Banner Before Header

Leijonien MM-kotipainajaisesta tuli viime viikolla 19 vuotta – ”Kun kooma iskee päälle, vastustajan vyöryä on vaikea pysäyttää”

Suomen ja Ruotsin välisissä arvokisojen jääkiekko-otteluissa on totuttu eriskummallisiin juonikuvioihin, mutta vuoden 2003 MM-kotiturnauksen Finnkampen-puolivälierä hakee outoudessa vertaistaan. MM-puolivälierän muisto ei ole lakastunut 19 vuodessakaan.

Suomi johti toisessa erässä 28. minuutille saakka ottelua jo 5–1. Leijonilla oli arvoturnauksista tuolloin voittavia kokemuksia sen verran, että paikan mitalipeleihin piti olla sinetöity.

Ruotsi alkoi kuroa eroa maali maalilta kiinni ja rynni kolmannessa erässä ohi ja 6–5-voittoon. Suomen pelit turnauksessa olivat pelattu.

MM-kotikisat 2003: Pasi Nurminen seuraa katsellaan, kun kiekko lipuu maaliin ja Ruotsin nousu huipentuu 6–5-voittomaaliin.

Suomi tyrmistyi, Helsingin Pasilan areenan yleisö mykistyi. Jälkipelejään myöhemmin toukokuun yössä pelanneet suomalaiset jääkiekkotoimittajat olivat mallashuuruissaan itku silmässä.

– On selvää, ettei tällaisesta painajaisesta pääse eroon ihan hetkessä. Täytyy yrittää pitää järki päässä ja muistaa, että tämä on vain jääkiekkoa, menestyksekkään valmentajauransa Leijonissa Ruotsi-tappioon päättänyt päävalmentaja Hannu Aravirta pohdiskeli tuolloin tuoreeltaan STT:n mukaan.

– Kun painetila kotikisoissa kasvaa, jotain pelaajankin päässä tapahtuu, mutta mitä… Sitä en tarkasti tiedä. Kukaan ei pysty menemään 22 ihmisen pään sisälle, Aravirta on jälkeenpäin muistellut MM-puolivälierää Kari Tynin kirjassa Hannu Aravirta – Leijonan osa.

Kevään 2003 MM-puolivälierätappiota on pidetty malliesimerkkinä ”sulamisesta”, pallopelissä turvallisen tuntuisen johtoaseman menettämisestä.

Ennen kuin alkaa ilkkua omiaan epäonnistumisesta, kannattaa muistaa, että vastustajallakin on lopputulokseen sanansa sanottavana. Ruotsin MM-joukkueessa kiekkoili 2003 sellaisia suuruuksia kuin Peter Forsberg ja Mats Sundin.

– Pitää nähdä myös vastustajan hyvyys, huomauttaa Suomen maajoukkuetta 1987–93 valmentanut Pentti Matikainen.

Helsinkiläisessä Painobaarissa ei voitu uskoa, mitä kotikisoissa 2003 tapahtui.

Hänelle oli karvas kokemus 1991 MM-kotiturnauksen alkusarjassa Ruotsin kipuaminen viimeisellä minuutilla 2–4-tappiotilanteesta 4–4-tasapeliin. Mats Sundin iski päätösminuutilla kaksi maalia.

Saman oli tehnyt viisi vuotta aiemmin MM-Moskovassa Ruotsin Anders ”Masken” Carlsson ja pakottanut Suomen 4–4-tasapeliin. Mitaleille matkalla ollut Leijonat jäi turnauksessa lopulta neljänneksi.

Vuonna 1990 Sveitsin Bernissä Matikaisen Leijonilla oli MM-alkusarjan pelissä 4–0-johto Kanadaa vastaan. Kanada voitti 6–5.

– Kun kooma iskee päälle, vastustajan vyöryä on vaikea pysäyttää. Toisella lähtee lumipallo vyörymään, Matikainen näkee.

Yli 30 vuoden takaisessa jääkiekkomaailmassa Suomelle oli huippumaita vastaan pedattu vielä haastavan kiusaajan rooli.

– Meillä ei ollut kokonaista pelaajien sukupolvea, joka olisi käynyt ammattimaisen valmistautumisen läpi. Yksilöiden väliset tasoerot olivat esimerkiksi parhaisiin kanadalaispelaajiin verrattuna isoja.

Hannu Aravirta ja Jari Kurri olivat penkin takana voimattomia, kun Ruotsi aloitti kirin.

Sittemmin Suomi on oppivuosistaan viisastunut. Helmikuussa Pekingin olympiaturnauksessa kultaa huuhtoi kliininen, itsevarma Leijonat, jonka ei tarvinnut kerjätä katsojilta sympatiaa mahdollisimman viihdyttävällä pelillä. Tärkeintä oli lopputulos.

Suomen salibandymaajoukkue kasvoi pitkäaikaisen päävalmentajansa Petteri Nykyn johdolla voittajaksi kivuliaidenkin kokemusten kautta. Lajimahti Ruotsin varjo oli pitkä.

Pää aukesi Tshekin MM-kisoissa 2008. Suomi voitti ensimmäisen kerran Ruotsin MM-loppuottelussa jatkoajalla 7–6, vaikka toisin näytti käyvän.

– Johdimme ensimmäisen erän jälkeen 4–0, mutta sitten Ruotsi teki kuusi maalia peräkkäin. Jotenkin kipusimme tasoihin ja onnistuimme voittamaan jatkoajalla, Nykky muistelee.

– Salibandyhän on luonteeltaan sellainen peli, että maaleja saattaa tulla aivan ryöppynä, Nykky kuvailee nopeatempoista lajia.

Salibandyliiton puheenjohtaja Matti Ahde (vas.) onnitteli salibandyn MM-kultaa voittaneen joukkueen päävalmentajaa Petteri Nykkyä joulukuussa 2008.

Nykky on uusinut maailmanmestaruuden Suomen päävalmentajana myöhemmin vuosina 2010 ja 2018.

– Meillä on ollut tiivis pelaajanippu. Olemme ammentaneet yhteisistä kokemuksista, joista on hyötyä arvokisoissa, Nykky kertoo.

Arvokisafinaaleissa keskittymisen on pysyttävä herpaantumattomana.

– Olemme saattaneet olla loppuottelussa pelillisesti sujuvassa flow-tilassa, mutta sitten pelikuri on kärsinyt, ja se on kostautunut, Nykky tietää.

Niin Suomen jääkiekko- kuin salibandymaajoukkueetkin ovat nykyisin sillä tasolla, että turnausvoitto on realistinen tavoite. Tuolle tasolle pääseminen on vaatinut aikaa, uhrauksiakin.

– Häviöön pitää tottua, Nykky ironisoi.

Pentti Matikainen kiekkokaukalon laidalla jääkiekon MM-kisojen Suomi-Saksa-ottelussa 1991.

Jääkiekko-ottelun sisällä tapahtuvat käänteet ovat osin kohtalon johdatusta, vaikka ennen peliä taktisella valmistautumisella yritetäänkin sulkea arvaamattomat muuttujat pois.

– On hyväksyttävä, että sattumapomppu voi ratkaista, Pentti Matikainen tähdentää ja palaa vuoden 1991 MM-kisaotteluun Ruotsia vastaan. Mats Sundin oli kaventanut viimeisellä minuutilla 3–4:ään ja teki pahojaan uudelleen hieman myöhemmin.

Sirenin Ville (puolustaja) yritti purkaa kiekkoa ulos alueeltamme avoimessa tilanteessa, mutta sitten kiekko alkoi pomppia ties mistä. En voinut syyttää pelaajia. Ei se ollut katastrofaalinen romahdus, Matikainen muistelee 4–4-tasapeliä.

Matikainen sai päävalmentajana palkintonsa seuraavana vuonna. Vinoilun kera Tshekkoslovakian MM-turnaukseen keväällä 1992 lähetetty Leijonat nappasi kisoista yllätyshopean. Se oli Matikaisen toinen arvokisahopea vuoden 1988 Calgaryn olympiamenestyksen jatkoksi.

Suomi isännöi MM-jääkiekkoa yhdeksännen kerran

Jääkiekon MM-kisoissa ensimmäisen kerran Sveitsin Baselissa vuonna 1939 pelannut Suomi isännöi MM-turnausta ensi kertaa Tampereella 1965.

1965 (Tampere): Kun Helsinki jahkaili hallipäätöksensä kanssa, Tampere pani puuhakkaan kaupunginjohtajansa Erkki Napoleon Lindforsin johdolla toimeksi ja rakennutti pikavauhtia Hakametsän kaupunginosaan Suomen ensimmäisen jäähallin. Mansen kotikisat muistetaan Suomen 2–2-tasapelistä jääkiekon suurvalta Ruotsia vastaan ja Matti ”Mölli” Keinosen kyseisessä ottelussa tekemistä kahdesta maalista.

1974 (Helsinki): Pääosan kisoissa varasti Suomen maalivahti Stig Wetzellin dopingkäry. Leijonien makea 5–2-voitto Tshekkoslovakiasta kuivahti efedriinikäryn tuomion jälkeen 0–5-tappioksi, ja isäntämaan mitalitoiveet haihtuivat ajan hengen mukaisesti saman tien.

1982: (Helsinki, Tampere): NHL:n tulevan dynastiaseuran Edmonton Oilersin tutkapari Jari Kurri– Wayne Gretzky piipahti Suomessa. Kurri ja Suomi ottivat turnauksen avausottelussa takkiinsa Gretzkyltä ja Kanadalta maalein 2–9. Päätösottelu Tshekkoslovakia–Neuvostoliitto jäi mieleen, kun kisojen kärkikaksikko sopuili 0–0-tasapelillään Kanadan himmeämmille MM-mitaleille pronssille.

1991 (Turku, Helsinki, Tampere): Suomessa siirryttiin areena-aikaan, kun Turun Artukaisiin oli valmistunut lähes 12  000 katsojalle mitoitettu suurhalli, joka kantoi alkujaan Typhoon-nimeä. Suomen Turun-visiitistä tuli karvas kokemus, sillä Leijonat hävisi siellä alkusarjan päätteeksi Yhdysvalloille 1–2 ja jäi mitalipelien ulkopuolelle alempaan jatkosarjaan.

1997 (Helsinki, Turku, Tampere): Bisnesmies Harry ”Hjallis” Harkimon loihtima yli 13  000 katsojan Pasilan/Ilmalan areena oli päänäyttämö ruotsalaisen Curt Lindströmin viimeisissä MM-kisoissa Suomen päävalmentajana. Isäntämaan menestys oli antikliimaksi, mutta ”Lustig-Curren” ”Suomi on sydämmessäni” kiitosplakaatti Leijona-faneille jäi mieleen.

2003 (Helsinki, Turku, Tampere): Kotikisojen unohtumattomaksi muistoksi jäi Suomen MM-puolivälierän sulaminen Ruotsia vastaan. Leijonat hävisi Finnkampenin 5–1-johdosta maalein 5–6 ja jätti mitalipeleille katkerista katkerimmat hyvästit.

2012 (Helsinki, Tukholma): Suomen ja Ruotsin jakamat MM-kisat muistetaan Pohjanlahden tällä puolen turnauksen alussa hetkauttaneesta pääsylippukohusta. Tyyriisti hinnoitellut liput aiheuttivat kiekkofanien keskuudessa parranpärinää.

2013 (Tukholma, Helsinki): Suomi sijoittui Jukka Jalosen ensimmäisen Leijona-päävalmentajarupeaman päätteeksi toisen kerran peräkkäin neljänneksi. Piristykseksi juonikas keskushyökkääjä Petri Kontiola voitti 8+8=16 merkinnällä turnauksen pistepörssin.

Source Link is.fi