Kristiina ja Mikko Kekäläisen rakkaustarina alkoi sokkotreffeiltä 18 vuotta sitten – ensimmäinen yhteinen yö Kristiinan luona päättyi kuumottavaan tilanteeseen

Rennosti poseeraavat Mikko ja Kristiina Kekäläinen nojautuvat lempeästi lähemmäs toisiaan. Aviopari on kameran edessä selkeästi kuin kotonaan – eikä ihmekään, sillä molemmat ovat työskennelleet pitkään ruudun edessä. Mikko, 44, on suositun Puoli seitsemän -ohjelman juontaja ja Kristiina, 41, tunnetaan Urheiluruudun juontajana ja Ylen pitkäaikaisena urheilutoimittajana.

On yhteisen kuvaushetken sujuvuudella toki toinenkin syy: Mikko ja Kristiina tuntevat toisensa läpikotaisin, sillä he ovat olleet yhdessä jo 18 vuotta.

– Kristiina on aikaansaava, kipakka ja herttainen, Mikko sanoo ja katsoo puolisoaan syvälle silmiin.

– Mikko taas on meidän perheen humoristi ja tunnelman luoja. Hänellä on ilmiömäinen tilannetaju, ja hän saa meidät aina nauramaan, Kristiina sanoo hymyillen.

Isänpäivää Kekäläisten perheessä vietetään tänä viikonloppuna perinteisin menoin. Todennäköisesti perheen lapset, 8-vuotias Martta ja 11-vuotias Otto, kipittävät aamulla herättämään isän, jonka jälkeen koko perhe syö runsaan aamupalan kaikessa rauhassa.

Sen kummempia lahjoja kulutustottumuksiaan tarkkaileva pariskunta ei keskenään harrasta, vaan tärkeintä on perheen kesken vietetty laatuaika ja lasten askartelemat lahjat.

– Otto oli leiponut kokkikerhossa isänpäiväkakun, ja Martta ei halunnut jäädä huonommaksi, joten hän piirsi kortin, jossa oli isälle tärkeitä asioita, eli kello, kirja ja pulla, Kristiina luettelee nauraen.

”

Kristiina on aikaansaava, kipakka ja herttainen.

”

Mikko on meidän perheen humoristi ja tunnelman luoja.

Rauhalliset viikonloput perheen kesken tulevat tarpeeseen kiireisen arjen keskellä. Kristiina hyppäsi pari vuotta sitten kameran toiselle puolelle työskentelemään vastaavana tuottajana Ylen tapahtumaurheilussa, ja Mikko puolestaan juontaa edelleen Puoli seitsemän -ohjelmaa ja tulee kotiin vasta illalla lähetyksen päätteeksi.

– Lapset ovat onneksi jo todella itsenäisiä. Olemme välillä ihan äimistyneitä, miten omatoimisia he ovat, Mikko sanoo.

Jo varhain oli selvää, että perheen kuopus Martta on vilkas, puhelias ja eläväinen esiintyjäluonne, joka tykkää harrastaa ja touhuta monenlaista. Esikoispoika Otto sen sijaan on tarkkailevampi, tyynempi ja keskustelevampi luonne.

Mikko myöntää, että Oton rauhallisuus on pitkälti hänen puoleltaan, kun taas Martan räiskyvä energia Kristiinan puolelta.

– En minäkään aina kaikista tasaisin tyyppi ole, mutta kyllä meidän perheessä selvästi naisväellä on enemmän temperamenttia, Mikko myöntää.

Pari on yhtä mieltä siitä, että lastenkasvatuksen suhteen Mikko on perheen pehmeämpi osapuoli.

– Olen varmaan ihan liian lepsu isä. Se johtuu siitä, että olen itse saanut kasvaa aika vapaasti. Olen saanut katsoa mielin määrin telkkaria tai pelata videopelejä, Mikko kuvailee.

Oman isyytensä kantavana voimana Mikko on aina pitänyt hyvää keskusteluyhteyttä lapsiinsa.

– Me sanomme lapsille, että olemme teidän puolellanne. Olemme korostaneet, että meille voi kertoa mitä tahansa, ja kaikesta selvitään kyllä.

– Olen sanonut heille myös sen, että teistä voi tulla mitä tahansa, kunhan ette ole pahoja itsellenne tai muille. Se on aika hyvä pohja kaikelle, Mikko sanoo.

Kekäläisten rakkaustarina juontaa juurensa vuoteen 2003, jolloin he pääsivät sokkotreffeille toistensa kanssa. Helsingissä asunut Mikko oli kylässä Joensuussa Ylen aluetoimituksessa työskentelevän ystävänsä luona. Kristiinan hyvä ystävä puolestaan työskenteli samassa toimituksessa.

– Ystävämme totesivat aika nopeasti, että nämä kaksi pitää saattaa yhteen. Pian olimmekin jo treffeillä, Mikko muistelee.

Treffit sovittiin itsenäisyyspäivän aatoksi Joensuussa. Kiinnostus oli molemmin puoleista.

– Ihastuin Kristiinassa siihen, että hän oli herttainen kympin tyttö, joka soitti kannelta, mutta samaan aikaan hänessä oli sellainen tuhma puoli, Mikko naurahtaa.

Ihastuneen parin haasteeksi muodostui välimatka, sillä Kristiina asui Kajaanissa ja Mikko Helsingissä. Puhelin kävi kuumana puolin ja toisin, ja toiset treffit sovittiin lopulta Kajaaniin joulun välipäiville. Vaasan yliopistossa opiskellut ja jo Ylen aluetoimituksessa työskennellyt Kristiina asui siellä vanhempiensa kanssa rahaa säästääkseen.

– Olimme vasta tavanneet, eikä tulevaisuudesta ollut kummallakaan käsitystä. Menin kylään, ja Kristiina lähti aikaisin aamulla töihin. Minä päädyin aamupalapöytään hänen vanhempiensa kanssa, joita en ollut koskaan tavannut. Hieman jännitti! Mikko muistelee.

– Se oli kohtuullinen tulikoe, Kristiina myöntää.

”

Ihastuin Kristiinassa siihen, että hän oli herttainen kympin tyttö, joka soitti kannelta, mutta samaan aikaan hänessä oli sellainen tuhma puoli.

Koska parin ensimmäinen kohtaaminen tapahtui Joensuussa, päätti Mikko kosia Kristiinaa siellä tasan kaksi vuotta ensikohtaamisen jälkeen.

Mikko soitti tuolloin rumpuja Pelimies-jättihitistään tunnetussa Martti Vainaa & Sallitut aineet -yhtyeessä. Kovan nosteen saanut bändi kiersi keikoilla, ja Kristiina saapui Joensuuhun katsomaan poikaystävänsä bändiä.

– Ajattelin, että tässä on universumilla näpit pelissä ajoituksen suhteen. Vein Kristiinan erään joen varteen Joensuussa. Satoi räntää, ja siinä minä kosin. Siinä oli kunnon arkiromantiikkaa, Mikko kertoo.

Tuore kihlapari asettui Helsinkiin ensimmäiseen yhteiseen omaan kotiinsa. Häät tanssittiin Kristiinan kotiseudulla Kajaanissa tammikuussa 2008. Juhlien järjestämistä rakastava Kristiina loihti parille ikimuistoiset talvihäät, joihin kutsuttiin 120 vierasta.

Sää aiheutti harmaita hiuksia parille, sillä juhlia edeltävinä päivinä taivaalta satoi räntää, eikä idyllisestä talvimaisemasta ollut tietoakaan.

– Kun oltiin kirkossa, alkoikin yhtäkkiä sataa lunta. Astuttiin hääväen eteen kirkosta lumisateen laskeutuessa. Se oli ihana päivä, Mikko sanoo.

Toisistaan Mikko ja Kristiina eivät ole saaneet tarpeekseen, vaikka he ovat työskennelleet molemmat Ylellä koko uransa ajan. Kristiina alkoi työskennellä Urheiluruudussa heti Helsinkiin-muuttonsa jälkeen vuonna 2005, ja Mikko oli tuolloin vielä radion puolella.

– Olemme tehneet hyvin harvoin töitä yhdessä, mutta silloin kun ollaan tehty, niin ne olleet todella hauskoja projekteja, Mikko sanoo viitaten esimerkiksi yhdessä juonnettuun Rion 2016 olympialaisten kisastudioon.

Nyt Kristiina työskentelee toimistoaikaan, mutta vuosia pariskunnan työt olivat iltapainotteisia. Silloin lastenhoito järjestyi vuoropäiväkodin avulla.

– Aluksi podin huonoa omaatuntoa lasten jättämisestä illaksi päiväkotiin, mutta tajusin pian, ettei ole väliä mihin kellonaikaan perheen yhteiset tunnit sijoittuvat. Tärkeintä, että niitä kuitenkin vuorokaudessa on,.

Pari on yhtä mieltä siitä, että samalla alalla työskentelemisessä on se hyvä puoli, että toinen ymmärtää asioita sanomattakin.

– Tiedämme, miltä tuntuu, kun suora lähetys on mennyt hyvin tai omasta mielestä jotenkin huonosti. Siitä on iso apu, Mikko sanoo.

Mikko itse on ollut alusta asti mukana Puoli seitsemän -ohjelmassa. Vuosia ohjelman juontajana on takana jo 12.

– Tuottaja juuri äsken kertoi minulle, että olen tehnyt yli 1550 suoraa lähetystä Puoli seitsemässä. Olen todella kiitollinen siitä, että saan tehdä ohjelmaa, jolla on niin huimat katsojaluvut. Se vetää nöyräksi, Mikko kiittelee.

Molemmat ovat vuosien varrella seuranneet ylpeinä toistensa menestyksekkäitä työuria.

– Mikko on niin luonteva ja tilanteessa kiinni, että hänet voisi heittää mihin tahansa juontamaan, ja hän hoitaisi homman kotiin, Kristiina kehuu.

– Minäkin olen ihan pakahtuakseni Kristiinasta ylpeä. Vähän harmissani olen joskus siitä, ettei Kristiina tee enää telkkaria, koska hän on siinä niin loistava, Mikko ylistää.

Arjestaan Kristiina ja Mikko ovatkin pyrkineet tekemään mahdollisimman hyvää. Espoossa radan varressa asuva Kekäläisten perhe on elänyt pitkään ilman omaa autoa, sillä he luopuivat farmaristaan nelisen vuotta sitten. Lapset ovat oppineet omatoimisiksi, ja kulkevat kouluun ja harrastuksiin näppärästi julkisilla tai omin jaloin.

– Kuskasin lapsia aiemmin paljon harrastuksiin autolla. Ruuhkassa istuminen oli masentavinta ikinä. Kun uudehkosta autostamme meni moottori rikki kesken kesälomareissun, päätimme, ettemme korjaa sitä enää ja luovumme autoilusta, Kristiina kuvailee.

– Kesälomareissuille vuokraamme edelleen auton, eli emme tyrmää autoilua täysin, mutta emme vain itse halua omistaa sellaista.

Aiemmin perhe lensi useita kertoja vuodessa ulkomaille, ja Ottokin oli ehtinyt jo 2-vuotiaana käydä lähes kymmenessä maassa. Nykyään he pyrkivät tekemään ekologisia valintoja myös matkustamisen suhteen, ja viettävät lomansa Mikon suvulta perityllä mökillä Pieksämäellä.

– Lapset rakastavat mökillä olemista. Vietämme siellä aina lähes koko kesän. Se on meidän perheen turvasatama.

”

Toivoisin vain, että elämä jatkuisi tällaisena ja pysyisimme terveinä. Sitten voisimme ysikymppisinä lähteä täältä Kristiinan kanssa yhtä aikaa.

Kiireisistä töistään huolimatta Kristiina ja Mikko ovat aina halunneet olla läsnä olevia vanhempia. Viikonloppuisin he saattavat lähteä lasten kanssa retkelle olohuoneeseen ja nukkua yön koko perheen voimin patjoilla lattialla. Ja Mikko rämpyttää yhä tunnollisesti ukulelella hyvänyön laulut lapsille joka ilta.

Kristiina ja Mikko ovatkin huomanneet, että heillä on oikeastaan kaikki, mistä he ovat unelmoineet.

– Toivoisin vain, että elämä jatkuisi tällaisena ja pysyisimme terveinä. Sitten voisimme ysikymppisinä lähteä täältä Kristiinan kanssa yhtä aikaa, Mikko sanoo.

Kristiina herkistyy ja nyökkää.

– En haaveile maailman ympäri matkustamisesta tai mistään sellaisesta. Haaveemme ovat nykyään ihanan tavallisia ja oman elämän kokoisia, ja se on todella ihana asia, Mikko tiivistää.

Meikki, hiukset ja tyyli: Ida Jokikunnas. Kristiinan vaatteet: Y.A.S ja Object. Mikon vaatteet: Le Deax ja Construe/Stockmann. Korut: Pieces.