Näin Diego Maradonan satumaisesta elämästä tuli tragedia – ”Hän pelasi kuin jumala ja juhli kuin paholainen”
Diego Maradona oli elävä legenda ja kävelevä tragedia. Köyhästä pojasta kasvoi tähti, miljoonien lasten sankari ja lopulta jalkapallon jumala, joka putosi ennen näkemättömästä kirkkaudesta pohjattomaan pimeyteen.
Siitä on 30 vuotta, kun itkin viimeksi urheilun takia. Argentiina oli juuri hävinnyt MM-finaalin Länsi-Saksalle. Televisiossa maailman paras jalkapalloilija Diego Maradona vuodatti kyyneleitä, mutta minä en nähnyt sitä. Olin rynnännyt heti pelin loputtua sänkyyni vollottamaan.
Meni seitsemän vuotta ennen kuin pystyin katsomaan palkintojenjaon – ja vuosikymmen ennen kuin annoin saksalaisille anteeksi.
Lapsi voi valita idolinsa mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Oma tapani oli tuhottoman tylsä. Fanitin Maradonaa, Matti Nykästä ja Mike Tysonia, koska he olivat parhaita. Batmania ja Ritari Ässää fanitin muuten vain.
Maradona oli kuitenkin ylitse muiden. Olin vakuuttunut hänen ylivertaisuudestaan ja ylivoimaisuudestaan. YouTubesta tänäkin päivänä löytyvät pätkät todistavat, ettei uskoni ollut katteetonta.
Parhaiden pelaajien maalit, syötöt ja harhautukset ovat kuin taitavimpien taiteilijoiden maalauksia. Maradona oli tästä malliesimerkki. Hän teki taidetta jopa alkulämmittelystä.
Lisää laatujournalismia
TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 49/2020. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.
Tilausohjeet ovat täällä.
Elettiin vuotta 1989. Maradona oli uransa huipulla. Napoli valmistautui Münchenissä Uefa-cupin välierään. Kesken lämmittelyn stadionin ämyreistä kajahti Opusin superhitti ”Live is Life”.
Maradona alkaa heti taputtaa tahtia. Hän antaa rytmin mennä lantioon ja alkaa hytkyä. Seuraavaksi hän vippaa pelivälineen päänsä päälle ja pitää sitä siellä kuin koulutettu hylje.
Sitten hän tekee jotain, joka jättää hylkeetkin toiseksi. Hän alkaa tanssia pallo päänsä päällä. Hän pomputtaa sitä musiikin tahtiin, ensin päällä ja sitten reisillä. Lopuksi hän nostaa pallon vasemman jalan kengänkärjen varaan ja pitää sitä siinä.
Siinä se on. Täydellisin ihmisen ja pallon välinen symbioosi, joka maailmassa on nähty. Tai kuten Maradonan pelikaveri Jorge Valdano asian ilmaisi:
– Yksikään pallo ei ole koskaan saanut parempaa kohtelua ja elämystä kuin mitä Diegon vasuri sille tarjosi.
Diego Maradona ei ollut vain yksi kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. Hän oli lähes kaiken kuningaspeliin liittyvän romantiikan inkarnaatio. Hänen pelinsä oli tehty kauneudesta, luovuudesta ja viekkaudesta.
Maradona oli elävä legenda ja kävelevä tragedia – ja lapsuuteni suurin sankari.
”
Yksikään pallo ei ole koskaan saanut parempaa kohtelua ja elämystä kuin mitä Diegon vasuri sille tarjosi.
Maradona, pallo ja Napoli muodostivat 1980-luvun lopussa jalkapallon pyhän kolminaisuuden.
Maradona edusti minulle ja miljoonille muille jalkapalloa seuraaville lapsille samaa supersankaruutta kuin Batman. Tosin sillä erolla, että hän oli totta.
Aikuistumiseni kannalta Maradona, Nykänen ja Tyson olivat paljon tv-sankareita tärkeämpiä. Kun on nähnyt palvomiensa henkilöiden strippaavan, purevan vastustajalta palan korvasta ja ampuvan toimittajia ilmakiväärillä, tulee väistämättä oppineeksi jotain ihmisluonnon pimeimmistä mutkista.
Helpolla oppi ei silti perille mennyt. Vuonna 1994 Maradona oli käyttänyt huumeita jo vuosikymmenen ajan ja jäänyt siitä kertaalleen kiinnikin. Silti olin sulaa vahaa, kun ”El Diego” ponkaisi vielä kerran MM-kisoihin.
Kun Maradona tykitti osuman Kreikan verkkoon, sain euforisen energiapiikin. Juoksin minuuttitolkulla saunamäkeä ylös alas ennen kuin pystyin istumaan aloilleni. Sankarini oli palannut.
Maradona näytti olevan USA:n MM-kisoissa täydessä lennossa, mutta hän lensikin ulos kisoista. Argentiinan joukkue seurasi pian perässä.
Tuuletus maalin jälkeen Kreikkaa vastaan.
Jalkapallojumalani toinen tuleminen loppui kuitenkin lyhyeen. Maradona jäi kiinni dopingtestissä.
Sillä hetkellä jokin muuttui. Enää en raivostunut enkä itkenyt. Astuin askeleen kohti aikuisuutta ja pelkästään petyin. Lapsuuteni fanipoikana loppui siihen.
Sen jälkeen olen ollut huono fanittamaan yhtään mitään. Olen syyttänyt tästä analyyttista luonnettani. En silti tarvitse psykologia kertomaan, että Maradonalla ja muilla idoleillani on osuutta asiaan.
Vasta aikuisiällä olen oppinut näkemään Maradonan myytin sijaan ihmisenä. Asiassa auttoi viime vuonna julkaistu Asif Kapadian dokumenttielokuva, joka kertoo Maradonan ajasta Napolissa.
Lentomatkalla Italiaan hän kertoo odottavansa Napolilta ”rauhaa, jota ei (edellisessä seurassa) Barcelonassa ollut, mutta ennen kaikkea kunnioitusta”.
Rauhaa hän ei löytänyt. Kunnioitusta sen sijaan tuli enemmän kuin yksi ihminen pystyy kestämään.
Siinä on nimittäin vissi ero, onko hyvä, loistava vai maailman paras jalkapalloilija. Ensimmäiset ovat kivoja ja hienoja asioita, jälkimmäinen jotain ihan muuta.
Maradona sai Napolissa osakseen enemmän kunnioitusta ja ihailua kuin yksi ihminen kestää. Rauhaa hän ei sieltä löytänyt.
Maradona ei ollut koskaan hyvä. Hän oli jo lapsena loistava. Napolissa hän kasvoi maailman parhaaksi.
– Pelasin jalkapalloa, jotta voisin ostaa talon vanhemmilleni eikä minun tarvitsisi enää palata Villa Fioritoon, hän kertoi.
Ensimmäinen tavoite täyttyi, kun Diego oli 15-vuotias. Hän osti vanhemmilleen talon. Perhe pääsi pois Buenos Airesin pahamaineisesta lähiöstä.
Jalkapallo antoi Maradonalle paljon enemmän kuin hän uskaltaisi unelmoida, mutta se myös vaati paljon enemmän kuin hän pystyi antamaan.
Seitsemän vuotta Napolissa olivat niin intensiivisiä, että ne tuntuivat vuosisadalta. Nousua ennen näkemättömiin korkeuksiin ja vajoamista syvimpään helvettiin. Niin kirkasta valoa, että se sokeuttaisi melkein jokaisen. Niin synkkää pimeää, että kuka tahansa voisi kadota siihen.
Maradonakin katosi pimeyteen, mutta vasta kun hän oli lentänyt Ikaruksen tavoin liian lähelle aurinkoa.
Osa urheilijoista osaa rakentaa itselleen puhtoisen julkisivun. Diego Maradona oli sellaiseen liian tunteikas.
”
Diegon kanssa menisin vaikka maailman ääriin. Maradonan vuoksi en ottaisi askeltakaan.
Maradona ei koskaan ollut vain ”hyvä”. Hän oli jo teininä palvottu tähti Boca Juniorsissa.
Tähtipelaajan kuntovalmentaja Fernando Signorini kertoo dokumenttielokuvassa, että oli olemassa erikseen Diego ja Maradona. Edellinen oli epävarma ja hurmaava poika, jälkimmäinen taas supersankarihahmo, jonka pelaaja loi selvitäkseen median ja lajimaailman odotuksista.
– Diegon kanssa menisin vaikka maailman ääriin. Maradonan vuoksi en ottaisi askeltakaan, Signorini sanoo.
– Ilman Maradonaa olisin yhä Villa Fioritossa, pelaaja vastaa.
Jokaisella supersankarilla on vastassaan ylivoimainen vastustaja. Muuten jaot eivät ole reilut. Italiassa Maradonaa vastaan olivat erotuomarit, Pohjois-Italian voima, valta ja rasismi napolilaisia kohtaan, Arrigo Sacchin uskomaton Milan ja Napolin köyhä historia. Maradona pelasi koko maailmaa vastaan ja voitti.
Maradonan kanssa köyhät voittivat rikkaat. Hän hinasi Napolin sen ensimmäisiin Italian mestaruuksiin ja Uefa-cupin voittoon. Hän johdatti Argentiinan maailmanmestaruuteen sellaisella turnausesityksellä, että vastaavaa ei ole nähty MM-kisojen historiassa – ei ennen eikä jälkeen.
Uran kohokohta. Maradona on johdattanut ylivoimaisilla suorituksillaan Argentiinan maailmanmestaruuteen Meksikossa 1986.
Maradona teki Meksikon kisoissa viisi maalia ja syötti toiset viisi. Kukaan muu ei ole pystynyt vastaavaan. Jos Maradonan pelikaverit olisivat olleet edes hieman parempia, tehoja olisi kertynyt vielä enemmän. Numeroitakin vaikuttavampaa oli tapa, jolla Maradona ne teki. Kooste hänen pelaamisestaan Meksikon MM-kisoissa on jalkapallon estetiikan juhlaa: kantapääkikkoja, mahtavia kuljetuksia, oivaltavia syöttöjä, uskomatonta kehonhallintaa ja suoranaista nerokkuutta.
Maradona tuhosi lukuisia puolustajia, jotka yrittivät pysäyttää hänet ja tuhansia nuoria jalkapalloilijoita jotka yrittivät turhaan pelata kuin hän. Se on kuitenkin pakko antaa anteeksi, sillä hän sai miljoonat ihmiset rakastumaan jalkapalloon.
Paljon Maradonasta tiivistyi kahteen maaliin Englantia vastaan: jumalan käteen ja vuosisadan maalina tunnettuun kuljetukseen. Maradona oli kentälläkin elävä esimerkki siitä, että hyvän ja pahan välinen raja ei kulje ihmisten välillä vaan ihmisen sisällä.
Mestaruuksien myötä Maradona nousi omiensa silmissä aiempaakin ylemmäs, filosofi Friedrich Nietzschen sanoin hyvän ja pahan tuolle puolelle. Supersankarista tuli jumala – ainakin Napolissa ja Argentiinassa. Sitä hän oli niissä kuolemaansa asti ja sen jälkeenkin.
Jumaluudessa vain on se huono puoli, ettei sitä voi kytkeä pois päältä.
Pelaajana Maradona tiivistyy kahteen Englantia vastaan tehtyyn maaliin: niistä ensimmäinen oli MM-historian kiistanalaisin osuma, ”Jumalan käsi”, toinen taas kisahistorian upein yksilösuoritus.
Kun kuulin Maradonan kuolemasta, menin varastoon ja kaivoin esiin lapsuuden aarteita: Maradonan paidan, jonka ostin Kanarialta 30 vuotta sitten, vanhoja tarroja, ison julisteen ja muovisen figuurin – sellaisen, joita yleensä tehdään sarjakuvahahmoista.
Sellaisena minä ja miljoonat muut näimme Maradonan: myyttisenä supersankarina. Vasta myöhemmin minulle selvisi, mikä oli sankaruuden hinta.
Kun pelaajalla ei ollut enää Napolissa tilaa olla Diego, jäljelle jäi vain Maradona. Oli kuin Bruce Wayne olisi lukittu vuosikausiksi Batman-asuun. Jossain vaiheessa sankarin naamio alkaa puristaa.
Supersankari ei ollutkaan kuolematon. Napolin pelaaja tuo kukkia Maradonan muistolle.
Maradona kertoi käyttävänsä huumeita, koska ne saivat hänet tuntemaan itsensä teräsmieheksi. Tavallaan se oli loogista: Maradonan odotettiin olevan supersankari 24/7. Siksi hänen elämästään, jossa kaikki villeimmätkin toiveet toteutuivat, tuli tragedia jota piti paeta huumeisiin.
– Syy Maradonan huumeongelmaan oli identiteetin kadottaminen. Pohjimmiltaan hänen ongelmansa oli masennus, joka johtui siitä, ettei hän pystynyt olemaan oma itsensä, lääkäriksi opiskellut pelaajalegenda Tostão kertoi Blizzardin haastattelussa ja vertasi sitten argentiinalaista entiseen pelikaveriinsa Peléen.
– Maradona on paljon tunteikkaampi kuin Pelé. Jos hän haluaa ottaa paidan pois, paita lähtee pois. Pelé on laskelmoivampi – ei macchiavellilaisella tavalla, hän on hyvä tyyppi. Mutta hän on hyvin rationaalinen. Hän väittää, että Edson ja Pelé ovat eri tyyppejä, mutta olen eri mieltä. Ainut joka on olemassa on julkinen Pelé. Suuret esikuvat kärsivät suurista ristiriidoista, ihmisen ja myytin välisestä konfliktista. Pelé ei. Hän rakastaa olla Pelé.
Maradona sen sijaan eli kaksoiselämää. Huippuvuosinaankin hän pelasi kuin jumala ja juhli kuin paholainen. Se oli mahdollista, koska urheilu ei ollut vielä niin kokonaisvaltaista kuin tänä päivänä.
Kuva: Imago Sport / All Over Press
”
Maradona sen sijaan eli kaksoiselämää. Huippuvuosinaankin hän pelasi kuin jumala ja juhli kuin paholainen.
Elämänsä aikana Maradona kärsi lukuisten riippuvuuksien lisäksi myös ylipainosta – sekä ympärivuorokautisesta mediahuomiosta.
Nykyään huippu-urheilijat ovat kuin toimitusjohtajia. Heistä tulee sellaisia jo teini-ikäisinä, kun he solmivat ensimmäiset ammattilais- ja sponsorisopimuksensa. Silloin syntyy Oy Urheilija Ab, jonka liikevaihdolle ei ole hyväksi jos päätuote osallistuu Espanjan kuninkaan silmien alla joukkotappeluun, haukkuu kattojärjestöjen pomot rikollisiksi tai päättää MM-turnauksensa upottamalla nappulansa voimalla vastustajan nivusiin.
Nykyurheilijoiden puhtoisuuteen on toinenkin syy. Urheilu on nyt niin vaativaa, että sitä ei voi tehdä sivuhommana. Sille pitää omistautua. Kun Ronaldinho yritti uransa huipulla elää villiä yökerhoelämää, hän ei pystynyt enää olemaan maailman paras jalkapalloilija.
Nykyajan urheilijat ovat kovemmassa kunnossa, vahvemmin sitoutuneita ja parempia lajissaan kuin edeltäjänsä. Silti Maradona kosketti ihmisiä enemmän kuin Lionel Messi, sillä kukaan ei pysty samaistumaan täydellisyyteen. Vasta rososta saa otteen, ja sitä Maradonassa riitti. Häntä oli helppo rakastaa ja vihata.
Urheilijat ovat nykyään tuottoisia yrityksiä, Maradona taas oli ristiriitainen ihminen ja kenties huippu-urheilun viimeinen inhimillinen megatähti. Kun katsomme Messiä tai Cristiano Ronaldoa, mietimme millainen tuo on oikeasti. Maradonaa katsoessa sitä ei tarvinnut miettiä. Hänestä näki sen heti.
Maradona kuului vielä siihen sukupolveen, jolla oli traagisia vikoja niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Hän oli katupojan, systeemiä vastaan taistelevan pienen ihmisen, hurmoksellisen kansanjohtajan, rokkitähden ja uskonnollisen marttyyrin sekoitus. Messi on pelaajana ja varsinkin urheilijana parempi, mutta Maradonan merkitys ihmisille on suurempi. Messin vuoksi tuskin järjestetään Argentiinassa koskaan kolmen päivän suruaikaa.
Silti Maradonan suurin tragedia oli, ettei hänellä ollut huippuvuosinaan tilaa olla oma itsensä. Tähti oli onnellinen vain sen ajan, jonka sai viettää kentällä.
”
Messi on pelaajana ja varsinkin urheilijana parempi, mutta Maradonan merkitys ihmisille on suurempi.
Maradona Italian MM-kisoissa 1990. Argentiina päätti isäntien taipaleen välierissä. Maradona syötti Argentiinan tasoitusmaalin ja osui rangaistuspotkukilpailussa. Sitä italialaiset eivät antaneet anteeksi.
Maradona loi Napolissa elämäntyylin, joka johti hänen tuhoonsa. Hän pelasi sunnuntaina ottelun. Sen jälkeen pelikaverit kävivät antamassa dopingnäytteen hänen puolestaan, ja Diego lähti bailaamaan.
Bilettämistä kesti keskiviikkoon. Torstaina alkoi kuntokuuri, jotta tähti olisi sunnuntaina pelikunnossa. Ottelun jälkeen viikko-ohjelma alkoi alusta.
Järjestely kesti niin pitkään kuin seura, mafia ja muut suojelivat tähteään. Kun suojelu loppui, Maradona rysähti alas tavalla, jota lajissa ei ole ennen nähty.
Jalkapallojumala putosi taivaasta. Jäljelle jäi rikkinäinen ihminen.
Ja kuin varmimmaksi vakuudeksi näyttävä paluu päättyi toiseen rysähdykseen kesän 1994 MM-kisoissa. Oikeastaan oli hämmästyttävää, että riippuvuuksiin ja liiallisuuksiin taipuvainen mies eli sen jälkeen vielä yli 25 vuotta.
Toissa kesän MM-kisoissa Maradona oli turnauksen kuvatuimpia katsojia – ainakin siihen asti, kun tv-ohjaaja päätti kerran saada lähetykseen tunnetta näyttämällä legendan reaktion Argentiinan voittomaaliin. Tunnetta tuli enemmän kuin oli tilattu. Tiloissa ollut tähti heilutteli katsomossa keskisormiaan.
Jos hän halusi näyttää keskisormea, hän näytti keskisormea. Maradonasta oli tullut jälleen Diego, hyvässä ja pahassa.
Virheetön hän ei ollut koskaan ollut ja tiesi sen itsekin.
”
Virheetön hän ei ollut koskaan ollut ja tiesi sen itsekin.
Maradona palasi jalkapallon pariin valmentajana. Hän luotsasi Argentiinan maajoukkuetta vuoden 2010 MM-kisoissa ja oli taatusti turnauksen kuvatuin valmentaja.
– Jalkapallo on maailman kaunein peli. Jos ihminen mokaa, jalkapallon ei tarvitse maksaa siitä. Minä mokasin, ja maksoin. Mutta pallo… palloa ei voi tahria, hän sanoi vuonna 2001 virallisen jäähyväisottelunsa jälkeen.
Nyt Maradona on poissa. Pallo on yhä tahraton, mutta sekin jää kaipaamaan maestroa, joka kosketti sitä niin kuin kukaan ei ollut sitä koskaan koskettanut. Eikä pallo ole yksin. Tiedän, etten koko loppuelämäni aikana ihaile ketään tai mitään niin kuin ihailin 8-vuotiaana Maradonaa.
Levätkää rauhassa, Diego ja Maradona.
1960 Lokakuun 30. päivä syntyy köyhälistön asuinalueella Villa Fioritossa Buenos Airesin suurkaupunkialueella. Taaperona poika putoaa avoimeen likakaivoon. »Dieguito, pidä pääsi paskan yläpuolella», isä Don Diego huutaa. Lauseesta tulee pojan elämänohje.
1969 liittyy Argentinos Juniorsin juniorijoukkueeseen.
1976 Debytoi Argentiinan pääsarjassa. Pelaa viiden vuoden aikana Juniorsissa 167 ottelua ja tekee niissä kaikkiaan 115 maalia.
1977 Pelaa ensimmäisen A-maaottelunsa. Ei valita seuraavan vuoden MM-kotikisoihin, mitä piti elämänsä suurimpana pettymyksenä.
1981 Siirtyy Boca Juniorsiin. Pelaa Bocassa 40 ottelua, tekee 28 maalia ja voittaa yhden Argentiinan mestaruuden.
1982 Siirtyy maailmanennätyssummalla, kolme miljoonaa puntaa, FC Barcelonaan. Pelaa MM-kisoissa, jotka päättyvät ulosajoon. Pelaa Barcelonassa kaikkiaan 58 ottelua ja tekee 38 maalia.
1984 Siirtyy maailmanennätyssummalla, viisi miljoonaa puntaa, Napoliin. Pelaa seurassa seitsemän vuoden aikana 186 ottelua ja tekee 83 maalia.
1986 Voittaa maailmanmestaruuden Argentiinalle. Tekee seitsemässä ottelussa viisi maalia ja syöttää viisi.
1987 Johdattaa Napolin Italian mestaruuteen. Voittaa seurassa myös toisen mestaruuden (1990), Italian cupin (1989) ja Uefa-cupin (1989).
1990 Nousee Italian vihatuimmaksi ihmiseksi, kun Argentiina pudottaa isäntämaan MM-kisojen välierässä ja Maradona osuu pilkkukisassa. Argentiina häviää MM-finaalin Länsi-Saksalle.
1991 Jää maaliskuussa dopingtestissä kiinni kokaiinista. Tuomitaan 15 kuukauden pelikieltoon.
1992 Palaa kentille Sevillan paidassa, mutta ei ole entisensä. Pelaa 26 ottelussa ja tekee 5 maalia.
1993 Palaa kotimaahan Newell’s Old Boysiin. Pelaa viidessä ottelussa eikä tee maaliakaan. Auttaa kuitenkin Argentiinan MM-kisoihin.
1994 Aloittaa MM-kisat loistavasti. Tekee komean maalin Kreikkaa vastaan ja syöttää Nigeria-pelissä kaksi osumaa, mutta jää kiinni dopingtestissä efedriinistä. 91 ottelun ja 34 maalin maajoukkueura päättyy. Kokeilee pelikiellon aikana siipiään valmentajana huonolla menestyksellä.
1995 Palaa Boca Juniorsiin, jossa lopettaa uransa heinäkuussa 1997.
2004 Sanoo päässeensä kuiville yli 20 vuotta kestäneestä kokaiiniriippuvuudestaan, mutta kärsii ylipainosta. Seuraavana vuonna vatsalaukun pienennysleikkaus pelastaa 130-kiloiseksi paisuneen tähden hengen.
2008 Valitaan Argentiinan maajoukkueen päävalmentajaksi. Luotsaa joukkueen MM-kisoihin, jossa se häviää puolivälierissä Saksalle maalein 0–4.
2011 Vuodesta eteenpäin valmentaa joukkueita Arabiemiraateissa, Meksikossa ja Argentiinassa.
2020 Täyttää lokakuussa 60 vuotta. Joutuu marraskuussa aivoleikkaukseen, josta selviää. Kuolee 25. marraskuuta sydänkohtaukseen.