Banner Before Header

”Maarit olisi ansainnut paremman kuoleman”, sanoo kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan leski uutuus­kirjassa

Eläkkeellä oleva lääkäri ja Terhokodin entinen johtaja Juha Hänninen kokosi runsaat kaksi vuotta sitten joukon tutkijoita, toimittajia sekä entisiä ja nykyisiä poliitikkoja sekä muita henkilöitä keskustelemaan eutanasiasta ja sen laillistamisesta.

Tapaamiset keskeytyivät koronapandemiaan, mutta Hänninen pyysi mukana olleita kirjoittamaan hänelle omat perustelunsa kuolinavun kannattamiselle. Tekstit on julkaistu Hännisen uutuuskirjassa Auta minut kuolemaan.

– Puolison kuolema varmisti näkemykseni eutanasian tarpeesta: Maarit olisi ansainnut paremman kuoleman.

Näin kirjoittaa MTV3:n toimittaja Vesa Kallionpää, jonka puoliso, poliitikko Maarit Feldt-Ranta kuoli syöpään marraskuussa 2019 vain 51-vuotiaana.

– Olen ollut jo kauan harkitun eutanasian kannalla. En voi ymmärtää, miksi yksilön pitäisi kärsiä, jos edessä on varma kuolema, eikä toivoa ole. Olen kuullut liian monta tositarinaa huonoista kuolemista.

Lue lisää: ”Silloin minulle tuli selväksi, miten kamalaa kärsimys voi olla” – lääkäri kertoo, miten päätyi kannattamaan eutanasiaa

Kallionpää kertoo kirjassa kuinka SDP:n ex-kansanedustajan kunto hiipui kuukausi kuukaudelta, ja samalla kipu- ja muu lääkitys koveni asteittain. Feldt-Ranta järjesti kaikki asiansa. Hän hankki arkun ja hautapaikan sekä tapasi ja hyvästeli läheisensä.

– Olen kokenut kovin armeliaana sen, että olen saanut jättää pitkät jäähyväiset läheisilleni ja minulla on ollut aikaa järjestää asiat kuntoon, Feldt-Ranta sanoi saman vuoden heinäkuussa Ylen Radio Suomen Kutsuvieras-ohjelmassa.

– Olen esimerkiksi lajitellut valokuvat ja tehnyt lapsilleni muistoalbumit. Ja olen ehtinyt tavata kaikki elämäni tärkeät ihmiset ja sanoa heille hyvästit.

Feldt-Ranta kertoi tuolloin, että puheenvuoro on hänen viimeinen esiintymisensä julkisuudessa. Kallionpää kuvailee Hänniselle kuinka hänen kihlattunsa kunto romahti yhdessä yössä.

– Hän ei enää päässyt sängystä ylös. Silloin hän sanoi minulle, että jos eutanasia olisi mahdollista, niin nyt olisi sen aika.

– Viimeisiä päiviä en halua muistella. Maaritilla oli vahva sydän, ja kuolinkamppailu oli pitkä. Sitä oli tuskallista seurata.

Maarit Feldt-Ranta oli hoitotahdossaan kieltänyt nesteytyksen ja muun elinajan pidentämisen.

– Saattohoidon alussa Maarit pyysi minua googlaamaan, kauanko kestää kuolla janoon. Vasta silloin minulle alkoi valjeta, mitä kuolema maharungon syöpään pahimmillaan tarkoittaa, Kallionpää kirjoittaa.

– Sodan aikaisia luurangonlaihoja keskitysleirivankeja kauhistellaan, mutta sivistyneessä hyvinvointivaltiossa ihmisen annetaan käytännössä mieluummin nääntyä nälkään kuin sallia armollisempi tapa kuolla.

Vesa Kallionpää on julkisuudessa puhunut kuolinavun puolesta ja myös ottanut asian monesti esiin Twitter-tilillään.

Minna Lindgren on kirjoittanut isänsä kuolemasta, ja on myöhemmissä teoksissaan kuvannut vanhuuden, kärsimyksen ja kuoleman kysymyksiä. Hänniselle Lindgren kirjoittaa, että ihmiset eivät pelkää elämän päättymistä vaan elämän loppua; sitä, mitä he joutuvat ennen kuolemaa kokemaan.

– Olen kuullut etupäässä kauhistuttavia kertomuksia siitä, miten moderni ihminen joutuu sietämättömästi kärsimään voidakseen kuolla. Moniin parantumattomiin sairauksiin kuuluu tuskallinen loppuvaihe, johon kipulääkitys ei auta.

– Tuon vaiheen pitkittäminen on epäeettistä, eikä kukaan voi päättää toisen puolesta, kärsiikö hän liikaa, ansaitusti tai liian vähän.

Lindgren huomauttaa, että kauniimmin kuolemasta kirjoittavat eläinlääkärit.

– Ethän halua rakkaimpasi kärsivän? kysytään eläinlääkäriasemien eutanasiasivuilla. Olisiko jo aika esittää sama kysymys, kun kuoleva on ihminen?

Toimittaja Melita Tulikoura kirjoittaa äidistään, joka kuoli syövän uusiuduttua kolmannen kerran. Hän kuvailee, kuinka äidin persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuivat – ja kaikki arvokkuus hävisi.

– Hän ei voinut liikuttaa enää käsiään. Kädet olivat jäykistyneinä rinnalle. Hän ymmärsi, muttei voinut enää itse puhua.

Tulikoura kertoo, että äidin kuolema herätti taistelemaan inhimillisen hoidon puolesta.

– Haluan, että itselläni on mahdollisuus päättää, kun aika tulee. En halua olla se, jonka osastolla kuullaan huutavan tuskasta.

– En halua, kuten äitini, joutua makaamaan halvaantuneena ja haisevana vaipoissa arvokkuus menetettynä ja vailla mahdollisuutta enää itse vaikuttaa asioihin.

Tulikoura lisää myös, että ei halua matkustaa Sveitsiin.

– Haluan kuolla rauhallisesti perheeni ympäröimänä, kuten näin Hollannissa tapahtuvan, sinä päivänä, kun itse päätän.

Source Link is.fi