Banner Before Header

Lääkärinä työskentelevä Anni Vuohijoki tienasi vain 10 000 euroa – näin hän selittää poikkeuksellista elämän­tapaansa

Äkkiseltään kuvittelisi, että jo parisen vuotta lääkärin töitä tehnyt ja vuosittain urheilun verottomia apurahoja nostava Anni Vuohijoki olisi hyvätuloinen suomalainen yksilöurheilija.

Totuus on kuitenkin toinen.

Pariisin 2024 olympialaisiin tähtäävän painonnostajan verotettavat ansiotulot olivat vuonna 2020 vain noin 10 000 euroa, mikä on vähemmän kuin summa, jota pidetään yhden aikuisen vuosittaisena köyhyysrajana (noin 14 750 euroa) Suomessa.

– Olen työskennellyt yrittäjänä vuodesta 2010, mutta muistaakseni edellisen kerran ansiotuloni olivat kymppitonnia suuremmat vuonna 2016, Vuohijoki, 33, sanoo.

– En voi ylläpitää lääkärin elintasoa, koska urheilen yhä ammattimaisesti eli usein kahdesti päivässä.

Vuonna 2011 Euroopan mestaruutta juhlinut Vuohijoki arvioi yhden olympiadinsa arvoksi noin 120 000 euroa (sis. mm. leirit, matkat, valmentajien palkat, kilpailumatkat).

– Sen summan kattaminen pääosin urheilemisesta tulevilla tuloilla ei tosiaan ole helppoa, Vuohijoki tietää.

– Taannoin ruodin aikani normaalitöiden sivuuttamisesta syntyneitä ansiomenetyksiäni, mutta enää en jaksa. Nyt siihen ei ole varaa – eikä aikaa.

Viime vuosina urheilupoliittisesti näkyväksi hahmoksi kypsyneen Vuohijoen ansiotulot ovat suorastaan hämmentävän pienet. Millä ne selittyvät?

Ja millä hän elää?

Anni Vuohijoki on aktiiviurheilijaksi poikkeuksellisen kouluttautunut. Monitoiminaisella on jatkuvasti montaa rautaa tulessa.

Tokion olympialaisista 2020 täpärästi rannalle jäänyt Vuohijoki kouluttautui taannoin rakennustekniikan diplomi-insinööriksi ja toimi työmaapäällikkönä tuulivoimahankkeissa.

Kunnes hän vuonna 2015 päätti lopettaa työnsä ja sijoittaa kaikki säästönsä itseensä, ammattiurheilemiseen.

Tätä ennen Vuohijoki osti ensimmäisen asuntonsa, kasvatti valmennustoimintaansa ja kouluttautui liikunta-alalle.

– Tein dippainssinäkin lyhennettyä työpäivää, jotta pystyin treenaaman vähintään kahdesti päivässä. Ylityöt keräsin ylimenokaudelta jemmaan ja lopputilistä laitoin kaiken mahdollisen säästöön. Ne rahat hupenivat Rion 2016 olympiaprojektiin, ylijäämät puolestaan Tokioon, hän selvittää.

Jälkimmäisen olympiaprojektin aikana Vuohijoki aloitti lääkärinopinnot Oulun yliopistossa, ja nyt hän on parin vuoden aikana tehnyt töitä muun muassa Ortonin liikuntaklinikalla ja Terveystalon työterveyspuolella sekä julkisella sektorilla mm. Rovaniemellä ja Kemissä. Lääketieteen kandidaatin on määrä valmistua lisensiaatiksi ensi keväänä.

– Kahden edellisvuoden pienet tuloni selittyvät sillä, että lopetin toiminimen ja perustin salitoimintaan keskittyvän osakeyhtiön. Palkkatuloja tästä ei ole juurikaan kertynyt verrattuna toiminimeen. Lisäksi nyt ennen olympialaisia urheilin täyspainoisesti 10 kuukautta, ja työt jäivät marginaaliin, omaa liikunta- ja valmennusalan yritystä pyörittävä Vuohijoki kertoo.

– Ansiotuloistani puhuttaessa tulee muistaa, että saan urheilijoille suunnattuja verottomia ansioita – esimerkiksi 10 000 euron urheilija-apurahan. Lisäksi käytössäni oli 12 000 euron suuruinen tehostamistuki, josta sain nostaa rahaa esimerkiksi matkakulukuitteja vastaan.

Sponsoritulonsa Vuohijoki sijoittaa suoraan rahastoon, josta hän voi nostaa rahaa mm. fysioterapiakuluihinsa, kisamatkoihin ja muihin suoriin urheilukuluihin.

– Tilannettani parantaa se, että sain aikanaan hankittua kolme omaa asuntoa, joista nyt olen myynyt yhden (Oulussa sijainneen). Jäljellä on siis vielä kaksi kämppää, joista toisessa asun itse ja toisesta saan vuokratuloja, Vuohijoki kertoo.

Pariisin olympialaisiin tähtäävä Vuohijoki pyörittää Helsingin Kulosaaressa yksityistä salia, jossa ohjaajina toimivat esimerkiksi hänen miehensä Sami Köngäs (vas.) ja Mauro Nieminen.

Vuoden 2019 alusta lähtien Vuohijoki on siis pyörittänyt aviomiehensä (Sami Köngäs) kanssa yksityistä liikunta- ja kuntosalia Helsingin Kulosaaressa. Siellä on töissä muutamia muitakin maajoukkuenostajia.

– Salin perimmäinen idea on mahdollistaa ammattimainen urheilu töissä oleville. Punttikouluista tulevat rahat menevät palkkoihin. Tuloista on tuettu myös kisamatkoja sekä esimerkiksi nuorten maajoukkueleirityksiä, Vuohijoki kertoo.

– Ammattimaisen urheilun lisäksi salilla tehdään paljolti muutakin, kuten fysiikkavalmennusta myös muille lajeille.

Tällä hetkellä Vuohijoki työskentelee jo 20–30 tuntia viikossa. Hänellä on alati monta rautaa tulessa, mutta miten tämä urheilun poikkeustapaus itse jaksaa?

– En mä oikein aina jaksakaan. Nyt teen vaihteeksi enemmän töitä, mutta näin voin toimia siis vain hetken aikaa. Toisaalta urheilumotivaation kannalta on hyvä katsoa välillä kolikon kääntöpuoltakin, hän ruotii.

Nykyisistä kokonaistuloistaan Vuohijoki maksaa elinkulujensa lisäksi valmentajiensa ja fysioterapeuttiensa palkat sekä muut kulut. Eikä tässä vielä kaikki: hän pyrkii auttamaan taloudellisesti myös nuoria urheilijoita.

– Ideani on kerätä tänne salille junnunostajista tukitiimi, jota sitten yhdessä muiden maajoukkuenostajien kanssa autamme taloudellisesti ja tietotaidollisesti. Lisäksi tarjoamme välinetukea ja lisäravinnetukea, Vuohijoki ruotii.

– Siirrän kaikki omat sponsorituloni tähän yhteiseen projektiin. Kerään siis kaikki samaan pottiin junnujen kanssa, jotta jakoon jää sitten enemmän. Haluan auttaa nuoria, koska olen erittäin huolissani heidän harrastusmahdollisuuksistaan.

Olympiakomitean hallituksen urheilijaedustajana toimiva Vuohijoki viittaa urheilulajien kalleuteen ja nostaa esiin Veikkauksen rahojen leikkaukset, jotka vähentävät tulevaisuudessa väistämättä mm. seuratukia.

– Suomessa tehdään jatkuvasti erilaisia kulissipäätöksiä, joissa ei oteta huomioon vähäosaisia. Eivät heidän asiansa ketään kiinnosta, vaan poljemme urheilussakin heitä, joilla on jo valmiiksi vaikeammat lähtökohdat, Vuohijoki näkee.

– Kun seuratuet pienenevät, lapset ja nuoret joutuvat tahtomattaan ja ilman omaa syytään eriarvoiseen asemaan. Varakkaiden vanhempien lapset pystyvät harrastamaan haluamiaan lajeja, vaikka useampiakin yhtä aikaa, mutta vähävaraisten vanhempien lapsilla ei välttämättä ole varaa edes yhteen. Tämä ongelma koskee laajasti koko urheilukenttää.

Anni Vuohijoki pelkää junioriurheilun eriarvoistuvan liiaksi. Hän ottaa aiheeseen nyt napakasti kantaa.

Vuohijoen ärsytys nousi kuulemma siinä vaiheessa, kun painonnostonuorten Rovaniemen-ryhmän leiritykset ajettiin kuluvana vuonna alas.

– Se on ongelmallista, jos maajoukkueen kuuluminen riippuu siitä, paljonko isällä ja äidillä on rahaa tai missä seurassa sitä nostaa, hän linjaa.

– Eriarvoisuus ei todellakaan saisi ylettyä liikuntaan tai harrastuksiin ylipäätään. Se ei ole lasten syy, jos he sattuvat syntymään pienituloisiin perheisiin. Meidän aikuisten tehtävä on rakentaa lasten resurssit sellaisiksi, että kaikilla on mahdollisuus unelmiin ja monipuoliseen harrastamiseen.

Lue lisää: Anni Vuohijoki jäi rannalle olympialaisista – tilittää lajinsa dopingongelmasta: ”Ainoa mitä voin tehdä…”

Lue lisää: Anni Vuohijoki nosti EM-lavalla kuudenneksi – yhteistulos 212 kiloa: ”Ihan hyvä parannus”

Lue lisää: Anni Vuohijoki jakoi pysäyttävän kuvan – avautui julkaisussa uransa kipukohdasta: ”Välillisiä tapoja tuhota itseään on lukuisia”

Source Link is.fi