Liikekannallepanoa paennut Andrei, 48, vertaa Ukrainan sotaa Suomen talvisotaan – tässä syy
Pietarilainen yrittäjä ja kolmen lapsen isä Andrei on ollut parikymppisen poikansa kanssa sotaa piilossa jo pari päivää.
Mökkikylässä keskellä kaakkoissuomalaista korpea sydämentykytys on alun jälkeen hieman rauhoittunut. Isä ja poika ovat päässeet turvaan: IT-alaa opiskelevan pojan kohtalo oli myös vaakalaudalla, koska he eivät luota viranomaisten sanaan siitä, ettei opiskelijoita lähetettäisi sotaan.
Andrei on pohtinut kovasti, pääsisivätkö myös Pietariin jääneet vaimo ja kaksi tytärtä isän perässä Suomeen.
Kun tieto itärajan sulkemisesta venäläisturisteilta varmistui torstaina, lähtivät hänen vaimonsa ja nuorin tyttärensä ajamaan Pietarista kohti itärajaa. Vanhin tytär jää opiskelujen vuoksi Venäjälle.
– Aion noudattaa lakeja. Emme ole täällä enempää kuin sen kolme kuukautta, jonka viisumi sallii. Sitten lähdemme jonnekin muualle, Andrei sanoo.
Vaimon tarkoitus on kuitenkin vielä palata Venäjälle. Andrei miettii nyt kuumeisesti, miten vaimon viisumin käy, kun hän ajaa vanhemman tyttären luo Pietariin.
– Peruuko Suomi viisumin myös heiltä, jotka palaavat rajan kautta venäjälle? Hän tuo minulle tärkeitä dokumentteja, mutta kannattaako hänen tulla tänne?
Epätietoisuus on nyt suurta.
Ilta-Sanomat on nähnyt venäläismiesten henkilödokumentit ja varmistanut heidän henkilöllisyytensä. Andrei ei halua esiintyä jutussa koko nimellään, sillä hän pelkää, millaisia seurauksia haastattelulla voi olla, jos hän päättää joskus palata Venäjälle.
”Elämäni on nykyään jatkuvaa matkantekoa”, Andrei sanoo.
Ilta-Sanomat majoittui samassa rivitalomökkien keskittymässä, jonne moni venäläinen pakeni osittaisen liikekannallepanon jälkeen.
Andrei kertoo, että hän on sotilasarvoltaan luutnantti. Hän on varma, että Venäjä haluaisi käyttää hänen erikoisosaamistaan Ukrainassa. Siviiliammatiltaan hän on yrittäjä ja pystyy tekemään Suomesta käsin etätöitä.
– Tosin voin kertoa, että sotilaskoulutukseni oli aikamoinen vitsi. Kun harjoittelimme Lugan alueella, meitä käskettiin ampumaan ohjus. Ampumisen jälkeen sanottiin, että ottakaa lapiot ja menkää metsään sammuttamaan tulipalo. Ihan hyvin olisimme voineet osua läheiseen kylään.
Andrei huomauttaa, että mökkikylän venäläismiehet eivät pakene sotaa vain siksi, että haluaisivat jatkaa mukavaa, helppoa elämäänsä.
– Uskomme todella, että toisten ihmisten tappaminen on synti, hän sanoo ja katsoo vakavana suoraan silmiin.
Andrein kaveri myöntää vierellä, että suuri osa ihmisistä Venäjällä kannattaa yhä Putinia ja tämän sotaa Ukrainassa.
Andrei ja hänen kaverinsa arvioivat, että Venäjän syrjäseuduilla asuvat uskovat propagandaan pahasta lännestä siksi, että he saavat lännestä helpon syntipukin omille ongelmilleen korruption ja kurjuuden keskellä.
Kaakkoissuomalainen järvimaisema muistuttaa Andreita Viipurista.
Sitten alamme puhua Suomen ja Venäjän yhteisestä historiasta.
Andrei uskoo tietävänsä, miksi Venäjällä yhä levitetään väritettyä totuutta talvisodan alkusyystä.
– Sota Suomessa ei ole kiinnostanut ihmisiä, koska se oli niin paikallinen. Se on Neuvostoliitolle epäedullista historiaa ja siksi se sivuutetaan ja kerrotaan mieluummin isompaa tarinaa taistelusta natsi-Saksaa vastaan.
Andrein kertoo Suomen talvisodan koskettaneen hänen sukuhistoriaansa läheltä, sillä hänen valkovenäläinen isoisänsä määrättiin vuonna 1939 taistelemaan suomalaisia vastaan. Sodan jälkeen isoisä meni naimisiin Viipurissa asuneen sotalesken ja kahden lapsen äidin kanssa. Myöhemmin he saivat vielä kaksi yhteistä lasta, Andrein äidin ja tämän enon.
– Isoisä ei puhunut koskaan mitään muuta sodasta kuin, että hänen jalkansa jäätyivät. Myöhemmin hän käytti aina erikoisvalmistettuja turkissaappaita.
Ukrainassa tilanne muistuttaa hänen mielestään talvisotaa, sillä niin kuin suomalaiset aikanaan, nyt myös ukrainalaiset puolustautuvat urhoollisesti hyökkäävää naapurivaltaa vastaan.
Ukrainalla on käytössään modernia länsimaista aseistusta, kun taas Venäjä räpistelee menemään rapistuneella neuvostokalustolla, Andrei arvioi.
Vaikka Andrei puhuu myönteisesti Ukrainasta, paljastuu kuitenkin, että hän ei välttämättä kannata Ukrainan rajojen säilyttämistä nykyisellään. Hän pohtii nimittäin ääneen, olisiko Ukrainan tulevaisuuden kannalta parempi, jos se myöntyisi luovuttamaan osan alueistaan Venäjälle.
– En tiedä, aikovatko he niin tehdä. Mutta eikö Suomelle käynyt lopulta aika hyvin, vaikka menetittekin Karjalan?
Ilta-Sanomat haastatteli Andreita samalla viikolla, kun Venäjä järjesti laajalti tuomitut laittomat ”kansanäänestykset” useilla miehittämillään alueilla Ukrainassa.
Ukrainalaiset eivät ole osoittaneet myöntymyksen merkkejä alueluovutuksiin, mutta siitä huolimatta Putinin uskotaan perjantaina allekirjoittavan sopimuksen, jolla osa Ukrainaa liitettäisiin osaksi Venäjää.
Viipurilaistaustainen Andrei ei kiellä historiaa: hän tietää, että Neuvostoliitto aloitti sodan syyttämällä Suomea Mainilan laukauksista, vaikka todellisuudessa kyse oli sen lavastamasta välikohtauksesta.
Andrei sanoo, että Viipurissa Suomella ja suomalaisilla on niin hyvä maine, että siellä vitsaillaan, että jos Suomi tulisi valloittamaan alueitaan takaisin, he antautuisivat heti.
Erikoiset päivät etätöissä ovat seuranneet toisiaan. Samalla epävarmuus tulevaisuudesta on kasvanut: torstaina mökkikylän huoli tuli todeksi.
Mökkikylässä kaikki ovat olleet huolissaan yhdestä asiasta: siitä, että Suomi tai Venäjä sulkisivat rajan. Suomi teki päätöksen sulkea rajansa turisteilta torstaina.
Ilta-Sanomat majoittui samassa mökkikylässä sotaa pakenevien venäläisten kanssa.