Banner Before Header

Mika Kulmala, 54, sai yllättäen aivoverenvuodon – antaa vinkin muille: ”Elämänlaatu paranee lapsellisen pienillä asioilla”

Mika Kulmala vastaa puhelimeensa Rovaniemellä. Hän on juuri saapunut kaupunkiin reittilennolla Helsingistä, kaivanut autonsa lumen alta ja aloittanut ajotaipaleen kohti Lapin urheiluopistoa.

Tästä voi jo päätellä, että Hiihtoliiton entinen toiminnanjohtaja on palannut sorvin ääreen heinäkuun alussa tapahtuneen pysäyttävän aivoverenvuodon jälkeen.

Mikä tärkeintä, Santasport Oy:n toimitusjohtajana nykyään työskentelevälle Kulmalalle ei jäänyt aivoverenvuodosta mitään pysyviä oireita tai vaivoja. Hänen aivonsa ovat nyt – reilut neljä kuukautta tapahtuneen jälkeen – täydessä kunnossa.

– Tai ainakin minä tunnen niin. Joku muu voi olla eri mieltä! positiivisesti paranemisprosessiinsa suhtautunut Kulmala naurahtaa.

Mika Kulmala kotonaan Järvenpäässä. Kulmala kertoo, ettei hänelle jäänyt aivoverenvuodosta mitään pysyviä oireita.

Palautuminen on vaatinut kärsivällisyyttä.

Kun Kulmalaa edellisen kerran haastateltiin Ilta-Sanomiin heinäkuussa, hän oli vielä vuodeosastolla. Tuolloin hän kertoi, että muutamaan viestiin vastaamisen jälkeenkin täytyi jälleen ladata akkuja nukkumalla.

Väsymys jatkui pitkään vielä kotioloissakin.

– Minun täytyi anoa lisäaikaa MBA-opintojeni lopputyölle. Kirjoitin englanninkielistä anomusta tunnin, vaikka se olisi vain vartin homma normaalisti. Sen jälkeen olin kaksi tuntia taju kankaalla – lamppu vain sammui. Siinä näki, kuinka raskasta aivoille oli työskennellä, tällä viikolla lopputyönsä tarkastukseen palauttanut Kulmala kertoo.

Mika Kulmala oli vielä heinäkuussa sairaalassa.

Elokuu oli Kulmalan mukaan toipumisen ”hypevaihetta”, jolloin hän jaksoi touhuta päivisin mutta nukkui öisin selvästi normaalia enemmän.

Syyskuussa tuli hieman takapakkia.

– Pystyin työskentelemään, mutta työpäivän jälkeen väsytti paljon. Sen lisäksi minulla oli ihmeellisiä mielialanvaihteluita, todellisia matalapainepäiviä. Ihmettelin asiaa, joten juttelin psykologian ammattilaisten kanssa. Heidän mukaansa mielialanvaihtelut kuuluvat aivojen palautumisprosessiin tällaisissa tapauksissa, Kulmala kertoo.

Nyt jälkioireet ovat poissa ja viimeinen lääkärintarkastuskin takana.

Innokkaana kuntoilijana Kulmala on alkanut pikkuhiljaa liikkua aktiivisemmin esimerkiksi hiihtoladulla Rovaniemellä.

– Kunto ei ole vielä sellainen, että voisin lähteä hevostelemaan Ounasvaaran rinteille. Etenen pikkuhiljaa.

Aivoverenvuodon jälkeen yhdeksi hoitomuodoksi hänelle määrättiin matalatehoista liikuntaa. Se oli helpotus, sillä pelkässä levossa seinät olisivat todennäköisesti kaatuneet päälle.

– Kävelin, sauvakävelin, pelasin golfia ja tein pyörälenkkejä. Olin aktiivinen mutta varovainen, koska verenpaineet eivät saaneet nousta. Matalatehoinen liikunta teki elimistölle hyvää, sillä eihän minulla ole ollut työmelskeessä sellaiseen aikaa moneen kymmeneen vuoteen.

Kunto ei ole vielä sellainen, että voisin lähteä hevostelemaan Ounasvaaran rinteille. Etenen pikkuhiljaa.

Kulmala asuu Järvenpäässä mutta viettää aikaa myös työmaisemissaan Rovaniemellä.

Se, että aivoverenvuoto osui juuri Kulmalan kohdalle, oli lääkärienkin mukaan puhdasta sattumaa. Mikään kolmesta altistavasta tekijästä (korkea verenpaine, tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö) ei täyty.

– Lääkäri vain totesi, että sinulla suoni päätti aueta päästä. Sain tosin jostain syystä veritulpan jalkaani kesäkuussa. Sen lääkitys on saattanut olla lisäriskin tekijä, Kulmala pohtii.

Koska Kulmalan aivoverenvuoto ei johtunut esimerkiksi pullistumasta tai tulpasta, todennäköisyys uudelle aivoverenvuodolle on yhtä pieni kuin ennen ensimmäistä verenvuotoa.

Kulmalan toipumisessa asiat ovat sujuneet jopa paremmin ja nopeammassa aikataulussa kuin kukaan osasi odottaa.

Huonomminkin olisi voinut käydä.

Kun aivoverenvuoto yllättää, hoitoon on kiire. Kulmalan Päivi-vaimo sai ambulanssin paikalle Järvenpäässä sijaitsevaan kotiin vasta kolmannella soittokerralla.

Lue lisää: Mika Kulmalan, 54, vaimo sai vasta kolmannella soitolla ambulanssin tulemaan – näin sala­kavalasti aivo­veren­vuoto iski: ”Oli helpompi maata kivilattialla, oksentaa ja ihmetellä”

Siitä huolimatta Töölöön sairaalaan kiidätetty Kulmala ehti hoitoon ajoissa 4,5 tunnin aikaikkunan sisällä.

– Ymmärtääkseni se on suurin syy siihen, miksi minulle ei jäänyt mitään aivovauriota.

Vakava sairauskohtaus muuttaa usein suhtautumista omaan hyvinvointiin. Näin kävi myös Kulmalalle, josta on tullut omien sanojensa mukaan ”unifriikki”.

Kulmalan aivot kaipasivat lepoa koettelemusten jälkeen, ja uni oli kaikista tärkein parannuskeino. Elämäntapa on jäänyt päälle.

– Seuraan nukkumistani ja yöunieni laatua Polarin rannemittarilla ja Emfitin laitteella ihan jo mielenkiinnostakin.

– Koko tämän asian isoin opetus minulle on ollut unen merkitys aivojen toimintaan. Huonolaatuiset unet vaikuttavat ihmisen kapasiteettiin mielettömän paljon, vaikka ei edes olisi tällaista traumaa taustalla niin kuin minulla.

Kulmala kertoo nyt siirtyvänsä pehkuihin huomattavasti aikaisemmin ja pyrkivänsä nukkumaan kahdeksan tuntia yössä. Näin ei ollut varsinkaan kiireisimpinä vuosina Hiihtoliiton palveluksessa, kun puuttuvia vuorokausitunteja nipistettiin levosta.

– Olen ottanut unitunteja lisää nimenomaan iltapäästä. Ennen kukuin aina vähintään puolille öin. Hittoako minä valvon väkisin sinne saakka? Lapsellisen pienillä asioilla saa oikeasti elämänlaatuaan parannettua.

Hiihtoliiton palveluksessa vuodet 2012–2019 työskennellyt Kulmala on nykyisessä työssään Santasportin toimitusjohtajana merkittävästi kauempana huippu-urheilun ytimestä kuin edellisessä pestissään.

– Tosin urheilijoita tapaan nykyisin paljon useammin, kun työskentelen heidän harjoitteluympäristössään.

Hänen vastuulleen kuuluu Santasport-kokonaisuuden pyörittäminen. Lapin urheiluopiston yhteydessä on valmennuskeskus, jonka toiminnasta vastaavat niin ikään Hiihtoliitosta tutut työntekijät Eero Hietanen ja Reijo Jylhä.

Lapin urheiluopiston yhteydessä on myös toisen asteen oppilaitos, jonka johtamisesta vastaa rehtori.

– Työnkuvaani kuuluu muun muassa markkinoinnin, viestinnän ja rahoituksen johtamista. Sekä tietenkin henkilöstöjohtamista, Järvenpäässä edelleen asuva mutta Rovaniemellä säännöllisesti aikaa viettävä Kulmala kertoo.

Vaikka Kulmala jätti Hiihtoliiton yllättäen 2019 ja kertoi sen jälkeen avoimesti työuupumuksestaan sekä kuvaili urheilujohtajien painolastia suureksi, hän ei halua sulkea ovea vastaavilta työtehtäviltä.

– Minulla on vielä motivaatiota, jos työurallani tulisi mahdollisuus olla suoraan huippu-urheilun kanssa tekemisissä, tai sitten valtakunnallisesti tai kansainvälisesti urheilujärjestön johdossa. Toki ikää ja kokemusta alkaa olla sen verran, että mahdollisuuksia aukeaa koko ajan vähemmän, Suunnistusliitossa ja Puolustusvoimissakin työskennellyt Kulmala sanoo.

Mika Kulmala jätti Hiihtoliiton yllättäen vuonna 2019. Kuvassa Kulmala ja Eero Hirvonen Seefeldissä samana vuonna.

Huippuhiihtoa hän seuraa ”puolivaloilla”, vaikka perinnelajilla on toki vahva merkitys Lapin urheiluopiston toimintaympäristössä.

– Käyn kisoissa paikan päällä aina sopivan hetken tullen sekä tietysti työtehtävissä, mm. Rukan maailmancupiin yhteistyökumppanuuden tiimoilta matkustava Kulmala sanoo.

Pitkään Hiihtoliittoa palvellut Kulmala tietää, että suomalaiselle hiihdolle olympiavuosi on elintärkeä.

– Vaikka miljoona suomalaista harrastaa hyvänä talvena hiihtoa, hiihto ja Hiihtoliitto elävät menestyksestä. Raha tulee kassaan huippu-urheilun kautta eikä kansan hiihtämisestä.

Vaikka esimerkiksi kansakunnan ykköshiihtäjän Iivo Niskasen viime kausi oli pettymys, olympialaisissa odotukset ovat korkealla.

– Olympialaisissa hiihdetään sama ohjelma kuin MM-Lahdessa 2017. Se on hyvä juttu Suomen kannalta. On myös hyvä muistaa, että aikaisemmissa olympialaisissa hiihtäjät ovat menestyneet suhteessa paremmin kuin olympialaisten ympärillä järjestetyissä MM-kisoissa, Kulmala sanoo.

– Silti uskon, että menestys on edelleen muutaman urheilijan varassa.

Source Link is.fi