Banner Before Header

Laaja DNA-tutkimus: viikinkiajan Skandinaviasta ei vain lähdetty maailmalle, vaan myös tulokkaiden määrässä oli selvä piikki

Tyypillinen mielikuva viikinkiajasta lienee, että skandinaavimiehet purjehtivat lohikäärmeveneillä maailman merille ja niiden rannoilla asukkaat piilottelivat heiltä eivätkä suin surminkaan suunnitelleet lähtöä heidän kotikonnuilleen.

Cell (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistu ruotsalais-islantilainen geenitutkimus maalaa aivan uudenlaisen kuvan runsaan tuhannen vuoden takaisesta asujaimistosta Skandinaviassa. Liikkeelle ei lähdetty vain pohjoisesta muualle Eurooppaan tai idäntielle, vaan liikennettä oli myös vastakkaiseen suuntaan.

Tutkimuksen mukaan Skandinavian väestön geneettinen kirjo oli viikinkiaikana suurempi kuin sitä ennen ja – yllättävää kyllä – jo varsin pian myös sen jälkeen. Muinaisen muuttoliikkeen Skandinaviaan täytyi olla vilkkainta juuri viikinkien vuosisatoina, tutkimuksessa päätellään.

Vertailussa oli mukana miltei 300 sekvensoitua muinais-DNA-löytöä ensimmäiseltä vuosisadalta 1600-luvulle, valtaosin kuitenkin viikinkiajalta eli 700-luvun puolivälistä 1000-luvun puoliväliin. Vertailtavana oli yli 16 600:n nykyisten Tanskan, Ruotsin ja Norjan asukkaan perimä.

  • Suurin osa tutkimuksen muinais-DNA:sta on vene- ja muista haudoista, ennen muuta Upplannista ja Gotlannista. Tutkimus (siirryt toiseen palveluun) esittelee englanniksi kaikki haudat esineineen, ajoituksineen ja haudattujen iästä ja sosiaalisesta asemasta tehtyine tulkintoineen.
  • Sandbyn kehälinnassa (siirryt toiseen palveluun) Öölannissa tehtiin 500-luvulla suuri verilöyly. Uhrit jäivät makaamaan kuolinsijoilleen, eikä paikkaa koskaan asutettu uudelleen. Arkeologien löytämistä vainajista seitsemän DNA oli säilynyt kyllin hyvin tämän tutkimuksen tarkoituksiin.
  • Aikansa mahtavimpiin kuulunut sotalaiva Kronan (siirryt toiseen palveluun) upposi Öölannin rannikolle vuonna 1676. Yli 800 miehistön jäsentä kuoli. Heidät oli värvätty eri puolilta tuonaikaista Ruotsia. 12:n DNA on mukana tutkimuksessa.
Tanskalainen taiteilija Claus Møinichen maalasi näkemyksensä Kronanin tuhosta Ruotsin ja Tanskan meritaistelussa kymmenen vuotta sen jälkeen. Kiikkeränpuoleinen Kronan kallistui yrittäessään kääntyä ja ryyppäsi vettä kanuuna-aukkojen kautta. Ruutivaraston raju räjähdys sinetöi Kronanin ja sen miehistön kohtalon. Kuva: Kalmarin lääninmuseo
Sandbyn kehälinnan vainajien vammojen perusteella uhrit eivät kuolleet taistelussa vaan heidät teloitettiin. Nuorimmat olivat vauvoja. Verilöylyn syytä ei tiedetä, mutta tuo kansainvaellusten aika oli myös valtataistelujen aikaa. Kuva: Daniel Lindskog / Tukholman ylioipisto

Kuka uskalsi, halusi tai oli pakotettu tulemaan viikinkien pohjolaan? Erilaiset prosessit toivat erilaista väkeä eri puolilta eri aikaan, vastaa Tukholman yliopiston (siirryt toiseen palveluun) molekyyligenetiikan professori Anders Götherström, yksi tutkimuksen johtajista.

Karttaan piirtyi neljä suuntaa, joilta tulleiden geenit näkyvät viikinkiajan Skandinavian asukkaiden perimässä: yhtenä Britannia ja Irlanti, toisena etelä ja kolmantena itä. Neljäs geenivirta toi koillisesta uralilaista perimää eli myös suomalaisväriä Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan.

Tutkimuksessa julkaistujen karttojen nuolet osoittavat alueet, joille muuttajia kultakin alueelta pääasiassa tuli. Vihreän nuolen alkupää on Britanniassa ja Irlannissa, punaisen sekä siellä että etelässä ja sinisen puolestaan Baltiassa.

Etelästä nykyiseksi vertailupopulaatioksi otettiin sardinialaiset. Idän suuntaa edustivat liettualaiset.

Laajimmin eri puolilta viikinkiaikasta Skandinaviaa löytyi Britanniasta ja Irlannista tulleiden geenejä. Itämereltä sen sijaan näytetään suunnatun lähinnä vain Gotlantiin ja Mälarenin ympäristöön Keski-Ruotsiin.

Vasemmanpuoleinen kartta on viikinkiajalta, oikeanpuoleinen tältä päivältä. Värien haalistuminen kertoo tulokkaiden perimän hiipumisesta pohjoista lukuun ottamatta. Kuva: Rodrígues-Varela et al. / Cell

Kuinka paljon muuttajia oli? Lukumäärää on mahdoton sanoa, mutta Current Biology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä joitakin vuosia sitten julkaistu ruotsalaistutkimus osoittaa, ettei kantaväestöstä poikkeava tulokas saanut kulmakarvoja kohoamaan kummastuksesta ainakaan Ruotsin vanhimman kaupungin Sigtunan kadulla.

Tuon tutkimuksen mukaan vain puolet asukkaista oli viikinkiajan viimeisellä vuosisadalla syntyisin Sigtunasta. Neljännes oli muualta Skandinaviasta ja neljännes vieläkin kauempaa. Naisista valtaosa oli tulokkaita.

Genomeista ei ole kertomaan matkaan lähdön motiiveja; niitä on pääteltävä siitä, mitä muuten tiedetään tuonaikaisesta maailmasta.

Britannian ja Irlannin suunnalta pohjoiseen tuli munkkeja ja muita lähetyssaarnaajia, joita kiinnosti pakanaväestön käännyttäminen kristinuskoon. Toisaalta kauppiaat ovat seilanneet aina, ja ulkomaisia diplomaatteja tuli myös viikinkijohtajien pakeille.

Väkisin tuotuja orjia oli epäilemättä kaikista suunnista geenipooliin päätyneissä.

Geenien perusteella Britanniasta ja Irlannista tuli jossakin määrin enemmän naisia kuin miehiä. Erityisen naisvaltaista oli kuitenkin muuttoliike Baltian suunnasta.

Näytteet tutkittiin muinais-DNA-laboratoriossa niin, etteivät ne päässeet saastumaan tämän päivän DNA:sta. Kuva: David Díaz del Molino / Tukholman yliopisto

Skandinavian nykyväestön genomikartalla on yhä nähtävissä viikinkiaikana muualta tulleiden muisto, mutta se on laimentunut voimakkaasti. Tukholman yliopiston paleogenetiikkakeskuksen tutkijan Ricardo Rodríguez-Varelan mukaan jälkipolvia pitäisi tilastollisesti olla selvästi enemmän.

Jostakin syystä tulokkaat saivat vähemmän lapsia kuin kantaväestö. Taaskaan syy ei selviä geeneistä, vaan selitystä on haettava muista tiedoista tuolta ajalta.

Ehkä tulosta selittää se, ettei orjille ollut sallittua siittää jälkeläisiä, eikä niitä ainakaan periaatteessa ollut kirkonmiehilläkään, joilta uskonto edellytti selibaattia. Kauppiailla puolestaan saattoi olla mielessä seuraava kaukomatka, ei monilapsisen perheen perustaminen Skandinaviaan.

Yhdestä näkökulmasta, mahdollisten katastrofien vaikutuksesta, vinkkaa viime syksynä Current Biology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä ilmestynyt tutkimus Norjasta, nykyisen Trondheimin alueelta.

Tutkimus osoitti 1300-luvun ruttopandemian yhdenmukaistaneen populaation perimän. Kun jopa kolmannes asukkaista kuoli, tulokkaiden geenivariantit olivat vähälukuisuuttaan alttiimpia pyyhkiytymään geenipoolista kuin valtavariantit.

Erityistapaus tutkituissa on 800-luvulla Västmanlannissa Ruotsissa haudattu nainen. Venehauta on tyypillinen viikinkieliitin jäsenelle, mutta nainen oli joko itse syntynyt Englannissa tai ainakin hänen molemmat vanhempansa olivat tulleet sieltä.

Tutkimuksessa puntaroidaan myös sitä mahdollisuutta, että geenipoolin skandinaavistuminen uudelleen viikinkiajan jälkeen johtuikin Skandinavian sisäisestä muuttoliikkeestä. Ehkä alueille, joilta DNA-aineisto on, tuli jostakin syystä paljon väkeä sellaisilta Skandinavian kolkilta, joille ei ollut viikinkiaikana muutettu muualta maailmasta.

Tulkintoja monimutkaistavat myös aikakausien erot hautaamistavoissa ja se, että suurin osa DNA-näytteistä on kaupungeista.

Viikinkiajan alussa vainajat yleensä poltettiin eikä DNA:ta juuri ole löydettävissä. Kaupungeissa puolestaan kauppaverkot olivat suuret ja niitä pitkin kulki tavaran lisäksi epäilemättä myös väkeä, toisin kuin maaseudun yhteisöihin.

Niinpä tulokset eivät välttämättä edusta koko senaikaista populaatiota, tutkimuksessa myönnetään. Analysoituja genomeja on kuitenkin niin paljon, että Götherström pitää jatkoa hienosäätönä.

Kronanin hylyn meriarkeologisissa tutkimuksissa törmätään välillä yllätyksiin. Sellaisia ovat aikuisten vainajien joukosta löytyneet pikkulapset. Nuorin pienokainen sotalaivalla keskellä meritaistelua oli nelivuotias, aivan liian nuori laivapojaksi. Kuva: Lars Einarsson / Kalmarin lääninmuseo

Pohjois-Skandinavian väestön geenipooli muodostaa tutkimuksessa oman poikkeavan lukunsa.

Pohjois-Ruotsin ja -Norjan perimässä on uralilainen komponentti, joka on suomalaisille ja saamelaisille tavallinen. Keski- ja Länsi-Euroopassa se on perin harvinainen, ja Skandinaviassakin se hiipuu genomikartalta pikku hiljaa kohti etelää.

Kronanin miehistön jäsenistä neljä ovat poikkeus aineistossa. Heidän perimänsä uralilaisuus saattaa johtua siitä, että heidät oli värvätty Suomen puolelta Ruotsin valtakuntaa. Tietää sitä ei voi, ja hylyn löytöpaikan perusteella heidät sisällytettiin eteläruotsalaiseen aineistoon.

Tutkimus osoittaa, että pohjoisen populaatiossa edelleen selvästi näkyvä uralilainen komponentti ja sen asteittainen väheneminen etelän suunnassa olivat olemassa jo viikinkiaikana ja mahdollisesti sitä aiemminkin. Muuttoliikkeen alun jäljille pääseminen vaatisi kuitenkin lisää munais-DNA-löytöjä pohjoisesta.

Lue myös:

Tarton yliopiston äärimmäisen puhtaassa laboratoriossa selvitetään ihmisten menneisyyttä hammas hampaalta ja geeni geeniltä

Kuuntele Areenasta tuore radiosarja:

Source Link yle.fi