Laihtunut silakka tekee lähtöä kohti suolaisempia vesiä – lämmennyt ja makeampi rannikko tekee monen avainlajin olot vaikeiksi
Itämeren mittaustiedot vuosikymmenien ajalta vahvistavat Itämeren muuttuvan nopeasti makeammaksi ja lämpimämmäksi.
Mittaustiedot alkavat 60-luvulta. Meri on lämmennyt Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen julkaisemien tietojen (siirryt toiseen palveluun) mukaan siitä lähtien. Lämpeneminen on nopeutunut, mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan.
Mereksi matala Itämeri on lämmennyt paikoin yli kaksi astetta myös syvemmältä.
Lämpenemisen lisäksi suolapitoisuuden heikentyminen vaikuttaa todennäköisesti myös meren avainlajistoon ja veden laatuun.
Meri lämmennyt yli kaksi astetta
Jo aikaisemmasta tutkimuksesta on saatu merkkejä Itämeren lämpenemisestä ja makeutumisesta. Tutkijat ovat saaneet suomalaisista ja ruotsalaisista pitkän ajan aineistoista tulokset, jotka vahvistavat ja tarkentavat ilmastonmuutoksen seurauksia käytännössä koko Suomen merialueilla.
Suunta on tutkijoiden mukaan selvä.
– Aineistosta on helppo nähdä, että pohjat ovat lämmenneet ja pintavesi on makeutunut, sanoo johtava tutkija Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta.
Tutkimus vahvistaa myös epäsuorasti käsitystä, että ilmastonmuutos lisää sateita ja makean veden virtaamia mantereelta. Syksyn lisäksi sade tulee myös talvella useammin vetenä.
Muutokset ovat tutkijoiden mukaan jo monin paikoin tasolla, jolla voi olla isoja vaikutuksia ravintoketjujen toimintaan ja lajistoon meressä.
Lämpötilamuutokset voivat paikoin näyttää merissä pieniltä, mutta isossa vesimassassa muutokset ovat hitaita ja muutoksen toteamiseen menee vuosikymmeniä. Näin on myös vesiin vaikuttavan ilmaston osalta.
Merialueiden lämpötilan nousu on ollut paikoin enemmän kuin vastaavasti ilmassa. Suomen keskilämpötila on Ilmatieteen laitoksen mukaan noussut reilulla kahdella asteella esiteollisesta ajasta.
Silakat kasvavat heikommin
Muutokset näkyvät jo Suomen kaupallisesti arvokkaimman kalan eli silakan elinmahdollisuuksissa. Silakka on kilohailin ohella vielä yleinen merikalalaji Suomessa.
– Ongelmana ovat elinympäristöjen muutokset, joiden ennakoidaan heikentyvän silakan kannalta kohtalokkaasti, sanoo johtaja Jari Hänninen Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokselta.
Silakat ovat seurantojen mukaan nyt laihempia ja pienempiä. Silakka näkee nälkää ja joutuu lisäksi käyttämään enemmän kasvun sijaan energiaa elämiseen makeammassa vedessä. Laboratoriotutkimusten mukaan jo nykyinen veden lämpötilan nousu vaikeuttaa silakan lisääntymistä.
Lämpeneminen lisää myös runsasravinteisen meriveden rehevöitymistä. Rehevöityminen vaikeuttaa muiden haittojen lisäksi myös silakan lisääntymistä.
Turska ei enää lisäänny, silakka seuraavana
Meressä havaitut isot muutokset eivät yllätä Kankaanpäätä eikä Hännistä. Molemmat ovat seuranneet muutoksia Itämeressä vuosikymmeniä.
Hänninen antaa kuitenkin hätkähdyttävän esimerkin vuosittaisesta isosta vaihtelusta, joka saattaa hyvinkin ennakoida tulevaa. Viime kesänä tutkijat eivät saaneet kerättyä lainkaan silakoita Turun lähistön tutuilta näytteenottopaikoilta. Niillä on seurattu silakan lisääntymistä 80-luvulta ja nyt näytteenoton epäonnistuminen oli ensimmäinen kerta.
Tutkijat eivät ainakaan vielä tiedä, johtuuko näytteen epäonnistuminen planktonin tai muun ravinnon puutteesta vai jostain muusta. Silakkaa seurataan tarkkaan myös sen takia, että sen esiintyminen kertoo laajemmin meren tilasta.
Silakka saattaa olla ilmaston muuttuessa seuraava iso ja selvästi näkyvä muutos Itämerellä. Silakalla voi olla edessä sama kohtalo kuin turskalla, joka vielä 80-luvulla lisääntyi Suomen aluevesillä.
Turska vaatii lisääntymiseen vielä enemmän suolaa kuin silakka.
Tutkijoiden mukaan etenkin pintavesien suolapitoisuus on laskenut Merenkurkusta pitkin koko Suomen rannikkovesiä. Heidän arvion mukaan koko rannikkolla ollaan jo nyt tai lähivuosina tilanteessa, joka muuttaa sekä meri- että makeanveden lajien elinmahdollisuuksia.
Perämeri on jo ennestään makea ja muuttunut lähes isoksi järveksi.
Talvien sateet estävät Itämeren elpymistä
Tutkijoiden aikasarja vahvistaa myös tietoa, että Tanskan salmien kautta tulevat suolapulssit eivät enää paranna Itämeren oloja. Suolapulsseja on toivottu usein yhtenä keinona apuun Itämeren tilan parantamisessa.
– Suolapulssien vaikutukset näkyvät korkeintaan hetkellisesti ja niiden vaikutus laimentuu nopeasti, sanoo Kankaanpää.
Suolapulssit ovat hapettaneet Itämeren pääaltaan kuolleita pohjia. Muun muassa hapekkaiden suolapulssien puuttumisen takia Selkämeren til on nyt selkeästi huonompi kuin ennen.
Tanskan salmista tuli vielä vuosikymmeniä sitten joka talvi paljon suolaisempaa vettä. Tämäkin johtuu Jari Hännisen mukaan talvien muuttumisesta märemmiksi ilmastonmuutoksen seurauksena.
– Talviaikana Itämeren pääallas on tavallaan täynnä, ja vesi valuu kuin koskessa ulos Tanskan salmesta. Sitten kun tulee myrsky, jonka pitäisi tuoda suolaista vettä, se ei vastavirran takia pääse Itämerelle.
Silakan sukulainen silli myös ahtaalla
Tarkempaa tietoa eri lajien menestymismahdollisuuksista muuttuvissa oloissa on vielä vähän.
Tutkijat tosin arvioivat (siirryt toiseen palveluun), että ilmastonmuutoksen edetessä silakka on häviämässä Suomen rannikolta ja siirtymässä vähitellen paljon etelämmäksi. Itämeren pääaltaan eli Gotlannin läheisyys ja sen suolapitoisuus riittäisi jatkossa silakalle.
Selkämeri on tällä hetkellä silakan pääkalastusalue Suomessa. Silakka on suomalainen perinnekala, joka on tuonut tuloja ja pelastanut monet nälältä sota-aikoina Suomen länsirannikolla.
Perustavanlaatuisista muutoksista Itämerellä kertoo myös se, että silakan rasvaisemman sukulaisen, sillin, kannat ovat heikentyneet jo paljon etelämpänä pitkälti samoista syistä kuin silakalla (siirryt toiseen palveluun).
Muutokset laajoja ja vaikeita
Meren lämpeneminen lisää Harri Kankaanpään mukaan haasteita saada Itämerta kiusaava rehevöityminen hallintaan.
– Korkeammassa lämpötilassa meren kemialliset reaktiot nopeutuvat ja hapenkulutus lisääntyy. Merenpohjissa on runsaasti liejua, josta voi vapautua hapettomissa oloissa enemmän haitallista rikkivetyä ja metaania.
Hapettomista pohjista vapautuu myös vanhoja ravinteita rehevöittävien levien käyttöön. Itämeren avainlajeista esimerkiksi sinisimpukka viihtyy puhtailla ja melko kovilla pinnolla, joten rehevöityminen, muutokset suolapitoisuuksissa ja lämpötiloissa voivat olla kohtalokkaita lajin elpymiselle Suomen rannikolla.
Suolaisuuden väheneminen on este myös kampeloiden paluulle Suomen vesille.
Ilmastonmuutoksen ja rehevöitymisen myötä särkikalat yleistyvät edelleen. Kuha ja hauki eivät ole järin herkkiä muutoksille, toisin kuin puhdasta ja viileää vettä kaipaavat lohi ja siika. Yllättävistä muutoksista kertoo tosin se, että hauen kannat ovat heikentyneet ulkosaaristossa.
Suolapitoisuuden lasku voi nopeuttaa myös meren jäätymistä.
Iso kysymys jatkossa on myös se, että samaan aikaan kun merialueiden elinolot muuttuvat, meriluontoa pitäisi pystyä ennallistamaan. Maailman maat ovat sopineet laajoista myös meriä koskevista ennallistamistoimista vuoteen 2030 mennessä.
Silakka luokitellaan vielä Suomessa elinvoimaiseksi. Hännisen mukaan tilanne voi olla muutaman kymmenen vuoden kuluttua aivan toinen.
– Itämeri on aina ollut muutosten meri. Mitään tarkkaa tavoitetta on vaikea sanoa muuta kuin, että meri puhdistuisi ja kääntyisi parempaan suuntaan, Hänninen toivoo.
Runsaan silakkakannan heikkeneminen on samalla isku myös kalan kestävän käytön lisäämiselle ruokapöytään, sillä toisin kuin monia muita kaloja, silakkaa voi suositusten mukaan syödä paljon nykyistä enemmän.
Itämeren muutoksesta voi Hännisen mukaan jatkossa kertoa myös se, että merimuikku eli maiva alkaa leviämään Perämereltä Saaristomerelle päin. Kalastajat vaihtavat sitten ehkä silakkatroolarit muikkutroolareihin.
Lue lisää: