Banner Before Header

Kun Kristiina Komulainen aloitti työn kunniaväkivallan parissa, ”terve kyynistyminen” tapahtui muutamassa viikossa – tällaista on kunniaväkivalta Suomessa

Vanhempi konstaapeli Kristiina Komulainen on nähnyt, kuinka kunniaan liittyvä väkivalta voi loppua.

Kun vanhempi konstaapeli Kristiina Komulainen alkoi työskennellä kunniaan liittyvän väkivallan parissa, ”terve kyynistyminen” tapahtui alle kuukaudessa.

Helsingin poliisin ennaltaehkäisevässä toiminnossa työskentelevä Komulainen on poliisissa ainoa, joka keskittyy kokonaan kunniaan liittyvään väkivaltaan. Työn keskiössä ovat niin sanotut rinnakkaisyhteiskunnat, yhteisöt joissa noudatetaan omia sääntöjään.

Kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa ja rajoittamista, joka kohdistuu useimmiten tyttöihin ja naisiin sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin tilanteissa, joissa heidän käyttäytymisensä tulkitaan vaarantavan perheen tai yhteisön kunnian. Fyysisen väkivallan lisäksi se voi olla esimerkiksi liikkumisen, sosiaalisten suhteiden ja internetin käytön rajoittamista.

Monissa perheissä tyttäret pakotetaan viettämään kaiken vapaa-aikansa kotona ja heitä estetään käyttämästä puhelinta.

Tyypillisin Komulaiselle tuleva tapaus onkin se, että aviomies rajoittaa vaimonsa elämää monin tavoin ja estää häntä olemasta tekemisissä muiden miesten kanssa. Perheessä on myös fyysistä väkivaltaa ja erilaista uhkailua.

Monissa perheissä tyttäret pakotetaan viettämään kaiken vapaa-aikansa kotona ja heitä estetään käyttämästä puhelinta. Veljet saattavat siskonsa kotoa kouluun ja takaisin ja pitävät heitä silmällä. Tyttäriä kielletään usein jopa tervehtimästä luokkansa poikia, Komulainen kertoo.

Eräässä perheessä isä ja veljet kiristivät tyttöjä uhkaamalla, että jos he eivät noudata sääntöjä, he ilmoittavat maahanmuuttovirastoon tyttöjen tulleen maahan väärennetyillä passeilla. Kun tytär sitten jäi kiinni sääntöjen rikkomisesta, isä päätti lähettää hänet ulkomaille, missä hänet oli määrä murhata.

Onneksi koulusta otettiin yhteyttä poliisiin, kun tyttö ei tullut kouluun.

Tyttö tiesi itsekin, mitä varten häntä oltiin viemässä ulkomaille, ja lähellä se olikin. Hänelle saatiin kuitenkin tieto, että apu oli tulossa. Satamassa tyttö pelasi itselleen aikaa teeskentelemällä menettävänsä tajuntansa. Hänet saatiin turvaan ja isä poistui myöhemmin itse Suomesta.

Radiojuontajana tunnetuksi tullut Kristiina Komulainen vaihtoi uran media-alalla poliisin työhön. Kuva: IS/Antti Hämäläinen

Suurin osa kunniaan kytkeytyvästä väkivallasta ei tule lainkaan viranomaisten tietoon. Komulaisen pöydälle tapaukset tulevat pääasiassa poliisitutkinnan, turvakotien tai sosiaaliviranomaisten kautta.

Toisinaan poliisi huomaa kotihälytyksen saatuaan, että kyse on jostakin isommasta kuin yksittäisestä pahoinpitelystä. Komulainen muistaa eräänkin hälytyksen, jossa oli itse mukana. Kohteessa selvisi, että väkivallan uhriksi joutunut nainen oli ollut kuukausia käytännössä kotiorjana, lukkojen takana pystymättä poistumaan kotoaan.

Asioiden selvittämistä vaikeuttaa usein se, ettei uhri ymmärrä olevansa uhri.

Asioiden selvittämistä vaikeuttaa usein se, ettei uhri ymmärrä olevansa uhri. Hänet on kasvatettu uskomaan, että toiminta on normaalia ja hyväksyttävää. Näin tapahtuu etenkin uskonnollisissa yhteisöissä.

Vaikka rajoittaminen ja väkivalta kohdistuisivat naisiin ja tyttöihin, myös pojat ja miehet voivat olla uhreja samassa tilanteessa. Veljet eivät välttämättä itse haluaisi tehdä siskoilleen mitään, vaan vaatimukset tulevat ympäri Eurooppaa asuvilta sukulaisilta.

Työ on vahvistanut ajatusta, että ihmisen takana on aina tarina, Komulainen sanoo. Osapuolet ovat aina isomman kokonaisuuden uhreja – myös väkivallan tekijä.

Kuvitellaan, että ryöstön yhteydessä on tehty väkivallanteko, hän vertaa. Monen silmissä sen tekijä voi olla paha, mutta Komulainen ei tuomitse herkästi ketään.

Ehkä tekijää käytettiin lapsena hyväksi ja hän alkoi jo alakouluikäisenä hakea helpotusta oloonsa päihteistä. Pian hän ajautui riippuvuuteen ja alkoi rahoittaa sitä ensin pienemmillä ja sitten isommilla rikoksilla, kunnes kerran ryöstön yhteydessä teki väkivaltaa. Missä vaiheessa hän muuttui uhrista läpeensä pahaksi ihmiseksi?

– Puhumalla asiasta haluan turvata niitä ihmisiä, jotka ovat oikeasti hädässä ja avun tarpeessa, Komulainen sanoo. Kuva: IS/Antti Hämäläinen

Komulaisen mukaan Suomessa on myös maahanmuuttajia, jotka käyttävät rikosilmoituksia välineenä parantaakseen mahdollisuuksiaan jäädä maahan.

– Järjestelmää yritetään käyttää hyväksi aika häikäilemättömästi myös näiden asioiden kautta, niin raadolliselta kuin se ehkä kuulostaakin, Komulainen sanoo.

Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että Suomeen jo saapuneen maahanmuuttajan perässä tulee tälle kumppani. Ensimmäisenä saapunut toivoo ehkä aidosti, että heistä tulee pariskunta, mutta jälkimmäinen käyttää suhdetta voidakseen jäädä maahan.

– Hän tietää, että jos saa tietynlaista näyttöä toisesta osapuolesta, saattaa käydä niin, että tämä toinen lähteekin maasta pois ja hän saa itse jäädä.

Kumppanista saatetaan tehdä perättömiä lausumia. Kyse voi olla myös aidosta parista, jonka välillä sitten tapahtuu jotain, jota päätetään käyttää väärin.

Se saattaa mennä sellaiseksi pallotteluksi, että osapuolet tekevät toisistaan kymmenittäin rikosilmoituksia.

– Se saattaa mennä sellaiseksi pallotteluksi, että osapuolet tekevät toisistaan kymmenittäin rikosilmoituksia. Ihmiset sotivat niin, että käyttävät järjestelmää hyväkseen.

Tällaisessa tilanteessa Komulaisen tehtäviin kuuluu tilanteen rauhoittaminen keskustelemalla molempien osapuolten kanssa erikseen ja yhdessä.

Kun osapuoliin syntyy luottamuksellinen suhde, toinen saattaa alkaa kertoa, etteivät asiat menneetkään aivan niin kuin hän aiemmin väitti. Kumppaninsa pahoinpitelemäksi tullut on esimerkiksi tunnustanut hänelle, että aiheutti tarkoituksella tilanteita, joissa toinen saattaisi käyttää väkivaltaa.

Väkivalta on yksiselitteisesti väärin, eikä Komulainen halua vähätellä kunniaan kytkeytyvää väkivaltaa. Hän haluaa kuitenkin tuoda esiin myös väärinkäytökset, koska ne kuormittavat viranomaisia.

– Puhumalla asiasta haluan turvata niitä ihmisiä, jotka ovat oikeasti hädässä ja avun tarpeessa. Koske tämä vaikuttaa joka tapauksessa heidän uskottavuuteensa.

Kunniaväkivalta ei koske vain maahanmuuttajia, Komulainen painottaa. Perheväkivallan ja kunniaväkivallan raja on usein häilyvä.

– Lopputulema voi olla erilainen, mutta täsmälleen samat mekanismit toistuvat ihmisryhmästä ja sosiaalisesta luokasta riippumatta.

Avun hakeminen voi olla vaurailla asuinalueilla jopa korkeamman kynnyksen takana. Hätäkeskukseen on helpompi soittaa, jos poliisiauto on nähty samassa pihassa monta kertaa ennenkin.

Oma tausta auttaa ymmärtämään joitakin kunniaan liittyvään väkivaltaan liittyviä mekanismeja. Kuva: IS/Antti Hämäläinen

Väkivalta voi olla myös esimerkiksi ostrakismia eli ryhmästä ulos sulkemista. Se on Komulaisen mukaan todella rankkaa ja raakaa väkivaltaa.

– Siitä on ollut hirveästi hyötyä, että ymmärrän sen koko mekanismin, Komulainen sanoo.

Hän on itse jättänyt nuorena Jehovan todistajien yhteisön. Sen jäsenillä ei juuri ole muita kontakteja, koska opiskeluun tai harrastamiseen ei kannusteta.

– Kun lähdet irtautumaan siitä, sinulla ei ole mitään. Ei ystäviä, ei työpaikkaa, et ole opiskellut ja perhe sanoo, ettemme ole sinuun missään yhteydessä. Sinulla ei ole ketään.

Rankkojen tarinoiden lisäksi Komulainen on kohdannut työssään isoja onnistumisia. Nähnyt, kuinka väkivaltaa käyttänyt mies puhkeaa itkuun ja kertoo, mikä saa hänet toimimaan niin.

Hyvin usein väkivallantekojen taustalla on häpeä. Sitä voi aiheuttaa vaikka puolison halu erota, jos omassa kulttuurissa avioeroja paheksutaan. Jos tunteen saa myönnettyä itselleen, moni on valmis muuttamaan toimintaansa.

Kun tuntematon asia ei enää ohjaa toimintaa, ihminen on usein valmiimpi päästämään irti toisesta osapuolesta. Sitä ennen toiminta on usein pakonomaista, kun häpeä ohjaa toimintaa.

– Usein se menee niin, että mies itkee ja purkaa häpeän tunnetta ja samalla sanallistaa sen itselleen. Kun tuntematon asia ei enää ohjaa toimintaa, ihminen on usein valmiimpi päästämään irti toisesta osapuolesta. Sitä ennen toiminta on usein pakonomaista, kun häpeä ohjaa toimintaa.

Usein tavoitteena on sopuisa ero. Komulainen työskentelee myös joidenkin imaamien kanssa, sillä osa islaminuskoisista pariskunnista pitää merkityksellisempänä imaamin kanssa sovittua avioeroa kuin maistraatin paperia.

– Joskus tilanne voi olla se, että istun moskeijassa imaamin ja osapuolten kanssa. Tulkki on mukana puhelimen kautta ja väännetään siitä, kuka maksaa kultaa kenelle ja kuinka paljon.

Ja joskus sitten väkivallan uhri toteaa, että hänen on paras vaihtaa nimeä ja paikkakuntaa, ehkä muuttaa ulkonäköäänkin.

Hiljattain maahan tulleet elävät toisinaan jopa vanhoillisemmin kuin sukulaiset kotimaassa. Liikkuvat jonkin aikaa edestakaisin kahden kulttuurin välillä.

Ensin sitä alkaa kyseenalaistaa vanhoja perinteitä. Sitten ajattelee, että nyt olkapäälläni kuiskii juuri se piru, josta on varoitettu, ja ripustautuu vanhoihin tapoihin entistä tiukemmin. Kunnes alkaa uudelleen kyseenalaistaa niitä.

Komulainen on kaikesta huolimatta toiveikas. Ongelma on alettu nähdä ja siihen voidaan puuttua.

– Joidenkin sukupolvien kuuluu olla saranasukupolvia ja tehdä se työ, jotta tulevaisuudessa asiat olisivat eri tavoin. Koen itse yksilönä olevani monessakin mielessä se saranakohta, joka haluaa tehdä muutosta.

Source Link is.fi