Lähipiirin reaktiot järkyttivät, kun Marianne Kallio, 27, kertoi joutuneensa raiskatuksi – paljastaa nyt, miksi ei vienyt asiaa poliisille

Tosi-tv-sarjoista tuttu Marianne Kallio, 27, avautui Ylen Sinkut paljaana -ohjelmassa kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta ja kertoi joutuneensa kahdesti raiskatuksi elämänsä aikana.

Kallion mukaan ensimmäinen kerta tapahtui parisuhteessa hänen ollessaan teini-ikäinen ja toinen myöhemmin hänen työmatkallaan.

Kallio kertoo nyt IS:lle, miksi hän ei tehnyt raiskauksista rikosilmoituksia. Hänen kohdallaan toistuvat samat vaikeudet, jotka estävät monia seksuaalirikoksen uhreja viemästä tapauksia eteen päin: häpeä, syyllisyyden tunne ja pelko.

Kallio sanoo kokeneensa teini-iän parisuhteessaan henkistä alistamista ja manipulointia pitkään.

– Minua dominoitiin ja hallittiin. Tämä henkilö määräili kaikkea tekemistäni pukeutumisesta lähtien. Pikku hiljaa hämärtyi raja sen suhteen, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän painosti minut harrastamaan seksiä ilman suostumustani, Kallio kertoo.

Kallio tajusi vasta noin vuoden jälkeen joutuneensa raiskauksen uhriksi.

– En tehnyt silloin rikosilmoitusta, koska en ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Myöhemmin asia alkoi vaivaamaan minua ja aloin puhumaan siitä. Sitten se iski vasten kasvoja.

– Ajattelin, että siinä vaiheessa rikosilmoituksen tekemisestä ei enää olisi hyötyä. En rehellisesti sanottuna luottanut siihen, että tekijä joutuisi vastuuseen. En myöskään tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä ja miten asiaa käsitellä.

Kallion mukaan toinen raiskaus tapahtui työmatkalla, jossa hänet oli laitettu samaan hotellihuoneeseen miespuolisen henkilön kanssa.

– Mies piti minusta kiinni ja raiskasi. Hän kuvasi kaiken videolle.

– Pariin viikkoon en uskaltanut tehdä mitään, ja olin henkisesti todella pohjalla. Menin lopulta lääkäriin keskustelemaan asiasta.

Kallio sai keskusteluapua, mutta hän ei uskaltanut tehdä rikosilmoitusta. Hän kertoo kohdanneensa syyllistämistä tapahtuneesta.

– Tällä ihmisellä on hyvin paljon vaikutusvaltaa ja minua uhkailtiin. Pelkäsin, että video lähtee leviämään, ja koin hyvin vaikeaksi lähteä taistelemaan tällaista ihmistä vastaan, jolla on valtaa ja rahaa. Hän vakuutteli, että kukaan ei tulisi uskomaan minua.

– Minua oli jo valmiiksi julkisuudessa halveksittu. Ajattelin, että jos rikosilmoitus ei etene, joudun itse kärsimään entistä kauheammin.

Kallion mukaan edes lähipiirissä hänen kertomaansa ei uskottu, vaan häntä jopa syyllistettiin tapahtuneesta.

– Jouduin laittamaan sekä nais- että miespuolisten ihmisten kanssa välejä poikki. Sain kuulla, että olisin kerjännyt sitä tai oikeasti ollut halukas. Tuli tunne, että asiasta puhuminen kääntyi minua vastaan.

Kallio kannustaa uhreja hakemaan apua. Kuva: Joonas Salo / IS

Seksuaalinen väkivalta jää usein piiloon

Seksuaalisen väkivallan uhri on hyvin haavoittuvassa tilassa, eikä uhrilla ole välttämättä ole voimavaroja tai uskallusta viedä asiaa poliisille, kertoo Naistenklinikan Seri-tukikeskuksen vastuulääkäri Riina Korjamo.

Seri-tukikeskuksen asiakkaille tehdyn tuoreen kyselytutkimuksen mukaan rikosilmoitus jätettiin tekemättä, koska tapahtuma haluttiin unohtaa, siitä koettiin häpeää tai syyllisyyttä tai oikeusprosessin pelättiin olevan liian raskas.

Tutkimuksen hankejohtaja Riina Korjamo kertoo, että välttely on tyypillinen suojamekanismi, kun ihmiselle tapahtuu jotakin pahaa.

– Psyykkisen trauman akuutti oire voi olla, että yrittää unohtaa tapahtuman. Se ei pidemmällä tähtäimellä ole paras tapa selviytyä, koska se väistämättä vaikuttaa arkielämään, Korjamo sanoo.

Marianne Kallio korostaa, että seksuaalisesta väkivallasta puhuminen on hänelle hyvin vaikea paikka.

– Minulle tulee suorastaan oksettava olo, kun puhun tapahtuneesta. Lisäksi häpeän tunteet nousevat pintaan, ja juuri sen takia tästä on tärkeää puhua enemmän.

– Aihe on yhä tabu, ja käsitykset raiskauksesta hyvin vanhentuneita. Mielestäni kouluissa ei ainakaan minun aikanani puhuttu seksuaalisesta väkivallasta tarpeeksi ja mikä ylipäätään on raiskaus.

Riina Korjamon mukaan etenkin lähisuhteessa tapahtunut seksuaalinen väkivalta jää monesti piiloon.

– Lähisuhdeväkivallan jälkeen kynnys hakea apua kasvaa. Parisuhteessa voi olla velvollisuuden tunne seksistä. Suomessa raiskaus avioliitossa on kriminalisoitu vasta 1990-luvulla, hän selvittää.

– Lisäksi uhri ei välttämättä ymmärrä tai tiedä, missä rikoksen ja itsemääräämisoikeuden raja menee.

Korjamo muistuttaa, että parisuhteessa seksuaalinen väkivalta on usein toistuvaa.

– Tapahtumaan voi reagoida lamaantumalla tai ajattelemalla, että antamalla toisen tehdä seksuaalista väkivaltaa pääsee helpommalla. Että tilanne olisi nopeammin ohi eikä seuraisi lisää väkivaltaa.

Korjamon mukaan uhrin ensimmäinen kynnys on avun hakeminen, toinen rikosilmoituksen tekeminen. Hän korostaa, että raiskauksen uhrin sensitiivinen kohtaaminen ammattilaisen kanssa on eriarvoisen tärkeää.

Seri-tukikeskuksen tutkimuksessa 688 keskuksesta apua hakeneesta asiakkaasta 74% teki rikosilmoituksen, tapauksista 36% eteni syyteharkintaan ja 22% tapauksista nostettiin syyte.

– Täytyy muistaa, että kyselyyn vastanneet olivat jo ylittäneet ensimmäisen kynnyksen eli hakeutuneet avun piiriin ja kertoneet tapahtuneesta. Valitettava fakta on, että monesti seksuaalinen väkivalta jää piiloon.

Juridista apua ilmaiseksi

Yle selvitti vuonna 2020, että vain noin joka kuudes poliisille ilmoitetuista raiskausrikoksista johtaa tuomioon.

Poliisin tietoon tulee vain osa seksuaalirikoksista, ja joskus tapaukset eivät etene rikostutkintaan tai syytteeseen asti.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen juristin Riitta Silverin mukaan on tapauskohtaista, mitkä mahdollisuudet poliisilla on ryhtyä tutkimaan raiskaustapausta.

– Siihen vaikuttavat monet asiat, kuten teko-olosuhteet, teosta kulunut aika, onko tekijän henkilöllisyys tiedossa tai pystyykö uhri ylipäätään puhumaan tapahtuneesta yksityiskohtaisesti poliisille, Silver mainitsee.

Silver muistuttaa, että uhrilla on oikeus saada tietoa, neuvontaa ja tukea jo ennen rikosilmoituksen tekemistä. Raiskauksen uhreille on tarjolla esimerkiksi ilmaista juridista apua.

– Rikosprosessin raskaudella pelotellaan turhaan. Esimerkiksi Tukinaisen päivystyksessä voi keskustella anonyymisti todisteluun liittyvistä asioista lakimiehen kanssa ilmaiseksi, hän kertoo.

Uhrilla on myös oikeus saada ilmainen oikeusavustaja rikosilmoituksen jälkeiseen kuulusteluun.

– Monet miettivät oikeusprosessia jo ennen kuin ovat ilmoittaneet rikoksesta ja pitävät sitä liian raskaana. Ei kuitenkaan kannata jäädä yksin ja pähkäillä, riittävätkö todisteet ja miten rikosprosessi etenee, sillä tarjolla on käytännön neuvoja ja tukea.

– Avun saatuaan uhri itse päättää, tekeekö hän rikosilmoituksen. Tärkeintä on, ettei jää yksin asian kanssa.

Jos olet joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi, älä jää yksin. Täältä saat apua:

HUS Naistenklinikan Seri-tukikeskuksen päivystys seksuaaliväkivallan uhreille kuukauden kuluessa tapahtumasta numerossa 040 701 8446 joka päivä ympärivuorokautisesti.

Valtakunnallisesti kaikkien Seri-tukikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.thl.fi/seri.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisipäivystys suomeksi numerossa 0800 97899 ma-to klo 9–15, la-su klo 15–21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15–21 – ei perjantaisin.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen juristipäivystys numerossa 0800 97899 ma-to klo 11-16.

Kriisipuhelin päivystää suomeksi numerossa 09 2525 0111, ruotsiksi numerossa 09 2525 0112 ja arabiaksi ja englanniksi numerossa 09 2525 0113.

Rikosuhripäivystys palvelee numerossa 116 006 suomeksi ma–pe kello 9–20.