Kun päässä ja tunteissa myllertää, apua ei aina tarvitse hakea terapiasta: vaikeatkin tunteet kuuluvat elämään
Ahdistaa, masentaa, ajatukset kiertävät kehää. Tuttuja tunteita kaikille meistä. Mutta milloin mielen solmujen kanssa ehkä pärjää itse, ja milloin on syytä hakea ammattiapua terapiasta?
Tätä kysymystä Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Heli Suutari on yrittänyt ratkaista lähes koko aikuiselämänsä. Hän on hakenut apua useilta eri terapeuteilta ja suorittanut Belgiassa alemman korkeakoulututkinnon yksilö- ja pariterapian alalla.
Häntä ärsyttää, että mielenterveys nähdään usein mustavalkoisena. Tällaisen ajattelutavan mukaan ihminen on psyykeltään joko täysin tasapainoinen tai hänellä on suuria ongelmia mielenterveyden kanssa.
– Molemmat ääripäät on tärkeä ymmärtää. Niiden väliin jää kuitenkin vähälle huomiolle jonkinlainen mielen ja sen terveyden harmaa maasto. Sellainen tilanne, jossa yksilö ei välttämättä voi kauhean hyvin, mutta ei myöskään kauhean huonosti.
Vaikeita tunteita ei aina tarvitse hoitaa pois
Belgiaan asumaan asettunut Suutari ottaa terapeuttina vastaan asiakkaita sekä toimistollaan Brysselissä että etäyhteydellä eri puolilla Eurooppaa.
Korona-aika sai hänet tuntemaan olonsa alakuloiseksi. Kun maailma ja sosiaalinen elämä pandemian takia sulkeutuivat, päätti Suutari kääntää katseen sisäänpäin.
– Aloin selvittää, mikä kaikki mielen rintamalla on normaalia vaihtelua ja mikä ei. Viidenkympin korvilla olen tajunnut, että vaikka olen käynyt terapioissa ja itsekin opiskellut terapeutiksi, niin aina vaan samat ongelmat nousevat mieleen.
Pohdinnoista syntyi terapiakulttuuria lempeästi ravisteleva kirja Palava pää. Sen ydinsanoma on, että elämässä on erilaisia kausia, eikä huonoon oloon aina tarvita pitkäkestoista terapiaa.
Heli Suutari korostaa, että avun hakeminen mielen haasteisiin on aina hyväksi, jos ihminen itse niin kokee. Samalla hän kokee, että terapiassa käymistä usein mystifioidaan. Asiakas saattaa toivoa, että terapeutti ratkaisisi asiakkaan kaikki pulmat.
Terapian perusajatus on kuitenkin auttaa asiakasta itse löytämään ratkaisuja. Ratkaisu voi olla myös omien ajatusten ja tunteiden tiedostaminen ja myös vaikeiden tunteiden hyväksyminen.
– Meillä kaikilla on myös hankalia tunteita, hävettäviäkin puolia. Ne olisi hyvä tunnistaa ja tunnustaa. Jos esimerkiksi ahdistusta kovasti yrittää kieltää, se usein vain pahentaa asiaa. Ei vaikeita tuntemuksia aina tarvitse heti siivota pois.
Suutari itse on kokenut terapeuttiseksi jo sen hetken, jolloin hän on päättänyt hakea ammattiapua.
– On aina ollut helpottavaa, kun myöntää itselleen että ei jaksa, ei osaa tai tarvitsisi tukea. On tärkeää, että saa arvostavaa kohtelua ja tulee kuulluksi.
Kaikki eivät tarvitse pitkää terapiaa
Mielenterveyden haasteet vaihtelevat yksilöstä riippuen hetkittäisestä alakulosta tai ahdistuksesta normaalia elämää vakavasti rajoittaviin mielenterveyden häiriöihin. Siksi myös tarjottavan avun pitäisi olla eri tasoista.
Kaikki eivät tarvitse pitkäaikaista psykoterapiaa. Moni voi hyötyä ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta, mutta sitä tarjoaa taustakolutukseltaan ja osaamiseltaan hyvin kirjava joukko ihmisiä.
Lyhytterapialla hoidetaan lievempiä mielenterveysongelmia ja tuetaan haastavissa tilanteissa, kuten ihmissuhdeongelmissa tai stressissä. Menetelmä ei sovellu vakaviin mielenterveyshäiriöihin.
Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saatu ammattimainen keskusteluapu voisi estää ongelmien syventymisen tai kroonistumisen.
– Pelkästään siitä puhuminen, että kenenkään mieli ei ole aina täydellisesti hallinnassa, on tärkeää. Välillä mieli voi tuntua terveemmältä ja välillä vähemmän terveeltä. Se kuuluu elämään, sanoo terapeutti Heli Suutari.
Psykoterapeuttikoulutukseen ehdotetaan muutosta
Suomesta puuttuu valvotusti laadukas väliportaan terapia. Suomen Psykologiliitto onkin toukokuussa ehdottanut, että psykoterapeuttikoulutus jaettaisiin kahteen eri tasoon.
Perustaso antaisi opiskelijalle valmiudet toteuttaa lyhyitä hoitokokonaisuuksia, joille on suuri tarve perustason mielenterveyspalveluissa.
Ylempi taso puolestaan vastaisi Suomen psykoterapeuttikoulutusta. Siihen hakeutuvia on nykyään tarpeeseen nähden liian vähän. Tämä johtuu osittain koulutuksen hinnasta, psykoterapeuttikoulutus katsotaan täydennyskoulutukseksi ja se maksaa opiskelijalle kymmeniä tuhansia euroja.
Uudessa mallissa psykoterapian perustason pätevyys myönnettäisiin automaattisesti perustutkinnon suorittaneille psykologeille. Myös muut soveltuvat ammattiryhmät voivat suorittaa perustason opinnot lisä- tai täydennyskoulutuksena ja siten pätevöityä antamaan lyhytinterventioita.
Näin asiakastyöhön saataisiin sekä lisää auttavia ammattilaisia myös lyhytkestoisempia terapiakokonaisuuksia niille, joille varsinainen pitkä psykoterapia ei ole tarpeen.
Lue seuraavaksi:
Terapiaan hakeutujan reittiopas: Mitä erilaisia psykoterapiasuuntauksia on olemassa?