Murehditko jatkuvasti kaikesta? On yksi täsmäkeino, joka voi auttaa – ja sitä voi kokeilla kuka tahansa, sanoo psykologi
Sammutinkohan varmasti kahvinkeittimen? Saankohan kohta potkut? Miksi olen koko ajan väsynyt?
Kaikkien ihmisten mielessä pyörii välillä synkkiä ja kielteisiä ajatuksia. Se on luonnollista. Asioita on ajateltava ja ratkottava. Itsereflektointiakin tarvitaan.
Jos kuitenkin vatvoo ja ajattelee joka päivä tuntikausia kielteisiä asioita, vaarana voi olla alakuloon vajoaminen ja masennuksen kehittyminen, kirjoittaa tanskalainen psykologi Pia Callesen kirjassaan Elä enemmän, mieti vähemmän – Irti masennuksesta ja surusta (Tammi).
– Ajattelemiseen käytetty aikamäärä ratkaisee, pysyykö ajattelu tarkoituksenmukaisena itseanalyysinä vai johtaako se kohtuuttomaan ajatusten vatvomiseen ja mahdollisesti masennukseen. Omien ajatusten ja tunteiden analysoinnista ehkä tunnin verran päivässä on äärettömän pitkä matka tilanteeseen, jossa pohdiskeluun ja erilaisten olettamusten käsittelyyn kuluu 10–12 tuntia päivässä, Callesen kirjoittaa.
Mikäli esimerkiksi joutuu irtisanotuksi, omaan elämänkulkuun voi vaikuttaa ratkaisevasti se, jumiutuuko murehtimaan potkujen ja syitä vai kääntääkö katseen eteenpäin.
– Kun alituisesti punnitsemme oman henkisen hyvinvointimme tilaa ja tarkkailemme, miten kohtaamamme tilanteet vaikuttavat meihin, joudumme noidankehään. Seurauksena voi syntyä sitkeästi kestäviä masennusoireita, muun muassa surumielisyyttä ja voimattomuuden tunnetta, Callesen sanoo.
Ja jos on jo saanut masennusoireita, on saanut vielä enemmän pohdittavaa. Nimittäin masennuksen ilmiönä ja omat oireensa.
”Kielteiset ajatukset eivät ole ongelma – ongelma on ennen muuta liiallinen ajattelu.
Callesen listaa tyypillisiä strategioita eli toimintatapoja, joihin ei kannata turvautua mielin määrin.
-
Vatvominen ja jatkuva pohdiskelu.
-
Huolestuminen. Huolestumisessa ihminen juuttuu johonkin ajatukseen ja käy niitä läpi yhä uudelleen.
-
Itsetarkkailu. On normaalia, että ihminen tutkii omaa mielentilaansa, mutta liika on liikaa.
-
Epätarkoituksenmukaiset pyrkimykset hallita ajatuksia ja tunteita. Kuten se, että yrittää karkottaa ikävät asiat kokonaan mielestään, yrittää turruttaa tunteitaan päihteillä tai eristäytyy muista ihmisistä.
Kaikki ihmiset käyttävät näitä strategioita. Osa niistä voi tyynnyttää mieltä hetkeksi. Esimerkiksi omien huolien kertominen hyvälle ystävälle voi rauhoittaa. Helpotusta voi myös kokea, jos toteaa jonakin aamuna mielialansa muuttuneen hieman parempaan suuntaan.
– Ongelma syntyy, kun alamme uskoa, että juuri nämä strategiat ovat meille välttämättömiä ja että emme pysty ohjailemaan niitä tai rajoittamaan niiden vaikutuksia, Callesen sanoo kirjassaan.
”Jos olet vaikeasti masentunut, kehotan sinua hakeutumaan hetilääkärin puheille, jotta voitte yhdessä suunnitella sinulle parhaitensopivan hoidon”, Pia Callesen kirjoittaa.
Pidä huolihetki
Kaikki voivat Callesenin mukaan oppia suitsimaan taukoamatonta ajattelua.
Apuvälineeksi Callesen tarjoaa metakognitiivisessa terapiassa hyödynnettyjä periaatteita, joita hän esittelee kirjassaan. Terapian perustana on se, että olotila voi kohentua, jos omien ajatusten ja tunteiden kanssa askartelee mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Yksi täsmäkeino on esimerkiksi se, että varaa päivittäin huolille varta vasten oman hetkensä.
Tarkoitus on rajoittaa pohdiskelu yhteen tuntiin itselleen sopivana ajankohtana.
– Huolihetken asettaminen merkitsee, että laukaisevien ajatusten ilmaantuessa aamupäivällä kello 10 sanoo itselleen, että tätä analysoidaan vasta viideltä – jos ajatukset yhä silloin ovat mielessä. Jos huomaa huolihetken ulkopuolella hypänneensä ajatusten junaan, siitä on hypättävä pois ja lykättävä ajatusten käsittely huolihetkeen, Callesen sanoo.
Huolihetken käyttäminen joka päivä ei silti ole pakollista. Elleivät pohdinnat tunnu välttämättömiltä tai tärkeiltä huolihetken tullessa, ne voi siirtää seuraavaan päivään.
– Kun opimme harjoittelemalla rajoittamaan omille ajatuksille ja tunteille suomaamme huomiota ja kohdistamme huomion muihin asioihin – vaikkapa kirjaan, pyöräretkeen tai ympärillämme oleviin ihmisiin, koemme siirtyvämme oman pään sisältä ulos elämään. Tämä vähentää masennusoireita ja lisäksi parantaa elämänlaatua.