Banner Before Header

Kun sirpaleet pureutuivat reisilihakseen, Aleksandr teki kengännauhoista itselleen kiristyssiteen – Ukrainassa on kuollut ja loukkaantunut tuhansia siviilejä

Aleksandr ehti kuulla ammuksen aiheuttaman äänen ennen valtavaa räjähdystä. Sen jälkeen hän ei kuullut mitään, ei edes omaa huutoaan.

Orihivin pikkukaupunki Kaakkois-Ukrainassa on jäänyt käytännössä Ukrainan ja Venäjän rintamalinjojen väliin. Kaupungin ympärillä käydään rajua hippaleikkiä: kun Ukrainan armeija onnistuu ajamaan yhden venäläisen tykistöpatteriston asemistaan, venäläiset siirtyvät ja aloittavat tulituksen uudesta paikasta.

Toukokuun 19. päivä Aleksandr, 28, oli hakemassa vettä, kun ammus osui kulman taakse. Kun hän katsoi housuihinsa, ne olivat yltä päältä veressä. Hän luuli menettäneensä jalkansa.

Todellisuudessa Aleksandrin reiteen oli osunut kaksi sirpaletta. Ne olivat kaivautuneet hänen lihakseensa.

Kun Aleksandr oli hieman saanut räjähdyksen viemää kuuloaan takaisin, hän soitti hätänumeroon. Sieltä kerrottiin, ettei ambulanssi voi tulla pommituksen kohteena olevalle alueelle.

Aleksandr otti kengännauhansa ja teki kiristyssiteen yläreiteensä. Lopulta lähellä olleet ukrainalaiset sotilaat kuljettivat hänet sairaalaan.

Ilta-Sanomat tapasi Aleksandrin viikko tapahtuman jälkeen sairaalassa Zaporizzjan kaupungissa. Reikiä hänen reidessään peitti side. Sirpaleet poistettiin jo heti onnettomuuden jälkeen pienemmässä sairaalassa rintaman tuntumassa. Ne ovat Aleksandrilla tallessa muistona.

Kaksi ammuksen sirpaletta tunkeutui Aleksandrin reiteen.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (ONHCR) mukaan Ukrainan sodassa on kuollut yli 4 000 siviiliä ja loukkaantunut yli 5 000. Luvut ovat kuitenkin luultavasti todellisuudessa huomattavasti suurempia, sillä monilta alueilta, kuten Venäjän miehittämästä Mariupolista, ei ole saatavissa tarkkoja tietoja.

”Suurimman osan kirjatuista siviiliuhreista ovat aiheuttaneet laajan vaikutusalueen räjähtävät aseet, kuten raskas tykistö ja raketinheitinjärjestelmät sekä ohjus- ja ilmaiskut”, ONHCR toteaa.

Aleksandr ei tarkasti tiedä, mikä ase hänen vammansa aiheutti.

– Luulen, että se oli tykkitulta, hän sanoo.

Zaporizzja on etelärintaman suurin Ukrainan puolella oleva kaupunki. Kaupungin sairaaloissa joudutaan hoitamaan paljon rintamalta ja miehitetyiltä alueilta tulevia potilaita – niin sotilaita kuin siviilejä.

Sairaalan tiedottaja kertoo, että pitkäaikaissotilaita on siirretty Zaporizzjasta muualle Ukrainaan, jotta potilaspaikkoja saadaan vapaaksi. Myös ei-kiireellisten leikkausten määrää on vähennetty.

Aleksandr pääsee pian pois sairaalasta. Hän ei kuitenkaan tiedä, mihin mennä.

Orihivin rakennuksista puolet on hänen mukaansa tuhoutunut. Osassa kaupungista ei toimi sen paremmin sähköt, vesi kuin kaasukaan. Yksi kauppa sentään myy yhä elintarvikkeita.

Aleksandr pääsee pian pois sairaalasta.

Aleksandrin isä asuu yhä Orihivissa.

– Hän on 68-vuotias. Hän aikoo pysyä Orihivissa loppuun asti. Hän asuu kellarissa. Hänellä ei ole sänkyä, vain patja maassa, Aleksandr sanoo.

Aleksandr lähti jo sodan alussa pakoon Zaporizzjaan, mutta hän palasi Orihiviin, sillä hänen äitinsä kuoli ja toisaalta rahaa vuokraan vieraassa kaupungissa ei oikein riittänyt.

Räjähdyksen muistot vaivaavat.

– Ennen räjähdystä en välittänyt ilmahälytyksistä. Nyt erityisesti öisin pelkään. Täällä sairaalassa ikkuna on hyvin lähellä sänkyäni, eikä välissä ole seiniä. Jos tulee räjähdys, kaikki saavat vammoja. En tunne oloani kovin mukavaksi.

Source Link is.fi