Banner Before Header

Muovin uusi ympäristöuhka yllätti tutkijat: Rantavesien pienet eliöt liftaavat muovijätteiden kyydissä asuttamaan avomerta

Pohjoiselle Tyynellemerelle, Kalifornian ja Havaijin väliin, on kertynyt pyörteeksi arviolta 79 000 tonnia ihmisten muovijätettä. Se on enimmäkseen jauhautunut pienenpieneksi mikromuoviksi, mutta joukossa on myös muun muassa poijuja, pulloja ja muuta kelluvaa.

Kun merivirrat kuljettavat rantavesiin päätyneitä esineitä avomerelle ja kieputtavat niistä yhä isommaksi kasvavia jätepyörteitä, kyytiin jää pikku eliöitä, joiden normaali ympäristö on rannikoilla.

Merten jätepyörteitä tunnetaan viisi. Pohjois-Tyynenmeren subtrooppinen pyörre on arvioitu niistä muovisimmaksi. Viime kuussa Nature Communications (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistun pohjoisamerikkalaisen tutkimuksen kohde ovat sinne kelluneet vieraslajit.

– Muovi tarjoaa rantojen lajien yhteisöille tilaisuuksia laajentua paljon kauemmaksi kuin luulimme olevan mahdollista, sanoo Linsey Haram, joka tutkimusta johtaessaan työskenteli Smithsonian-instituutin ympäristötutkimuskeskuksessa (siirryt toiseen palveluun) SERC:ssä.

Havainto on olennainen muutos siihen, mitä merten biomaantieteestä on totuttu ajattelemaan. Avomerta ei enää voidakaan pitää fyysisenä ja biologisena esteenä useimpien rannikkolajien leviämiselle.

Tutkijat kutsuvat merten muovin päälle syntyneille eliöyhteisöjä neopelagisiksi. ”Neo” tarkoittaa uutta, ”pelaginen” avomerta. 

Vihiä siitä, että kellunta-apua saanut rannikkolaji voi selvitä hengissä pitkiäkin aikoja, alettiin saada Japania vuonna 2011 koetelleen tsunamin jälkeen. Yhdysvaltalaiset tutkijat ryhtyivät selvittämään, kuinka monelta lajilta matka valtameren poikki oli onnistunut.

Havaijin ja läntisen Pohjois-Amerikan rannoille Japanista päätyneiden hylkyjen, laitureiden, konttien ja muun kelluvan jäljiltä löytyi kuuden seuraavan vuoden aikana elossa kaikkiaan 289 lajin edustajia: simpukoista ja muista nilviäisistä matoihin, äyriäisistä sammaleläimiin.

Uusia lajeja löytyi vielä sen jälkeenkin, kun tutkimus jo oli julkaistu Science-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2017. Tutkijat arvelevat, että monia on jäänyt myös havaitsematta.

Kahta kolmasosaa lajeista ei ollut koskaan ennen nähty noilla rannoilla, ja vakiintuneen käsityksen mukaan useimpien ei olisi pitänyt sinne hengissä selvitäkään. Ison aavan olosuhteet ovat liian ankarat rannikkovesiin tottuneille, tutkijat perustelivat.

– Niillä ei toisaalta ollut aiemmin ollut vastaavia mahdollisuuksia. Muovin ja tsunamin yhdistelmä loi sellaisia yllin kyllin, sanoi meribiologi Greg Ruiz, yksi tutkimuksen tekijöistä, SERC:n verkkojulkaisussa (siirryt toiseen palveluun).

Tutkijat päättelivät, että hidas kelluttelu meren poikki antoi lajeille tilaisuuden sopeutua uusiin olosuhteisiin asteittain, toisin kuin nopea kyyti rahtialuksen pohjassa. Kelluvalla saarella saattoi olla mahdollista jopa lisääntyä.

Osterinpyytäjien poiju löytyi Yhdysvaltain rannikolta kaksi vuotta Japanin tsunamin jälkeen. Pintaa peittävät äyriäiset ovat siimajalkaisiin kuuluvia hanhenkauloja. Kuva: Terry Nash / Alamy / AOP

Tuoreen tutkimuksen tekijöille rannikkoeliöiden sitkeys ei enää ollut yllätys, mutta suoranaisia näköhavantoja niistä matkustamassa muovijätteellä oli vähän. Ne haluttiin napata itse teossa.

Linsey Haram ryhtyi yhteistyöhön avomerten muoviroskaa siivoavan Ocean Voyages Institute -järjestön kanssa. OVI keräsi Pohjois-Tyynenmeren subtrooppisesta pyörteestä alkukesän 2020 matkallaan yli sata tonnia roskaa. Ennätyslastista on katsottavissa video täältä. (siirryt toiseen palveluun)

Havaijin yliopiston merentutkijat puolestaan mallinsivat tutkimusta varten paikkoja, joihin eliöitä kannatteleva muovi pyörteessä todennäköisimmin kerääntyy.

Ocean Voyages Institute nosti pyörteestä muovijätteen lisäksi paljon hylättyjä verkkoja, jotka ovat kuolemanloukkuja eläimille. Kuvassa järjestön aluksen perämies Anika Albrecht. Kuva: OVI

Haram analysoi OVI:n keräämistä jätteistä otetut näytteet SERC:n laboratoriossa ja totesi, etteivät rannikkoeliöt olleet vain hengissä, ne myös voivat erinomaisesti muovin pinnalla.

Tulokset osoittavat vääriksi aiemmat oletukset siitä, ettei rannikkovesiin tottuneille populaatioille ole muualla kylliksi ravintoa. Riittävän ruoan lähde on edelleen kummastus, sanoo Greg Ruiz, joka johtaa vieraslajien tutkimiseen keskittynyttä laboratoriota.

Avomerellä on paljon kotoperäisiä lajeja, jotka niin ikään viihtyvät kelluvan jätteen päällä. Sitä oli merissä myös luonnostaan ennen kuin ihminen alkoi mullistaa tilannetta muovillaan.

Tutkimuksen tuloksista virisi huoli siitä, kuinka pahoin avomeren uudet kellunkaiset järkyttävät vuosimiljoonien aikana syntyneitä ekosysteemejä kilpaillessaan tilasta ja ravinnosta kotoperäisten eliöiden kanssa.

Eläinten takertuminen muovijätteeseen ja sen päätyminen niiden ruoansulatukseet eivät siis olekaan merten muovisaasteen ainoat ongelmat.

Linsey Haram

Tutkijat eivät tiedä vielä, miten yleisiä neopelagiset yhteisöt ovat ja onko niitä muuallakin kuin Pohjois-Tyynenmeren subtrooppisessa pyörteessä.

Ongelman kasvun mahdollisuudet sen sijaan tiedetään: muovijätteen määrän arvioidaan yli nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, ja ilmastonmuuutoksen takia rannikoille ennustetaan entistä enemmän ja aiempaa rajumpia myrskyjä. Ne ovat omiaan raastamaan meriin yhä enemmän jätettä, myös muovia.

Voit keskustella tästä aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.

Source Link yle.fi