Lotta Haralaan, 30, sattuu jopa vessassa – avautuu nyt rajuista kivuistaan ja vastaa uteluun tulevaisuudestaan
Loppukesästä 2020 aitajuoksija Lotta Harala oli elämänsä tuloskunnossa. Hän sivusi 23. elokuuta Tukholman Timanttiliigan kisassa 100 metrin aitajuoksun ennätystään 13,07, jonka oli tehnyt vain reilua viikkoa aiemmin.
Syyskuun 15. päivänä Harala juoksi Sveitsin Bellinzonassa ajan 13,19.
Sen jälkeen hän ei ole juossut kertaakaan kilpaa.
Syksystä 2020 alkoi Haralan urheilu-uran vaikein jakso, joka on koetellut tamperelaista rajusti. Hän ei ole taipunut. Kaikkien vitsaustensa keskellä Harala, 30, on pitänyt päänsä pystyssä ja katsonut luottavaisena tulevaisuuteen.
Sisällä on kuitenkin myllertänyt. Tunteet ovat olleet ristiriitaiset.
– Olen ollut todella turhautunut. Päällimmäinen tunteeni on, etten ole päässyt ulosmittaamaan juoksutulokseen sitä, mitä minussa on, Harala sanoo.
– Toisaalta minulla on rauhallinen ja varma olo. Olen löytänyt tapani olla urheilija. Ei ole hetkeäkään ollut tunnetta, että ei hitto, ei tästä tule mitään.
Reetta Hurske, Lotta Harala ja Nooralotta Neziri ottivat kolmoisvoiton Ruotsi-ottelussa Tampereella syyskuussa 2020.
Syksyllä 2020 Haralan sääri alkoi oireilla. Röntgenkuvat paljastivat, että keskelle sääriluuta oli tullut rasitusmurtuma. Se on viheliäinen paikka murtumalle, koska vamma tarvitsee pitkän levon. Sellaiseen kolmeakymppiä lähestyvällä huippu-urheilijalla ei olisi ollut aikaa.
Vaihtoehtoja ei ollut. Harala lepäsi ja kehitti kuntoaan luovilla keinoilla: harjoittelemalla vedessä, kuminauhoilla ja painokevennetyllä juoksumatolla.
Aitajuoksutreeni ei ollut mahdollista. Lajin piirteisiin kuuluvat iskutukset ovat kovia luustolle. Haralaan sattui, kun hän yritti juosta.
– Valitettavasti rasitusmurtuma on kivuliain vammani, vaikka minulla on aiemmin ollut kipuja tuottanut selkäleikkaus. Tämä on aivan eri tasoa, Harala sanoo.
Kipu muistuttaa itsestään joka päivä, kun yleisurheilija kävelee tai nousee tuolilta tai vessanpöntöltä. Arkielämän säryt hän pystyy vielä sietämään.
– Kun lähdetään tekemään iskuttavaa harjoittelua, niin tuntuu kuin puukolla viiltäisi luuhun. En ole tuntenut niin kovaa kipua aiemmin. Mieleni on vetänyt välillä tosi matalaksi, kun olen joutunut taistelemaan kivun kanssa, Harala kertoo.
Haralalta jäi koko kausi 2021 väliin. Rasitusmurtuma ei ottanut luutuakseen.
Harala könkkäsi kepeillä tammikuussa 2021.
Joulukuussa 2021 lääkärit ehdottivat uutta hoitoa. Mitäpä jos kokeiltaisiin lääkäreillekin uutta leikkausta, jossa Haralan lantiosta siirrettäisiin luuta, täytettäisiin sillä säären murtumalinja ja porattaisiin vielä parantumista nopeuttavia reikiä kohti ydinluuta?
Leikkauksen avulla aitajuoksija voisi lääkäreiden mukaan ehkä kisata kesällä 2022.
Harala mietti joulunpyhien yli ja suostui. Hänet leikattiin ennen vuodenvaihdetta.
Lue lisää: Lotta Harala joutui leikkauspöydälle
Hoito tehosi, ja sääri luutui viimein. Alkoi monia kuukausia kestävä prosessi, jossa luuta alettiin siedättämään ja vahvistamaan, jotta se jaksaisi kovaa aitajuoksutreeniä. Harala oli hyvässä kunnossa ja hän alkoi valmennustiiminsä kanssa kovan työn. Tavoitteena olivat Münchenin EM-kisat elokuussa.
Kesäkuun alussa tuli lisää ikäviä uutisia.
– Teimme vähän liian kovaa ja vähän liian aikaisin. Luu ei pysynyt mukana, Harala kertoo.
Sääreen oli kehittynyt hohkaluuödeema. Ödeema tarkoittaa turvotusta. Turvotus tarkoittaa sitä, että jos Harala jatkaa iskutustreeniä, hänen sääreensä voi tulla uusi rasitusmurtuma.
Piti ottaa askeleita taaksepäin.
– Typerintä tyhmyyttä olisi oikoa uudelleen. Pitää jatkaa kuntoutusta maltilla.
Kuva: Lotta Harala leikattiin vuodenvaihteessa.
Harala ei tiedä, kilpaileeko hän tänä kesänä. Jos hän kilpailee, hän saattaa juosta esimerkiksi jonkun sileän kisan loppukesästä. Kun ollaan jo kesäkuussa, aika EM-kisoihin ei riitä.
– Kaikki tässä hetkessä tehdään sen ehdoilla, että olen täysin terve, ehjä ja hyvässä kunnossa syyskuussa ja pääsen aloittamaan täysillä kauteen 2023 valmistautumisen, Harala ilmoittaa nyt isoksi tavoitteekseen.
Pika-aituri korostaa kuitenkin, että asiat ovat olosuhteisiin nähden hyvin. Säären rasitusmurtuman hoidossa on otettu tärkeä askel eteenpäin ja hän on pystynyt pitämään itsensä hyvässä kunnossa.
– Olen hyvässä tilanteessa, koska kriittisin kysymys oli, luutuuko sääreni koskaan. Nyt vain jälkityö pitää tehdä maltilla, hän sanoo.
– On kiusallista selittää ulkopuoliselle, että hommat ovat tosi hyvällä tolalla, mutta tämä sääri vain estää minua juoksemasta kilpaa.
Ulkopuolisen silmin voi silti perustellusti esittää avainkysymyksen koko Haralan urheilu-uran kannalta. Hän on keväällä 30 vuotta täyttänyt urheilija, joka ei ole kilpailut lähes kahteen vuoteen.
Vieläkö hän jonain päivänä juoksee 100 metrin aitajuoksun huipputasolla?
– Minulla on olo, että kuntoutus vie ajan, jonka vie, mutta kun jalka on kunnossa, niin vielä ulosmittaan potentiaalini, Harala vastaa.
– Parhaat vuoteni ovat edessäpäin. Juoksen vielä monta vuotta ja rikon ennätyksiäni.
Kuva: Harala on treenannut paljon vedessä, jossa jalkaan ei tule iskuja.
Naisten pika-aidat on viime kesinä ollut suomalaisen yleisurheilun kuumin laji. Reetta Hurske, Nooralotta Neziri ja Annimari Korte ovat murskanneet ennätyksiä. Harala on kirittänyt kärkikolmikkoa tiukasti.
Nyt epäonnen ja loukkaantumisten vuoksi vain Hurske on nelikosta terveenä ja huippukunnossa. Vaivojen kiusaamat Harala ja kilpasisko Neziri antavat toisilleen arvokasta vertaistukea haastavina aikoina.
– Puhumme Nooralotan kanssa monen tunnin puheluita ihan päivittäin. Käymme tilanteitamme läpi, tsemppaamme ja psyykkaamme toisiamme, Harala kertoo.
Samanlaista tukea hän saa myös seurakaveriltaan ja ystävältään, seitsenottelija Maria Huntingtonilta, jolla on ollut omia terveyshuoliaan.
– Tuo lohtua, etten ole ainoa, jota huono tuuri käy moikkailemassa vähän väliä. Toinen urheilija ymmärtää, kuinka tärkeää urheilu meille on ja kuinka me annamme kaikkemme, jotta olisimme terveenä viivalla.
Tukea Harala saa myös kihlatultaan, jääkiekkoilja Matias Myttyseltä. Myttynen, 32, ei pelannut viime kaudella missään. Hän ei kuitenkaan ole kertonut suunnitelmistaan uran jatkumisen tai loppumisen suhteen – edes Haralalle.
Vuosi, jonka aikana Myttynen ei pelannut eikä Harala juossut, oli parille poikkeuksellinen. Erilaisen siitä teki jo sekin, että ensimmäistä kertaa he asuivat saman katon alla, kun pelit eivät vieneet Myttystä ulkomaille.
– Tämä on ollut meille uudenlaista tutustumista uudenlaiseen arkeen, Harala sanoo.
Matias Myttynen ja Lotta Harala vierailivat kesäkuussa Helsingissä.