Mihin Suomi sitoutui, kun nimet pantiin Turkki–paperiin? Koskenniemi: Tämä valtiosopimus ei velvoita luovuttamaan kurdeja

Suomen Nato-jäsenyysprosessi liikahti tiistaina merkittävästi eteenpäin, kun Turkki ilmoitti tiukoiksi kuvailtujen neuvottelujen jälkeen tukevansa Suomen ja Ruotsin kutsumista Naton jäseniksi.

Sovun sinetiksi kolmen maan valtiojohto, kuten Suomen ja Turkin presidentit sekä maiden ulkoministerit allekirjoittivat niin sanotun kolmenvälisen yhteisymmärrysasiakirjan, memorandumin.

Asiakirja hätkähdytti, sillä siinä liikutaan täsmälleen samoissa kiistanalaisissa ihmisoikeuksiin ja terroristien luovuttamiseen torjuntaan liittyvissä vaatimuksissa, joiden takia Turkki on jumittanut toukokuusta asti Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessia.

Siinä esimerkiksi sovitaan, että Suomi ja Ruotsi perustavat Turkin kanssa ”tarpeelliset kahdenväliset rakenteet, joiden tarkoitus on helpottaa terroristiepäiltyjen luovuttamista” Euroopan luovutussopimusten mukaisesti.

Asiakirjassa sitoudutaan asettamaan virkamiehistä koostuva ryhmä tai komitea, joka pohtii palauttamisen tavoitteiden käytännön toteuttamista.

• Tällainen on Suomen, Ruotsin ja Turkin allekirjoittama asiakirja, joka avasi Nato-jumin – lue se tästä

Turkin media tulkitsi asiakirjaa kärjekkäästi niin, että Suomi ja Ruotsi lupautuisivat valmistelemaan konkreettisia toimia terroristien luovuttamiseksi.

Se tulkitsi myös, että maat suostuivat muuttamaan terrorismilainsäädäntöään.

Mihin Suomi tosiasiallisesti sitoutui kurdien suhteen?

Heti perään keskiviikkona Turkki toistikin vaatimuksensa 33 ihmisen luovuttamisesta Ruotsista ja Suomesta.

Paniko Suomen valtiojohto nimensä paperiin, joka sitoo Suomea luovuttamaan Turkin vaatimia henkilöitä Turkkiin?

Ei pannut, vastaa Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori emeritus Martti Koskenniemi.

– Tämä sopimus ei velvoita Suomea tai Ruotsia luovuttamaan näitä 33 henkilöä, Koskenniemi tiivistää.

Näin katsoo myös vanhempi tutkija Matti Pesu Ulkopolittisesta instituutista.

– Se ei voi sitoa. Suomi on oikeusvaltio ja sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin luovutusten osalta, eikä oikeastaan voi niistä joustaa, Pesu sanoo.

Asiakirjassa erikseen sanotaan, että luovutukset tehdään Euroopan luovutussopimusten mukaisesti, kuten ennenkin.

Yhtä lailla luovuttamista pohdittaessa huomioon tulee ottaa esimeriksi pakolaissopimuksen ehdot, joista yksi on esimerkiksi se, että ihmisiä ei luovuteta valtioihin, joissa on riski että joutuvat kidutetuiksi tai epäinhimillisen kohtelun alaisiksi.

Velvoitteisiin ei siis tullut kansainvälisten säädösten tasolla mitään lisää, Koskenniemi summaa.

Turkin rajuhko tulkinta siitä, että Suomi olisi muuttamassa terrorismilainsäädäntöään voi Matti Pesun mukaan liittyä jo tehtyihin uudistuksiin.

– Suomella ja käsittääkseni myös Ruotsilla on ollut kansallisia ja itsenäisiä terrorismilainsäädäntöprosesseja, joita kätevästi ja tarkoitushakuisesti yhdistettiin tässä.

Presidentti Sauli Niinistö korosti tiistaina asiakirjan allekirjoittamisen jälkeen, ettei sen noudattaminen edellytä Suomelta lakimuutoksia.

Vielä pitäisi jaksaa neuvotella, siihen sopimus velvoittaa

Tunnetasolla asiakirjassa kuitenkin sitouduttiin tukemaan Turkkia entistä vahvemmin terrorismin torjumisessa. Suomi muun muassa tuomitsee terrorismin ja sitoutuu osoittamaan Turkille täyttä tukea ja solidaarisuutta.

Tämä on poliittisen paineen kasvattamista.

– Siksi se velvoittaa Suomen ja Ruotsin keskustelemaan näiden henkilöiden osalta luovuttamiskysymyksestä vielä kerran ja mahdollisesti jälleen kerran katsomaan, toteutuvatko Euroopan luovuttamista koskevan sopimuksen kysymykset heidän kohdallaan, Koskenniemi lisää.

Suomi ei ole viime vuosina suostunut Turkin vaatimuksiin luovuttaa ihmisiä, joita Turkki on pitänyt aseellisten terroristijärjestöjen jäseninä. Kaksi Turkin tänä vuonna jättämää luovutuspyyntöä on oikeusministeriön mukaan tällä hetkellä ratkaisematta.

Turkki hämmästytti

Kokonaisuudessaan Koskenniemi kuvailee sopimusta hämmästyttävän yleisluontoiseksi ja epäkonkreettiseksi.

– Hämmästyin että Turkki on suostunut näin yleisluontoiseen periaatemuotoiluun. Uskon, että Turkki on suostunut sen takia, että se tietää, että keskustelu ei tähän lopu.

Koska Suomen ja Ruotsin jäsenyys riippuu siitä, ratifioiko Turkki ratifiointisopimukset, maa voi esittää halutessaan tämän sopimuksen pohjalta uusia täsmällisempiä vaatimuksia.

Se, miten solidaarisuus, tuki ja tuomitseminen käytännössä näytetään, testataan käytännössä esimerkiksi juuri reaktioissa Turkin vaatimuksiin.

– Testaaminen alkoi saman tien, eikä ole epäilystä ettei se jatkuisi, Koskenniemi kuvailee kansainvälisten neuvottelujen ja diplomatian keinovalikoimaa.

– Toivotaan, että nämä olisivat enemmän kotiyleisölle suunnattuja viestejä, mutta ei voi sulkea pois mahdollisuutta että Turkki edelleen kriisiyttää tilannetta, Matti Pesu sanoo.

Paperi on sitova valtiosopimus

Vaikka memorandumin tarkka käännös on lähempänä muistiota tai asiakirjaa kuin sopimusta, kansainvälis-oikeudellisesti sitä voidaan pitää Koskenniemien mukaan valtiosopimuksena.

Koskenniemi viittaa siihen, että presidentillä ja ulkoministerillä on kansainvälisessä oikeudessa aseman tuoma valtuus tehdä valtiota sitovia sopimuksia riippumatta siitä, edetäänkö valtioiden sisäisten voimaansaattamismenettelyiden mukaisesti.

– On aika on harvinaista että tällä tasolla tehdään sopimuksia, ja se on kansainvälisoikeudellisesti vahva instrumentti. Siinä mielessä kehotan ottamaan sen vakavasti.