tartuntojen ehkäisemisen ja leviämisen näkökulmasta. Suomessa on käytössä suositus kahdentoista viikon annosvälistä ensimmäisen ja toisen annoksen välillä.

Kysyimme THL:n asiantuntijoilta ylilääkäri Hanna Nohynekilta ja tutkimuspäällikkö Merit Meliniltä,mikä on annosvälin merkitys koronarokotusten tässä vaiheessa, kun kolmansiakin annoksia jo annetaan.

Koronarokotteita on päädytty antamaan erilaisilla antoväleillä eri maissa. Miksi?

Hanna Nohynek: Osittain se johtuu siitä, että eri mailla oli alussa eri määrä rokotteita. Rokotepula pakotti miettimään tarkoin, minkälaisesta aikataulusta saada paras mahdollinen terveyshyöty. Eri maiden päätöksistä ja tietämyksestä riippuen lopputulema on ollut vähän erilainen.

Miksi Suomessa päädyttiin antamaan koronarokotteet 12 viikon antovälillä?

Hanna Nohynek: Meillä rokotteita oli aluksi niin vähän, että jos olisimme antaneet niitä myyntiluvan mukaisesti 3 viikon aikavälillä, olisi alkuvaiheessa pystytty rokottamaan paljon vähemmän ihmisiä. Meillä oli tieto siitä, että yhdenkin annoksen jälkeen rokotteen immunogeenisyys on hyvä, ja sitä kautta suojateho vakavaa tautia vastaan todennäköisesti erittäin hyvä. Laskimme matemaatikkojen kanssa, että jos annetaan yksiä annoksia pidemmällä aikavälillä, niin kuinka paljon enemmän terveyshyötyä siitä on väestötasolla. Oli selvää, että emme jemmaa toisia annoksia, vaan annoimme ykkösannoksia sitä mukaa kun niitä tuli. Tämä on pitkässä juoksussa osoittautunut hyväksi ratkaisuksi sekä rokotteen suojatehon optimoinnin että väestön suojaamisen näkökulmasta.

Merit Melin: Kun kahden annoksen väli on mahdollisimman pitkä, silloin immuunivaste ehtii kypsyä paremmin. Tästä on tullut myös tutkimustietoa, kun on katsottu eri pituisia annosvälejä ja mitattu vasta-aineita. Lyhyellä 3–4 viikkon annosvälillä, millä rokotteita on alunperin tutkittu, saadaan aikaiseksi heikompi vaste. Raja-arvo kulkee siinä kuuden viikon kohdalla. Jos annosväli jää lyhyemmäksi kuin kuusi viikkoa, niin silloin vaste on heikompi. Jos se on yli kuusi viikkoa, silloin se on parempi. 12 viikkoakin tuottaa edelleen paremman vasteen kuin jos väli on kuusi.

Entä jos antoväli on yli 12 viikkoa?

Merit Melin: Ei ole vaaraa siitä, että immuunivaste jäisi heikommaksi, jos antoväli pitenee, vaan päivastoin. Kun ensimmäisen annoksen jälkeen immuniteetilla on aikaa kypsyä, niin se pystyy paremmin tuottamaan vasteen uudelle annokselle, jolloin saadaan aikaiseksi laadullisesti parempia vasta-aineita ja voimakkaampi vaste. Esimerkiksi jos toinen annos annettaisiin vaikka vuoden päästä, niin sillä saataisiin hyvä vaste aikaiseksi.

Onko takarajaa tai aikaikkunaa, milloin viimeistään toinen annos tulisi ottaa?

Merit Melin: Ei ainakaan siihen suuntaan, että pitäisi miettiä, että on ylittänyt jonkun aikaikkunan. Tärkeää on se, että on riittävä aika annosten välillä. Toki sopivaan annosväliin vaikuttaa yksilön parhaan mahdollisen immuunivasteen lisäksi se, minkälainen epidemiatilanne on ja kuinka paljon tartuntoja sillä hetkellä esiintyy. Jos tartuntoja on paljon ja halutaan mahdollisimman hyvää suojaa nopeasti, niin silloin voi olla tarpeen lyhentää annosväliä. Niin nyt on tehty, eli on suositeltu, että voi ottaa kuuden viikon päästä toisen annoksen, jolloin toisella annoksella saavutetaan parempi suoja nopeammin lyhyellä tähtäimellä.

Onko tässä jouduttu menemään mutu-tuntumalla? Mihin annosväli perustuu?

Hanna Nohynek: Immunologisista perussäännöistä tiedetään, että jos annosväli on pidempi, immunologinen vaste pääsee kypsymään paremmin. Siihen tietoon me nojasimme. Valmistajilla oli todella kova kiire, eivätkä he ehtineet pandemiatilanteessa tekemään kaikkia annosväli- ja annosmääräkokeiluja, mitä he normaaliolosuhteissa olisivat tehneet. Kiireen vuoksi ajatus oli, että mennään mahdollisimman nopeasti eteenpäin ja pelataan varman päälle. RNA-rokotteet eivät olleet aikaisemmin onnistuneet olemaan kovin immunogeenisiä. Sen vuoksi valmistajat ajatelivat, että annetaan ne kohtuullisen lyhyin välein, että varmasti saadaan kohtuullisen hyvä responssi eli vaste. Rauhanolosuhteissa olisi kokeiltu eri vaihtoehtoja ja sitten valittu se, joka on kaikista immunogeenisin. Tällä kertaa siihen ei ollut aikaa.

Onko maailmalla syntynyt yhteisymmärrystä siitä, mikä on paras mahdollinen antoväli 1. ja 2. annoksen välillä?

Hanna Nohynek: Ei varmaan sellaista täydellistä konsensusta ole. Se aina riippuu siitä, mihin pyritään, mikä on epidemiologinen tilanne ja kuinka kiire on saada ja minkälaista vastemuuttujaa vastaan. Jos ajattelemme infektion torjumista, niin silloin kaksi annosta tiheästi annettuna on kasvavan infektiopaineen tilanteessa parempi ratkaisu. Mutta jos ajattelemme vakavaa tautia ja sen torjuntaa, niin siinä tilanteessa tämä Suomen ratkaisu on ollut erittäin hyvä, koska vakava tauti estyy jo erittäin hyvin yhdellä annoksella.

Tällä hetkellä Suomessa tehosterokotuksia eli 3. rokoteannosta annetaan 6 kk jälkeen immuunipuutteisille henkilöille, riskiryhmiin kuuluville henkilöille ja yli 60-vuotiaille. Lisäksi rokotteita saa hoitohenkilöstö, jolla ensimmäinen ja toinen rokoteannos annettiin epidemian alkuvaiheessa lyhyellä annosvälillä. Millä perusteella tuohon 6 kk väliin on päädytty?

Hanna Nohynek: Sekin perustuu rokotetehotutkimustietoihin ja immunologisiin tietoihin. Tiedetään, että ainakin kuuden kuukauden ajan teho vakavaa tautia vastaan pysyy hyvänä, mutta se lähtee alenemaan pikkuhiljaa infektiota vastaan. Eli se taas riippuu siitä, mitä rokotusohjelmalla halutaan saada aikaan. 6 kuukautta on oikein hyvä väli, kun ajatellaan vakavaa infektiota, mutta se alkaa olla ehkä liian pitkä, jos ajatellaan infektion eli tartunnan estämistä. Infektion estäminen perustuu pitkälti vasta-aineisiin ja niiden määrä ajassa vähenee koko ajan.

Onko ilmaantunut haittoja tiheämmästä antovälistä johtuen?

Hanna Nohynek: Toisen annoksen jälkeen on ollut harvinaisena vakavana haittana myokardiittia eli sydänlihastulehdusta. Mitä kolmannen annoksen jälkeen on ilmaantunut, sitä ei vielä kovin tarkkaan tiedetä. Israelissa näyttäisi siltä, että kolmas annos aiheuttaisi vähemmän haittoja kuin toinen annos. Toisaalta vielä ei ole laajasti rokotettu sitä ryhmää, jossa sydänlihastulehdukset ovat yleisiä eli nuoria 16-29 vuotiaita miehiä.

Miten koronarokotteen antoväli poikkeaa muista rokotteista antovälin suhteen?

Hanna Nohynek: Jos ajatellaan rokotteita yleisesti, niin ensimmäiset annokset annetaan yleensä parin kolmen kuukauden välein. Esimerkiksi hepatiitti B-rokotetta kaksi ensimmäistä annosta annetaan noin kuukauden välein ja kolmas annos 6–12 kuukauden kuluttua. Lasten rokotuksissa esimerkiksi pneumokokkirokote annetaan kolmen, viiden ja 12 kuukauden iässä. Hepatiitti A:lle riittää kaksi annosta, jotka annetaan puolen vuoden välein. Papilloomavirusrokotetta annettiin aluksi kaksi ensimmäistä kuukauden välein ja kolmas puolen vuoden kuluttua. Kun nähtiin, että rokotteet ovat todella immunogeenisia, niin siirryttiin antamaan rokotetta kaksi annosta puolen vuoden välein eli kolmannesta annoksesta luovuttiin. Paljon riippuu siitä, kuinka immunogeeninen rokote on. On hyvin mahdollista, että mRNA rokotteet käyttäytyvät kuten niin sanotut inaktivoidut virusrokotteet, eli hyvän pitkäkestoisen suojan saavuttamiseksi tarvitaan kolme annosta. Riittäkö tällainen sarja estämään myös limakalvoinfektioita, aika näyttää.

Mikä vaikutus annosvälillä on koronaa vastaan rokotettujen läpäisytartuntoihin ja tartuttavuuteen?

Merit Melin: Pitkällä annosvälillä saavutetaan parempi immuunivaste ja korkeammat määrät vasta-ainetta tällä toisella annoksella. Silloin kun vasta-aineiden määrä on korkea, ne todennäköisesti myös säilyvät pidempään korkeammalla tasolla. Tiedetään, että erityisesti neutraloivat vasta-aineet ovat keskeisiä tartunnan ehkäisemiseksi. Silloin kun vasta-aineita on vielä paljon verenkierrossa ja limakalvoilla, todennäköisesti tämä suoja myös tartuntaa vastaan säilyy paremmin.

Miten pitkään sairastettu koronaviruksen aiheuttama tauti ja tartunta suojaavat uutta tartuntaa vastaan?

Hanna Nohynek: Ainakin 6–8 kk, mahdollisesti kauemminkin. Sukulaisvirusten SARS1 ja MERS kohdalla immuniteettia voitiin osoittaa vielä muutama vuosi infektion jälkeen, enimmillään jopa 17 vuoden jälkeen. Ihmisten nuhakuumeita aiheuttavien koronavirusten osalta immuniteetti on lyhytikäisempää. Miten käy SARS-Cov2n kanssa, jää nähtäväksi.

Olet itsekin sairastanut koronan pandemian alkuvaiheessa. Oletko itse ottanut koronarokotteen?

Hanna Nohynek: Olen sairastanut taudin kohtuullisen kovana ja vasta-ainetasoni olivat tutkitusti korkealla. Itse asiassa minun ja monen muun epidemian varhaisvaiheessa koronan sairastaneen verinäytteen avulla on kalibroitu useamman suomalaislaboratorion koronavasta-ainetutkimusmenetelmät. Tällä hetkellä olen sekä sairastetun taudin että rokotuksen suojassa, käytännössä siis ikään kuin kaksi annosta saaneena. Tehostepiikille menen, kun kuusi kuukautta tulee kohta täyteen.

Näyttääkö tämän hetkisen tiedon valossa siltä, että koronarokotteesta tulee jokavuotinen influenssarokotteen tapaan?

Hanna Nohynek: Vielä on liian aikaista sanoa, miten siinä käy. Se riippuu siitä, mikä on luonnonviruksen kohtaamisen merkitys ihmisen suojalle ja kuinka paljon virus muuntautuu. Jos tulee muuntoviruksia, jotka pystyvät väistämään tällä hetkellä käytettyjen rokotteiden suojan, niin silloin ollaan tuossa influenssatilanteessa. Jos koronavirus pysyy suhteellisen samanlaisena olennaisilta osiltaan, niin silloin kysymys on vanhemmista ihmisistä, immuunipuutteisista tai muuten sairauksiensa vuoksi suuremmassa riskissä olevista ihmisistä. Tarvitsevatko he tietyin väliajoin tehosteita, välttämättä muut eivät, vai onko niin, että kaikki tarvitsevat. Tutkimus tulee tuottamaan vastauksia.

Tiedejulkaisu Lancet (siirryt toiseen palveluun) on lokakuussa julkaissut brittitutkimuksen, jossa todettiin, että kahden rokoteannoksen saaneet ihmiset voivat sairastuttuaan tartuttaa tartunnan alkuvaiheessa lähes yhtä paljon kuin rokottamattomatkin ihmiset. Mitä hyötyä tartunnan leviämisen kannalta rokotuksista on ja miten tärkeää rokotteiden antoväli on tartuntojen leviämisen näkökulmasta?

Hanna Nohynek: Tuo on tärkeä tutkimus. Otoskoko ei ollut kovin suuri, noin 600 perhettä, mutta se on tärkeä siinä mielessä, että valtaosa tartunnoista estetään limakalvolla olevien vasta-aineiden vuoksi. Nämä vasta-aineet vähenevät ajan kuluessa nopeammin kuin vakavan taudin suoja. Kun lähdetään tasolta 80 prosenttia ja tullaan kuudessa kuukaudessa 50 prosentin suojatasolle, on harvinaisen selvää, että rokotetutkin voivat saada tartunnan huonolla tuurilla. Ja jos ollaan perheessä, jossa ollaan läheisesti tekemisissä tiiviisti ja hengitetään samaa ilmaa, niin silloin nämä niin sanotut jatkotartunnat ovat lähes samaa luokkaa rokotetuilla kuin rokottamattomilla. Jos on niin huono tuuri, että saa tartunnan, silloin myös rokotettu pystyy sen välittämään eteenpäin.

Käydään vielä läpi esimerkkitilanteita:

Kun rokottamaton henkilö saa koronatartunnan ja sairastuu, kuinka pitkän välin hän joutuu pitämään ennen kuin hän voi ottaa 1. rokoteannoksen?

Hanna Nohynek: Olemme neuvoneet, että ensimmäisellä rokoteannoksella ei ole siinä tapauksessa hirveää kiirettä, kun tiedetään, että infektion jälkeen vasta-aineet säilyvät jopa 6–12 kuukautta. Se on suhteessa siihen, mitä vakavampi tauti on ollut. Yleensä mitä vakavampi tauti, sitä korkeammat vasta-ainemäärät ovat veressä. Mitään kovaa kiirettä ei ole. Puoli vuotta on ohjeellinen aika rokottamiselle siitä, kun taudin on sairastunut.

Kun 1. rokoteannoksen saanut sairastuu tautiin, millaisen antovälin tällainen henkilö joutuu pitämään ennen seuraavaa rokoteannosta?

Hanna Nohynek: Siinäkin voi pitää hyvin puoli vuotta väliä. Sairastuminen katsotaan yhdeksi annokseksi.

Kun 2. rokoteannoksen saanut henkilö saa koronatartunnan ja sairastuu, millaisen antovälin hän joutuu pitämään ennen seuraavaa koronarokotetta?

Hanna Nohynek: Siinä tapauksessa hän ei tarvitsisi kolmatta annosta. Mutta sen jälkeen emme oikeastaan tiedä, milloin neljäs annos tulisi antaa.

Lue lisää:

Täältä löydät kaikki tuoreimmat uutiset koronaviruksesta.