Keskiviikkona pois nukkunut Vesa-Matti Loiri oli koko kansaa viihdyttänyt taiteilija ja urheilija.
Tämän voi nähdä Ilta-Sanomien lukijoiden lähettämistä Loiria muistavista viesteistä.
Monilla lukijoilla on ollut sekä lyhyempiä, että pidempiä kohtaamisia viihdekentän suuruuden kanssa. Viesteistä huokuu lämpö, jolla Loiri hoiti ohikiitävätkin kohtaamiset tuntemattomien ihmisten kanssa.
– Vieläkin sydämessä läikähtää muistellessani 80-luvun lopulla hetkeä, kun Vesku piti lähikaupan ovea minulle auki kumarruksen kera. Olin viimeisilläni raskaana ja tuo kohtelias ele tuntui ihanalta, yksi Ilta-Sanomien lukija kirjoittaa.
90-luvun lopulla Loiri oli suostunut toisen lukijan mukaan karaoke-esitykseen kesken ravintolaillan.
– Joskus 97-98 osuin samaan ravintolaan Veskun kanssa. Hän istui selin meihin omassa pöydässään seuralaistensa kanssa. Oli karaokeilta. Joku huomasi, että Vesku istuu siinä ja pyysi tietty Veskua laulamaan. Hän yritti ensin kieltäytyä, mutta me kaikki pyysimme oikein nätisti ja lopulta hän suostui, lukija muistelee.
– Hän istui tuolilla koko kappaleen ajan selkä yleisöön päin. Hän oli todella ujon oloinen. Syrjään vetäytyvä, ei halunnut, että hänestä tehdään mitään numeroa. Me kaikki muut istuimme ihan hiljaa ja kuuntelimme kun suuri taiteilija lauloi. Kiitos Vesku ihanasta elämyksestä.
Yhtä lukijaa koko kansan Loiri innosti kitaransoiton opettelussa.
– Ostin 1998 akustisen kitaran Fazer-musiikista. Juhlistin asiaa Planet Hollywoodissa Helsingissä ruuan muodossa. Vesku pyyhkäisi ohi ja sanoi: ”Olet kitaran ostanut”. ”Joo, mutten osaa sointuakaan”, sanoin. Vesku tokaisi: ”Siitä se lähtee”, ja jatkoi vauhdikkaasti ohi. Ja opin kyllä soittamaan myöhemmin akustista. Olin tuntematon hänelle.
Monilla lukijoilla oli mieleen painuneita kohtaamisia Vesa-Matti Loirin kanssa.
Monelle Vesa-Matti Loiri on tullut tutuksi Uuno Turhapuro -elokuvista. Elokuvasaaga on naurattanut ja viihdyttänyt useita sukupolvia. Monien lukijoiden rakkaimmat muistot kytkeytyvätkin juuri näihin teoksiin.
– Olin pikkupoika kun muutin Pariisista Suomeen. Kun avasin telkkarin ekaa kertaa, hän kaatuili pitkin televisioruutua. Siitä lähtien hän on ollut minulle enemmän kuin idoli, yksi lukijoista muistelee.
45-vuotias mieslukija kertoo herkistyneen välittäessään Loirin ilosanomaa jälkipolvelleen.
– Mietin juuri tätä hetkeä, kun katselimme kesän Uuno-uusintoja yhdessä perheeni kanssa tänä kesänä. En nauranut, mutta kyyneleet valuivat silmistäni, kun 15-kesäinen poikani nauroi vedet silmissä Uunoa katsoessaan. Tunsin varauksetonta ylpeyttä ja onnea voidessani jakaa nuo unohtumattomat lapsuuteni hetket yhdessä poikani kanssa.
– Päällimmäisenä mielen valtaa nostalgia, kunnioitus ja arvostus. Hattu päästä, lämpimät kunnianosoitukset ja syvä kumarrus, mieslukija päättää.
Turhapuro-elokuvat saivat ruudun äären myös sellaiset, jotka eivät elokuvia muuten juuri katsoneet.
– Lapsuudessani ei kovin usein käyty leffassa, mutta aina kun uusin Uuno tuli teattereihin, pakkasi isä meidät lapset autoon ja hurautettiin leffaan. Silläkin uhalla, että seuraavat viikot meillä kotona vain Uunoiltiin, niin puheessa kuin teoissa. Lepää rauhassa, Vesku. Perintösi elää ikuisesti, yksi lukija muistelee.
Uuno Turhapuro -elokuvat ovat monille suomalaisille rakkaita.
Elokuvien lisäksi Loirin musiikki on koskettanut suomalaisia.
– Olin pienenä tyttönä sukulaisten kanssa automatkalla ja radiosta tuli Veskun Naurava kulkuri. Muistan kuinka meitä nauratti ja ihmeteltiin, että mikä se tämmöinenkin laulu on. Vesku on kulkenut monessa elämänvaiheessa mukana, viimeksi Romantiikan jättiläiset konsertissa Helsingissä, musiikin lisäksi Turhapuro-elokuvista nauttinut lukija kirjoittaa.
Eräälle lukijalle Loirin juhlakonsertti on painunut erityisenä mieleen. Tunnelma oli käsinkosketeltava.
– Olin Veskun 50-v taiteilijakonsertissa Hartwallilla. Paikka tukkoon asti täynnä ja muitakin nuorempia ihmisiä jopa enemmistö. Vesku oli hauras, mutta ihana! Koko paikassa oli niin hiljaista aina välit, kun kuunneltiin Veskun tarinointia, että olisi kuullut nuppineulankin lattialle putoamisen. Ihmiset rakasti ja kunnioitti, syvästi, Ilta-Sanomille kirjoittanut lukija muistelee konserttia.
Jo tuolloin hirvitti kestääkö terveytensä, onneksi näinkin paljon lisää sai. Silti ihan liian aikaisin tuli kotiinkutsu. Kiitos Vesku kaikesta! Lukija päättää.
Loiri juhlakonsertissa Helsingissä lokakuussa 2015.