Lapinlahden lintujen legendaariset tähdet paljastavat, millainen ihminen Timo Eränkö oikeasti oli – kertovat nyt, miksi jäsenten välille repesi rajuja riitoja

Lapinlahden linnut esiintyy tänään maanantaina loppuunmyydyllä Helsingin Tavastialla. Yksi on kuitenkin joukosta poissa, yhtyeen perustajajäseniin kuulunut Timo Eränkö. Hän kuoli 29. joulukuuta 2021 69-vuotiaana.

Vielä ennen joulua Eränkö oli mukana suunnittelemassa legendaarisen suomalaisen yhtyeen ja sketsiryhmän esiintymistä. Tarkoitus oli ollut alun perin järjestää muistokonsertti Lapinlahden lintujen ja monen muun suomalaisyhtyeen roudarina työskennelleen, jo vuonna 2019 kuolleen Paavo ”Puosu” Liesisen kunniaksi. Koronarajoitukset olivat siirtäneet konserttia monta kertaa.

Nyt Tavastialla muistellaan paitsi Puosua, myös Eränköä sekä Lapinlahden lintujen pitkäaikaista keikkamyyjää, viime syksynä kuollutta Seppo Kahilaista sekä toista roudaria Eero Tammista ja yhtyeen kanssa soittanut Heikki Keskistä.

Lavalle nousevat myös muun muassa Dave Lindholm ja Pelle Miljoona. Lapinlahden linnut nähdään – Eränköä ja 2003 kuollutta Heikki ”Hiski” Salomaata lukuun ottamatta – 1980- ja 1990-lukujen huippukauden kokoonpanojen yhdistelmänä. Mukana ovat ainakin näyttelijät Markku Toikka, Tapio Liinoja, Mikko Kivinen ja Matti Jaaranen, rumpalit Hannu Lemola ja Jan Noponen, kosketinsoittajat Ari Kettunen ja Pekka Hedkrok.

– Emme ole murhemielellä. Iloitsemme, että meillä on ollut tuollaisia kaiffareita, Liinoja sanoo IS:lle.

Miten hän, Toikka ja Kivinen muistavat Erängön nyt?

Timo Eränkö vuonna 2012. Lapinlahden lintujen perustajajäsen kuoli joulukuussa 69-vuotiaana. Kuva: Antti Hämäläinen

TOIKKA yllättää ja kertoo, että ”on vastuussa näyttelijänurastaan Erängölle”. Hän esiintyi valtiotieteen opiskelijana hämäläiskunnan esityksessä, kun Eränkö pyysi kirjoittamaan kanssaan näytelmää.

– Ja pian olin itsekin Ylioppilasteatterissa näyttelemässä. Olin ikäni ollut mukana bänditouhuissa ja näytellytkin, mutta maalla, Somerolla. Timon ansiosta maalaispoika pääsi isompiin kuvioihin kaupungissa, Toikka kertoo.

– Tehtiin Timon kanssa paljon yhteistyötä. Tehtiin näytelmiä, oopperoita ja vaikka vaikka mitä. Yhdessä näyttelivät pääosia Riitta Havukainen ja Jussi Parviainen.

Ylioppilasteatteri toimi Helsingin ytimessä, Vanhalla Ylioppilastalolla. Sen viereisillä Perunatorilla ja Kaivopihalla alkoivat Lapinlahden lintujen esiintymiset herättää huomiota. Eränkö ja kumppanit olivat perustaneet yhdessä ”vähän isomman katusoitto-orkesterin”, joka yhdisti YT:stä tutun teatterin sketseinä ja itse tehtyjen biisien esittämisen.

Esityksissä tuli selväksi jo tuolloin Lapinlahden lintujen kaiken tekemisen läpäisevä asenne: maailma nähtiin koomisesti vääristävän huumorilinssin läpi, mutta armottoman tarkasti – aina oltiin pienen ihmisen puolella.

Tuo asenne näkyi Erängön tekemisessä muutenkin, hän esittäytyi viimeisinä vuosinaankin ”anarkistiksi”.

– Timpan motto oli: ”Pienen ihmisen puolesta, suurta vääryyttä vastaan.” Kun Lapinlahden linnut perustettiin, Suomi oli vielä aikamoinen Kekkoslandia. Meidän ideamme oli asettaa kyseenalaiseksi ja pitää hauskaa. Se on aina varteenotettavaa puuhaa. Muuten kaikki muuttuu liian vakavaksi ja aletaan vaan pystyttää patsaita, Toikka kiteyttää.

Lapinlahden lintujen uusin levy Iso Muna julkistettiin vuonna 1999. Kuva: Kimmo Mäntylä / Lehtikuva

ERÄNKÖ ei kaivannut patsaita. Jo eläessään hän kertoi avoimesti elämästään julkisuudessa. Siitä, kuinka sairasteli – hänellä oli diabetes ja tv:ssäkin seurattu kamppailu alkoholismia vastaan. Ja siitä, kuinka Lapinlahden lintujen ja toisen yhtyeensä Puujumalien lisäksi hän oli myös keksijä, jolla oli keksinnöilleen useita patentteja Yhdysvalloissakin.

Ennen kaikkea Eränkö oli kuitenkin taitava kirjoittaja.

– Timo oli runoilija, kirjoittaja. Hän oli humanistisen tiedekunnan kavereita, kandi. Hänelle ominta oli kielellinen lähestyminen. Timo haaveili myös näyttelijänurasta, mutta ne hommat jäivät vähän marginaaliksi, Toikka sanoo.

– Timosta tulee ensimmäisenä mieleen uskomaton verbaliikka. Hän oli taitava sanankäyttäjä – niin hyvässä kuin pahassakin, sanotaan vaikka näin, Kivinen naurahtaa.

Toimia ohjasi myös auktoriteettikammo. Ehkä siksi hänen uransa laitosteatterissa supistui yhteen vuoteen Joensuun Kaupunginteatterissa.

– Ei Timppa olisi millään taipunut laitosteatterinäyttelijäksi, kun en minäkään taivu. Ja minä olen paljon sopeutuvaisempi. Vapauden puute on iso asia, kun varsinkaan nuorena näyttelijänä ei saanut yhtään valita, kenen kanssa tekee töitä. Ja näin vanhempana ei tahdo tehdä mitään kusipäiden kanssa, Kivinen sanoo.

Linnut vuonna 1995. Kuva: Ilkka Ranta / Lehtikuva

RISTIRIIDOITTA ei selvitty ystävienkään kesken. Juopa Linnuissa kasvoi ennen kaikkea Erängön ja hänen ”saatanan näyttelijöiksi” kutsumiensa Toikan, Liinojan ja Kivisen välille.

Eränkö oli viimeisen päälle Lapinlahden lintu. Hän ärsyyntyi, kun ulkopuoliset tv- ja elokuvatyöt veivät muiden jäsenten työenergiaa.

Harva työyhteisö viettää niin paljon aikaa keskenään kuin Lapinlahden linnut 1980- ja 1990-lukujen ympärillä.

– Keikkoja oli parhaimmillaan yli 200 vuodessa sen jälkeen, kun Kahilaiselle sanottiin, että nyt saa myydä. Ja hän sitten todellakin myi, Kivinen päivittelee.

Ja armottoman keikkatahdin lisäksi Linnut väänsi levyn vuodessa ja vuodesta 1987 lähtien myös oman tv-sarjan.

– Olimme aina yhdessä, joko keikoilla tai toimistossa Pasilassa tekemässä käsikirjoituksia, Liinoja kertoo.

– Työmäärä oli ihan järjetön, Kivinen sanoo ja jatkaa:

– Mehän vietimme myös vapaa-aikaa yhdessä. Käytiin puolisoiden kanssa lomamatkoilla ja ravintoloissa yhdessä Timpan kanssa. Se oli avioliittoon verrattavissa olevaa touhua, Kivinen kertoo.

Kivinen jätti Lapinlahden linnut jo 1990-luvun alkupuolella, mutta palasi myöhemmin takaisin. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Ei ollut työpaikan ilmapiiritutkimuksia eikä valmennusta, joka olisi ohjannut pitämään taukoa.

– Puhuimme puolen vuoden tauon pitämisestä. Se jäi pitämättä, koska kaikilla ei ollut muita töitä, mutta kaikki tietysti tarvitsivat rahaa, Liinoja kertoo.

– Jälkeenpäin ajatellen se tauko olisi ehdottomasti kannattanut pitää.

LOPULTA yhtyeen jättivät kahden vuoden välien ensin Toikka vuonna 1990, sitten Kivinen ja Liinoja.

– Bändienhän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, mutta on tavallista, että ristiriitoja tulee. Tein yhden elokuvan, ja siitä tuli hirveä riita. Ajattelin, että täytyyhän minun voida tehdä muitakin töitä kuin Lapinlahden lintuja. En ollut käynyt neljää vuotta Teatterikorkeakoulua sen takia, että esiinnyn vain Linnuissa, Toikka sanoo ja jatkaa:

– Olisin voinut tehdä muutakin kuin tuhat keikkaa, jotka ehdin tehdä. Se ei välttämättä vienyt näyttelijänuraa eteenpäin, mutta oli hauskaa kirjoittaa, esiintyä, hullutella ja olla anarkistinen, nauraa asioille ja turhalle tärkeilylle. Olin mukana seitsemän vuotta. Kaikelle on oma aikansa, ja seitsemän vuotta on luovassa työssä tyypillinen jakso. Siihen mahtuu nousu, maineen päivät ja se, että kaari alkaa laskea.

Markku Toikka jätti Lapinlahden linnut vuonna 1990 ristiriitojen takia. Kuvassa Toikka vuonna 2015. Kuva: Anni Koponen

Liinoja sanoo, että 1980-luvun puolivälin jälkeen menestys keikoilla ja omien tv:n sketsiohjelmien (muun muassa Kyllä elämä on ihanaa, Seitsemän kuolemansyntiä, Maailman kahdeksan ihmettä) laajentama kansansuosio nousivat päähän.

– Jukka Virtanen on sanonut, että julkisuus ja suosio nousevat päähän. Kyse on vain siitä, miten sen käsittelee, Liinoja lainaa, ja Kivinen ottaa esimerkin itsestään:

– Nousi se kusi päähän minullekin, vaikka olin päässyt Teatterikorkeakouluun vasta neljännellä yrittämällä ja kiertänyt maakuntateattereiden kautta. Mutta kun keikalla on 15 000 ihmistä, jotka huutavat nimeäsi, niin eihän sille mitään voinut.

Suosio nousi päähän, myöntää Tapio Liinoja. Kuva: Sami Halinen / Lehtikuva

ILON kautta Tavastialle, sillä Liinojalla, Kivisellä ja Toikalla on lopuksi lohduttavia uutisia.

Vaikka Lapinlahden linnut oli ennen kaikkea Timo Erängön sydämen projekti, Tavastialla ei koeta ”viimeistä lentoa”.

– Ensi vuonna tulee Lapinlahden linnut -kirja. Sen lisäksi olisi kiva tehdä joitakin keikkoja, Liinoja vihjaa.

Erängön muistokonsertti myytiin loppuun nopeasti, joten kysyntää on.

Ja vanhat ristiriidat ovat menneisyyttä.

– Nyt nautimme vain toistemme seurasta. Olemme jo kaikki niin iäkkäitä, ettei kukaan jaksa tunkea omaa agendaansa eteenpäin, Toikka naurahtaa.

Yhtyeen huippukokoonpano palasi yhteen 2006 ja teki viimeksi 2013 konserttisalikiertueen. Erityisesti siitä on kaikilla hyvät muistot.

Ja niin on Timo Erängöstäkin.

– Timo oli mahdottoman kiva ja rakastettava ihminen, siitä ei kahta sanaa, Toikka sanoo.

– Aina oli kivaa, kun Timpan kanssa liikkui.

”Timon, Puosun ja Epan peijaiset” Helsingin Tavastialla maanantaina. Tilaisuus on loppuunmyyty.