Banner Before Header

Kuin taivas ja helvetti – IS vieraili Ukrainan ja Donetskin alueen välisellä kontakti­linjalla

Svitlodarsk, Ukraina

Sota erotti Halinan rakkaimmistaan.

Halina, 64, elää Svitlodarskin kaupungissa Ukrainassa. Vain kivenheiton päässä on rintamalinja, jonka toisella puolella on Venäjän tukemien separatistien hallussa oleva Donetskin alue, niin sanottu ”Donetskin kansantasavalta (DNR)”.

– Olen täysin kyllästynyt tähän. Kahdeksaan vuoteen en ole nähnyt lapsiani enkä lapsenlapsiani. He asuvat Venäjällä. Jouduin lähettämään heidät sinne sodan jaloista, Halina sanoo talonsa pihalla.

– Asun täällä nyt mieheni kanssa. Kaikki, joilla oli mahdollisuus, lähtivät. Minä ja mieheni jäimme, koska emme voineet hylätä taloamme.

Halinan talo sai sodan alkuvaiheessa lähes täysosuman tykistökranaatista.

Paljon on jo ehditty korjata, mutta sodan jäljet ovat yhä näkyvissä täällä kontaktilinjalla. Yksi Svitlodarskin sairaalan rakennuksista on yhä raunioina. Läheinen koulu tuhoutui tykistötulessa täysin, mutta se on jo ehditty rakentaa uudestaan.

Edelliset suuret yhteenotot täällä käytiin ennen joulua 2016, jolloin eri lähteistä riippuen surmansa sai ainakin toistakymmentä ihmistä molemmin puolin. Ammunnan äänet kantautuvat tänne edelleen pääasiassa öisin. Osansa vuosien aikana on saanut myös Halina ja hänen naapurinsa.

– Sodan aikana oli kauheaa. Yksi kranaatti osui pihallamme olevaan vajaan ja tuhosi sen täysin. Tuolla, katsokaa! Paikalle jäi vain kuoppa, ja peitin sen laatalla. Pommit tappoivat naapurissamme paljon ihmisiä.

Svitlodarskin sairaalan rakennuksen rauniot muistuttavat yhä käynnissä olevasta sodasta.

Svitlodarsk on tyypillinen neuvostoaikana rakennettu harmaa teollisuuskaupunki. Suurin työllistäjä on perinteisesti ollut lähistöllä sijaitseva tärkeä Vuhlehirskan lämpövoimalaitos. Sota kutisti asukasluvun muutamalla tuhannella noin 11 000 ihmiseen.

Kasvaneesta sodanuhasta huolimatta elämä kaupungissa näyttää soljuvan normaalisti. Torilla kalakauppiaan antimet tekevät kauppansa. Kaduilla ihmiset yrittävät vaihtelevalla menestyksellä säilyä kuivin jaloin loskasta ja surkeassa kunnossa olevien katujen peittämistä vesilammikoista.

Kala tekee kauppansa Svitlodarskin torilla.

Keskustelut asukkaiden kanssa paljastavat, että olemme keskellä Ukrainaa repivää poliittisten lojaliteettien jakolinjaa. Kaupungin asukkaista noin 75 prosenttia on venäjänkielisiä, ja se näkyy myös suhtautumisessa nykyiseen tilanteeseen.

– Amerikka on syyllinen tähän kaikkeen. Hehän sen vallankumouksen ”Maidanillakin” vuonna 2014 järjestivät. Niin kauan kuin maassa on amerikkalaisia ja eurooppalaisia, mitään hyvää siitä ei seuraa. Tulee vain lisää hautausmaita, Halina sanoo.

Hän tunnustautuu vuonna 2014 syrjäytetyn Venäjä-mielisen presidentin Viktor Janukovitshin kannattajaksi.

– Hänen aikanaan asiat olivat hyvin. Silloin meillä oli kaikkea. Eläkkeitä ja palkkoja korotettiin säännöllisesti. Nyt eläkerahoilla ei pian saa edes kahvikuppia. Veroja korotetaan ja uusia keksitään jatkuvasti. Pian varmaan hengitysilmastakin pitää maksaa, Halina arvostelee.

Halinan mielestä syyllinen Ukrainan kriisiin on Yhdysvallat.

Kysymystä Venäjän mahdollisesta uudesta suurhyökkäyksestä Halina ei ymmärrä lainkaan.

– Miten venäläiset meitä täällä ampuisivat? He ovat siihen aivan liian kaukana. Tähänkin asti meitä on ampunut vain Ukrainan armeija. Eivät venäläiset tänne hyökkää. Täällähän on siviilejä. Ukrainalaiset ja venäläiset ovat samaa kansaa. Meidät pitää yhdistää. Mitä pikemmin, sen parempi.

Väite, jonka mukaan Ukrainan armeija tulittaisi omalla puolella olevia siviilejä, on tuttu Venäjän tiedotusvälineistä. Kun asukkaat ovat mielipiteineen näin tiukasti poteroissaan, politiikka on aihe, josta puhumista vältellään. Omassa kuplassa eläminen on turvallisempaa. Halina vakuuttaa kuitenkin nostavansa kissan pöydälle tarvittaessa.

– Riitelemme ja huudamme, mutta ei siinä mitään. Olemmehan aikuisia ihmisiä, hän hymyilee.

Paikallinen autonkuljettajani ei voinut olla kommentoimatta Halinan vuodatusta.

– Nämä ihmiset ovat altistuneet Venäjän tiedotusvälineiden propagandalle. He elävät nyt täällä paljon paremmin kuin ihmiset kapina-alueella. Siitä huolimatta he sotilaitamme nähdessään irvistelevät ja haukkuvat heitä fasisteiksi. Menisivät sitten toiselle puolelle, jos elämä siellä on niin paljon parempaa, hän vuodattaa.

Myös kauppaan ruokaostoksille saapuneen Anatoli Adamovskin näkemykset ovat Halinaan verrattuna kuin toiselta planeetalta. Syyllistä kiristyneeseen tilanteeseen hän hakee kauempaa idästä.

– Putinilla on ambitioita, ja pituutensa takia hän kärsii alemmuuskompleksista. Ikäkin alkaa jo painaa. Hän pitää itseään Venäjän imperiumin palauttajana ja haluaisi ehkä palauttaa siihen Suomenkin, Adamovski sanoo.

– Jos hän haluaa, sota varmasti syttyy. Ukraina ei kuitenkaan ole pieni maa, ja pystymme antamaan hänelle hyvän vastuksen.

Armeijan palveluksessa olevalla Adamovskilla on asunto rajan takana Donetskissa. Sukulaisista lähes kaikki siirtyivät vuonna 2014 sodan jaloista Ukrainan puolelle. Elämä rajan takana on vaikeaa.

– Se, millainen Ukraina on tänään ja millaiseksi Donetsk on viime vuosina tullut, ero on kuin taivaalla ja helvetillä, hän tuhahtaa.

Anatoli Adamovski kiittelee ex-presidentti Poroshenkoa armeijan parantuneesta taistelukyvystä.

Hajonneille perheille sota on ollut vertaansa vailla oleva inhimillinen murhenäytelmä. Tilanteen kiristyminen on vaikeuttanut ihmisten elämää entisestään. Siviilejä varten perustettuja kapina-alueiden ja Ukrainan välisen rajan ylitykseen tarkoitettuja tarkastuspisteitä on suljettu.

Monet DNR:n alueella asuvat vanhukset saavat eläkkeensä ”kansantasavallan” lisäksi myös Ukrainasta. Sen he joutuvat hakemaan pankista Ukrainan puolelta. Samalla mukana pitäisi jaksaa raahata elintarvikkeita, jotka Ukrainan puolella ovat merkittävästi halvempia.

Kasvanut sodanuhka näkyy Svitlodarskin alueen ympäristössä lisääntyneinä sotilaiden tarkastuspisteinä. Henkilöllisyystodistusta joutuu kaivamaan esiin tämän tästä.

Kahdeksan vuotta sitten Ukrainan armeija joutui taistelemaan täällä taistelukyvyltään ja varusteiltaan ylivertaista vihollista vastaan. Nyt asiat ovat paremmin. Silmään pistävät sotilaiden uudet univormut ja tuliterät rynnäkkökiväärit. Eräällä tienpätkällä vastaan köröttelee ihka oikea amerikkalaisvalmisteinen Hummer-sotilasjeeppi.

Adamovski vahvistaa, että varustepuoli on nyt kunnossa.

– Kun kahdeksan vuotta sitten sodassa ensimmäisen kerran saavuimme taisteluun Artemovskin kaupunkiin, minulla oli ylläni reikiä täynnä oleva luotiliivi ja jalassa tennistossut. Kun hyppäsin ulos miehistönkuljetusajoneuvosta, liivini repesi ja se putosi maahan. Illalla ompelin sen uudestaan kasaan, Adamovski kertoo.

– Presidentti Poroshenkolle kuuluu suuri kiitos armeijan kehittämisestä. Hän ei pystynyt pysymään vallassa, mutta hänen ansioitaan armeijan kehittämisessä on kyllä aliarvioitu.

Juttua muokattu kello 21.54. Muokattu Donetskin aluetta ja kontaktilinjaa koskevia muotoiluja.

Source Link is.fi