Lukioikäinen Cecilia on yllättävän positiivinen taustaansa nähden – Suojelupoliisikin puuttui perheen elämään
Itkin sitä, että tyttäreni oli rakastunut jengiläiseen.
Näin toteaa Cecilia Kirsgaardin isoäiti Else koskettavassa tanskalaisdokumentissa.
Nuori Cecilia yrittää päästä elämään kiinni väkivaltaisen lapsuuden jälkeen. Cecilian vanhemmat Maria ja Niels erosivat, kun tyttö oli 3-vuotias. Elämään astui Poul, moottoripyöräkerholainen, johon Maria rakastui. Kuten lähiväkivaltatilanteissa usein, Marian oli vaikea jättää yhä rajummaksi käyvää miestään.
Maria ja Poul saivat pojan – ja Cecilian ja pikkuveljen yöt kävivät raskaiksi.
– Kuulin, että äiti itki, ja Poul löi monta kertaa, kuvailee Cecilia herätyksiä.
Aamulla äidillä saattoi olla musta silmä.
– Minulle ei kerrottu, että Ceciliakin vietiin kerholle, kertoo Cecilian isä Niels, jolta pidettiin pimennossa uusperheen vaikea tilanne. Niels kertoo aavistaneensa pahaa Poulin tavattuaan.
Lukioikäinen Cecilia kertoo avoimesti muistoistaan – niistä, joita vielä on. Lapsen mieli on torjunut osan rankimmista tapahtumista. Itse Mariaa ei kuulla, sillä häntä ei enää ole.
Poul uhkaili jatkuvasti, ja joskus Maria vei perheensä turvakotiin. Kun ero viimein tuli, piina jatkui. Pojan vuoksi yhteyttä ei voinut katkaista, ja Poulilla oli pitkä lista vaatimuksia, joita tuli totella.
Cecilian kaverit eivät saaneet lupaa kyläillä. Suojelupoliisin käskystä perheen piti kadota ja salata henkilöllisyytensä. Cecilia joutui jättämään ystävänsä hyvästelemättä.
Hetken rauhan jälkeen Poul löysi heidät jälleen. Hän yritti viedä veljen väkisin.
– Hän rikkoi käsin loput lasista ja tuli olohuoneeseen.
Rankka perhedokumentti omaa yllättävää valoa. Cecilian positiivinen elämänasenne on uskomaton. Hänen äitinsä menehtyi lopulta syöpään, ei pahoinpitelyyn. Mutta kaikesta on selvitty kuin ihmeen kaupalla.
– Aion tavoitella sisäistä rauhaa, Cecilia päättää.
Lapsuuteni väkivallan varjossa sunnuntaina 5.6. Teema & Fem klo 23.25