Maahan pudonnut Nasan satelliitti kertoo sekä onnistuneesta tiedetyöstä että avaruusromun uhkista
Nasan satelliitti teki odottattoman pitkän työuran. Kun satelliitti putosi, jonkun loukkaantumisen tai aineellisen tuhon riski Maassa arvioitiin yhden suhteeksi 9 400:aan.
Syksyllä 1984 Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan avaruussukkula kiidätti Maan kiertoradalle kahden ja puolen tuhannen kilon kokoisen tiedesatelliitin. Maanantaiaamuna Suomen aikaa satelliitti palasi matkaltaan.
Nasa (siirryt toiseen palveluun) arvioi, että valtaosa satelliitista tuhoutui tulisessa syöksyssä matkallaan ilmakehän läpi mutta Maahankin päätyi joitakin osia. Ne putosivat Beringinmereen satojen kilometrien päähän Alaskan rannikolta.
Earth Radiation Budget eli ERBS-satelliitin runsaat 38 vuotta avaruudessa olivat tieteellisesti erinomaisesti onnistunut hanke, mutta loppu on jälleen yksi osoitus avaruusromun aiheuttamista uhkista.
ERBS:n kolmesta laitteesta kaksi mittasi, miten paljon maapallo saa Auringon säteilyn synnyttämää lämpöenergiaa ja miten paljon sitä toisaalta säteilee Maan pinnalta ja ilmakehästä takaisin avaruuteen.
Kolmas laite keräsi tietoa yläilmakehästä, muun muassa sen vesihöyry-, typpidioksidi-, aerosoli- ja otsonipitoisuuksista. Siten ERBS oli osaltaan vahvistamassa 1980-luvulla, että maapalloa Auringon ultraviolettisäteilyltä suojaava otsonikerros oli ohenemassa.
Halogenoitujen hiilivetyjen aiheuttamaa ohenemaa oli osattu ennustaa jo 1970-luvulla, mutta Etelämantereen päällä 1980-luvun puolivälissä havaittu raju ohema oli silti yllätys.
Tuore uutinen tältä viikolta kertoo, että otsonikerros on toipumaan päin. YK:n nelivuotisraportin mukaan tutkijat laskevat, että otsoniaukko täyttyy pohjoisnavan yltä 12 vuodessa ja etelänavan yltä 2060-luvulla, jos koheneminen jatkuu nykyisellään.
ERBS:n eliniän piti alkujaan olla vain kaksi vuotta, mutta toimintaa voitiinkin jatkaa aina vuoteen 2005 asti. Kuolleena ERBS:tä tuli osa maapallon ympäristön suurta ja edelleen kasvavaa avaruusromuongelmaa.
Kertoessaan ERBS:n lähestyvän ilmakehää Nasa laski, että todennäköisyys jonkun loukkaantumiselle tai aineellisille vahingoille oli Maassa yksi 9 400:sta.
Nature Astronomy (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä viime kesänä julkaistussa kanadalaistutkimuksessa puolestaan laskettiin, että kymmenen ensi vuoden aikana jonkun kuoleman todennäköisyys Maassa avaruusromun kappaleen vuoksi on kymmenen prosenttia.
Euroopan avaruusjärjestön Esan (siirryt toiseen palveluun) tuorein päivitys joulukuulta kertoo, että avaruudessa on lähes 5 000 kuollutta sateelliittia. Lähiavaruuden kaatopaikkaa täyttää myös valtava määrä muuta romua, joka on pienimmilläänkin riski niin satelliittien toiminnalle kuin avaruusasemille nopean vauhtinsa vuoksi.