MIT:n tutkija: metsäteollisuus voisi kasvattaa paljon positiivisia ympäristövaikutuksia – yritykset ovat arkoja, pelkona moitteet viherpesusta

Hiilijalanjälki on jo useimmille tuttu. Seuraavaksi aletaan puhua kädenjäljestä.

Kun hiilijalanjälki kertoo toiminnan tai tuotteen elinkaarensa aikana aiheuttamista päästöistä, hiilikädenjälki pienentää niitä. Kädenjälki voi pienentää jalanjälkeä.

Kengännumero voi pudota vaikka 45:stä 36:een.

– Useimmat kansalaiset tuntevat hiilijalanjäljen eli tiedämme, että aiheutamme vahinkoa ympäristölle. Meidän ei pitäisi vain vähentää tuottamaamme vahinkoa vaan saada aikaan positiivinen nettovaikutus vaikkapa vuodeksi tai edes päiväksi, sanoo yhdysvaltalainen elinkaariasiantuntija Gregory Norris.

Norris johtaa elinkaarianalyyseihin keskittyvää yksikköä MIT:ssa eli Massachusetts Institute of Tehcnology -yliopistossa. Hän vieraili Helsingissä Metsäteollisuus ry:n seminaarin pääpuhujana.

Norrisin mukaan metsäteollisuudella on paljon mahdollisuuksia kehitellä tuotteita, joilla kasvatetaan positiivisia ympäristövaikutuksia eli kasvatetaan kädenjälkeä.

– Puupohjaisilla tuotteilla on etulyöntiasema, koska puu imee ympäristöstä hiilidioksia kasvuunsa.

Norris ottaa esimerkiksi liimapuupalkit, joita käytetään rakennusaineena. Ne rakentuvat monista kerroksista ja ovat lujia.

– Elinkaarianalyysissä liimapuun jalanjälki on paljon pienempi kuin betoni- tai teräsrakenteen yhtä kategoriaa lukuun ottamatta. Poikkeuksena on maankäyttö: Liimapuun tuottaminen vaatii paljon enemmän maata kuin betonin tai teräksen tekeminen.

Sen takia metsänkasvatuksen täytyy Norrisin mukaan olla kestävää.

Suomessa metsäyhtiöt kehittelevät kilvan puupohjaisia tuotteita, joilla korvataan esimerkiksi muovia. Kehitteillä ovat muun muassa puupohjainen akkumateriaali ja muovia korvaava pullon raaka-aine.

Monimuotoisuuden mittarit puuttuvat

Norrisin mukaan yhtiöt ovat varovaisia kädenjälkimallien soveltamisessa.

– Esimerkiksi osakkeenomistajat saattavat moittia yhtiötä yrityksestä viherpestä toimintaa tai liiasta keskittymisestä positiivisiin vaikutuksiin, niin että kielteiset vaikutukset unohtuvat. Tästä syystä yhtiöt voivat olla arkoja aloittamaan kädenjälkimalleja.

Hän korostaa, että kädenjälkien tarkoitus ei ole vaihtaa aihetta vaan täydentää ja avartaa elinkaarianalyysiä.

Norris arvelee, että mallien kansainvälinen yleistyminen, standardit ja yhteisen terminologian kehitys lisäävät kädenjälkiajattelun suosiota.

Jos puupohjaisia tuotteita valmistetaan yhä enemmän, puun käyttö ja hakkuut lisääntyvät. Se pienentää hiilinieluja ja haittaa luonnon monimuotoisuutta.

Norrisin mukaan malleja parannetaan koko ajan. Huomiota pitää kiinnittää esimerkiksi metsänhoitoon.

VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin korostaa myös, että malleja kehitetään koko ajan. VTT kehittää omaa kädenjälkimallia.

– Muutama vuosi sitten ei ollut mukana vaikkapa mikromuovia ja nyt se on ihan keskeinen juttu. Kiinnostavaa on, miten sinne uitetaan biodiversiteetti jatkossa.

Monimuotoisuudelle pitäisi Harlinin mukaan olla ensin selkeä mittatikku, jotta se voidaan yhteismitallistaa johonkin. Toistaiseksi ei ole sopimusta esimerkiksi siitä, laskettaisiiko malleihin jossain ympäristössä esiintyvien lajien määrä vai geneettinen monimuotoisuus lajien sisäisenä vaihteluna.

Kuin kredit ja debit

Harlinin mukaan käden- ja jalanjäljet ovat vähän kuin kredit- ja debit-tilit.

– Jalanjälki on, että otetaan velkaa ja kädenjälki tarkoittaa, että maksetaan velkaa.

Hänen mukaansa täytyy muistaa, että kaikki kulutus aiheuttaa jonkin jäljen.

– Voisi saada väärän käsityksen, että hirvittävän hyvä kädenjälki tarkoittaa sitä, että tehdään nettohyvää vaikka käytännössä tehdään vain vähemmän pahaa.

Tilastoinnin perusteena on yksinkertaisempi käyttää jalanjälkeä, joka on kuin laskujen pinoamista peräkkäin. Kädenjälki tarkoittaa, että hyvä ja huonot puolet lasketaan yhteen ja katsotaan, mikä on nettovaikutus.

Mallin antaminen naapureille luo heijastusvaikutuksia

Jalan- ja kädenjälkiä ei lasketa vain hiilidioksidille vaan esimerkiksi veden kulutukselle ja terveydelle.

Tuotteiden lisäksi vaikutusta on myös kuluttajien käyttäytymisellä. Norris kertoo esimerkiksi aurinkopaneeleista:

– Jos esimerkiksi laitan aurinkopaneelit katolle, se muuttaa sähkön lähteeni ja pienentää jalanjälkeäni. Tutkimusten perusteella käy kuitenkin usein niin, että kun naapurit näkevät paneelit, he todennäköisemmin asentavat itsekin sellaiset. Näin syntyy heijastusvaikutuksia.

Norrisin mukaan kuluttajat voivat osallistua kädenjälkien kasvattamiseen pienillä valinnoilla. Esimerkiksi vaihtamalla hehkulampun LED-valoon voi vähentää omaa hiilijalanjälkeä, mutta samalla voisikin hankkia LED-lampun myös kaverille.

– Tuplaan vaikutuksen, kun pienennän hänenkin jalanjälkeään. Sanon, että älä kiitä minua vaan käytä säästö siihen, että ostat yhden kaverillesi. Kuka tietää miten pitkälle heijastusvaikutus ulottuu.

Voit keskustella aiheesta 24.4. kello 23:een saakka.