Kunta-alan neuvottelut jatkuvat – asian­tuntijoilta lohduton kommentti

Kunta-alan työehtoneuvottelijat istuvat yhteiseen pöytään jälleen maanantaina, kun Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ja Julkisen alan unioni JAU jatkavat keskusteluja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) kanssa. Osapuolet hiovat sopimusta, joka vaikuttaisi useiden kunta-alojen työntekijöiden, kuten opettajien ja linja-autonkuljettajien, palkkoihin.

Hoitajajärjestöt eivät osallistu neuvotteluihin, ja ne ovat ilmoittaneet jatkavansa työtaistelutoimia kesälomien jälkeen. Silti neuvottelujen tulos voi vaikuttaa myös hoitajien palkkoihin.

Viikkoja kestäneet neuvottelut ovat pattitilanteessa, jota Laboren (aiemmin Palkansaajien tutkimuslaitos) johtaja Mika Maliranta kuvailee peliteorian mukaisesti vangin dilemmaksi.

– Hajautunut palkanmuodostus on saanut askelmerkit sekaisin. Tästä asiasta huomautettiin jo silloin, kun Suomessa siirryttiin keskitetyistä palkkaneuvotteluista toimialakohtaiseen, hajautetumpaan malliin, hän sanoo.

Malirannan mukaan eri toimialojen palkanmuodostukseen tarvittaisiin koordinointia, vaikka neuvotteluja ei käydäkään yhdessä.

– Kun osapuolet eivät pysty koordinoimaan toistensa toimintaa, päädytään loppujen lopuksi sellaiseen ratkaisuun, joka on kaikkien osapuolten kannalta huonompi, Maliranta jatkaa.

Hän näkee pattitilanteen osana suomalaiseen neuvottelujärjestelmään rakentuneesta systeemisestä eli järjestelmään kuuluvasta ongelmasta, joka on kehittynyt pidemmän aikavälin muutosten summana. Suurempaa ongelmaa on kuitenkin hankala lähteä ratkaisemaan akuutissa tilanteessa.

Maailmantilanne luo tarpeen aiempaa suuremmalle joustolle

Neuvottelutilannetta monimutkaistaa entisestään samanaikaisesti iskenyt inflaatioshokki ja monien toimialojen työvoimapula.

–  Olin itse vielä ennen Venäjän hyökkäystä aika optimistinen sen suhteen, miten meidän työmarkkinamme ja taloutemme kehittyvät, mutta Venäjän hyökkäys ja siihen liittyvä inflaatio ovat tehneet minusta pessimistin, Maliranta kertoo.

Viikkoja kestäneet neuvottelut ovat pattitilanteessa, jota Laboren (aiemmin Palkansaajien tutkimuslaitos) johtaja Mika Maliranta kuvailee peliteorian mukaisesti vangin dilemmaksi. Kuva: Seppo Samuli / Lehtikuva

Edellä mainitut syyt rajoittavat Malirannan mukaan kansantalouden palkanmaksukykyä lähitulevaisuudessa merkittävästi. Hän toivoo neuvotteluosapuolilta joustoa, jotta tilanteesta päästään eteenpäin.

–  Tietysti voisi toivoa, että joku tai jotkut liitot katsoisivat isompaa kuvaa silläkin uhalla, että siitä saattaa tulla lyhyellä neuvottelukierroksella vähän takkiin suhteessa muihin. On huolestuttavaa, jos liikkeelle lähtee palkkaspiraali, kun toimialat kilpailevat toisten kanssa palkkaratkaisuilla, Maliranta sanoo.

Tulevaisuuden neuvottelurakenteelle mallia Ruotsista?

Maliranta näkee haasteena, että yritys-, valtio- ja kuntasektori toimivat samoilla työmarkkinoilla. Palkankorotusmalleihin se tuo systeemisen ongelman, kun yksityisen sektorin liukumat, eli sopimuskorotukset ylittävät palkankorotukset, ovat merkittävämmässä roolissa.

–  Kuntasektorin sopimuskorotukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia yrityssektorin sopimuskorotusten kanssa, vaikka ne toimivat osittain samoilla työmarkkinoilla. Ruotsissa tätä ongelmaa on ratkottu siten, että myös kuntasektorilla on menty ikään kuin paikalliseen sopimiseen ja eräänlaiseen liukumaan myös.

Maliranta toivoo, että Suomessa harkittaisiin vastaavan tyyppiseen malliin siirtymistä.

Työelämätutkija Markku Sippola Helsingin yliopistosta ei kannata ehdotusta varauksetta.

–  Ruotsin malli on tietenkin yksi skenaario. En tiedä, onko se tervetullut tänne Suomeenkin, mutta jos mitään muuta ei tapahdu, voi olla, että tilanne purkautuu siten, Sippola pohtii.

Yhtenä vaihtoehtona Sippola miettii hyvinvointialueille asetettavaa maakuntaveroa.

–  Hyvinvointialue voisi määritellä tulopuolensa, jolloin niillä olisi enemmän liikkumavaraa palkkojen osalta. Näin palkkakysymykset voisivat olla hyvinvointialuekohtaisia sopimuksia, Sippola sanoo.

–  Tilanteesta on monta mahdollisuutta eteenpäin, mutta jollain tavalla tämä täytyy lähteä purkamaan, koska pian sote-alalla on valtava työvoimapula, Sippola jatkaa.

Hallituksen vaikea rooli

Erityisesti hoitajajärjestöt ovat kritisoineet hallitusta ja peruspalveluministeri Aki Lindéniä (sd) työehtoneuvotteluihin sotkeutumisesta. KT on puolestaan Helsingin Sanomien mukaan vaatinut, että hallituksen tulisi luvata, ettei se korota hoitajien palkkoja syksyllä.

Peruspalveluministeri Aki Lindéniä (sd) on saanut kritiikkiä työehtoneuvotteluihin sotkeutumisesta. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Markku Sippolan mukaan hallituksen tulisi lähtökohtaisesti pysyä työehtoneuvottelujen ulkopuolella. Tilanne ei ole kuitenkaan yksiselitteinen.

–  Valtion syliin tämä menee ennemmin tai myöhemmin, ja sehän on ollutkin mukana muutamalla toimenpiteellä kuten asettamalla sovittelulautakunnan, hän toteaa.

Vuodenvaihteen jälkeen hyvinvointialueista tulee sote-henkilöstön työnantaja. Hyvinvointialueiden rahoittajana tulee olemaan valtio.

–  Tulevaisuudessa hallitus ei voi väistää sitä, että se on ikään kuin osapuolena, kun hyvinvointialueiden rahoitus menee valtion budjetista. Silloinhan se olisi luonteva neuvotteluosapuoli sote-työntekijöille, Sippola sanoo.

Myös Maliranta pitää lähtökohtaisesti tärkeänä, ettei hallitus puutu työmarkkinajärjestöjen välisiin neuvotteluihin.

–  Mutta kun työmarkkinat ovat niin keskeinen osa talouskehitystä ja -politiikkaa, tietysti valtiovallan viimekätinen vastuu on tiukan paikan tullen tehdä jotain asioiden eteen. Ilmeisesti Ruotsissa tiettyä ratkaisuhalukkuutta työmarkkinaosapuolien välillä pitää yllä se, että tiedetään, että jos ei saada ratkaisua, niin hallitus alkaa puuttua peliin. Sitä ei halua varmaan kukaan osapuoli työmarkkinoilla, Maliranta pohtii.

Kuntapuoli sysää syyn hoitajajärjestöille

Kuntaliiton toimitusjohtajan Minna Karhusen mukaan vastuu kokonaistilanteesta on nyt hoitajajärjestöillä.

–  Oma mielikuvitukseni ei kyllä tällä hetkellä riitä siihen, että miten tästä tilanteesta voi edetä, kun yksi neuvotteluosapuoli on juntannut itsensä oppositioon, Karhunen sanoo.

Hänen mielestään työnantajapuoli on jo tullut tarpeeksi vastaan ja tilanne on nyt työntekijäjärjestöjen käsissä.

–  Minun on vaikea ymmärtää, mitä työnantajapuoli voisi hirveän paljon lisää tehdä. Palkankorotusvaatimukset ovat täysin ylimitoitetut, Karhunen jatkaa.

Karhunen syyttää hoitajajärjestöjä siitä, että ne itse laskevat alan vetovoimaa ja aiheuttavat työntekijäpulaa.

–  Alalle ei varmasti saada hoitohenkilökuntaa, jos liitot itse mustamaalaavat omaa työtään näin paljon kun he nyt tekevät. Alan houkuttelevuus on kiinni monesta muustakin asiasta kuin pelkästään yksittäisen työntekijän palkasta. Oman pesän likaaminen oman työn ja työolosuhteiden haukkumisella ei taatusti lisää alan houkuttelevuutta, Karhunen sanoo.

Kuntaliiton toimitusjohtajan Minna Karhusen mukaan vastuu kokonaistilanteesta on nyt hoitajajärjestöillä. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Työelämätutkija Sippola muistuttaa, että kansainvälisesti vertaillen suomalaiset sote-työntekijät ovat palkkakuopassa.

–  Esimerkiksi sairaanhoitajan koulutus on samalla tavalla pitkä ja vaativa kuin vaikkapa insinöörin koulutus. Suomessa palkkaa maksetaan siitä, jos on pitkälle koulutettu ja vaativissa, raskaissa töissä. Siinä mielessä hyvä korvaus on mielestäni säällinen vaatimus, Sippola sanoo.

Hän arvioi, että ongelmalliseksi koituu, jos kunnallinen työnantaja laskee, että sote-henkilökunnalle maksettavat palkankorotukset tulisi ulottaa koko kuntasektorille.

–  Tässä tilanteessa tulisi hyväksyä, että joku sektori voi saada toista kovemmat palkankorotukset, Sippola sanoo.

Sippola ennustaa, että syksyllä nähdään vielä useampi neuvottelukierros, vaikka väliaikaisia tuloksia saataisiinkin aikaan.

–  Neuvottelupöytään palataan vielä monta kertaa.