Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson keskittyisi Nato-väittelyn sijaan ensi viikonlopun puoluekokouksessa siihen, mikä puoluetta Nato-kysymyksessä yhdistää.
– Joskus on parempi vain todeta se, että on kysymyksiä, joissa ei ole mitään kovin vahvaa yhteistä näkemystä, ja silloin on parempi keskittyä niihin teemoihin, jotka yhdistävät, Andersson sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa.
Puolue linjaa ensi viikonlopun puoluekokouksessa Porissa uusiksi kantansa Suomen Nato-jäsenyyteen.
Nykyisen tavoiteohjelman mukaan vasemmistoliitto vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Nyt se kuitenkin istuu hallituksessa, joka vie Suomea kovaa vauhtia kohti puolustusliittoa.
Toukokuussa vasemmistoliiton puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä myös linjasivat, ettei Suomen Nato-hakemus ole sille enää hallituskysymys.
Lue lisää: Vasemmistoliitto ei lähde hallituksesta Naton takia
Olet sanonut, ettet kuitenkaan tule esittämään puoluekokoukselle, että vasemmistoliitto ottaisi myönteisen kannan Natoon. Mitä tällä tarkoitat?
– Tarkoitan ennen kaikkea sitä, että oleellisinta on nyt katsoa eteenpäin. Kun päätös on jo tehty eduskunnassa, niin tuntuisi hassulta, että me edelleen tilanteessa, jossa itse asia on meidän kenttää jakava, yrittäisimme pienellä äänten enemmistöllä saada läpi jotain sellaista kantaa, jonka kanssa monen olisi vaikea elää, Andersson sanoo.
Puoluekokoukselle tehdyssä uuden tavoiteohjelman pohjaesityksessä todetaan vasemmistoliiton pitävän tärkeänä sitä, että Nato keskittyy tulevaisuudessa alkuperäiseen ydintehtäväänsä, eli puhtaasti puolustusliittona toimimiseen.
– Sen sijaan, että sen jäsenmaat ryhtyisivät paljon kyseenalaistakin huomiota herättäneisiin sotilasoperaatioihin siellä sun täällä.
Toinen puolueelle tärkeä seikka on se, ettei Suomeen Nato-maanakaan sijoitettaisi ydinaseita, pysyviä Naton sotilastukikohtia tai pysyviä Naton joukkoja.
Anderssonin mielestä Suomen tulisi tehdä tästä myös julkinen linjaus.
Linjausta ei hänen mukaansa tarvita etukäteen, vaan mahdollisesti osana seuraavaa ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa tai muuta paperia, jossa Suomi linjaa omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa.
– Jotta ei jäisi epäselväksi, mikä Suomen linja tässä suhteessa on.
– Olen samaa mieltä siitä, että se ei ole mikään ehto jäsenyydelle, sillä jäsenyysprosessi ei ole sellainen neuvotteluprosessi, missä joutuisi tällaista käymään läpi.
Uskotko, että puoluekokous on jo valmis siirtymään tähän keskusteluun, vai sulatellaanko kentällä edelleen itse liittymispäätöstä?
– Veikkaan, että Nato herättää monentyyppistä keskustelua, Andersson myöntää.
Kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä on jakanut vasemmistoliittoa kuluneen kevään aikana poikkeuksellisen rajulla tavalla.
Andersson myöntää, että kulunut kevät ja puoluetta rajusti kahtia jakanut kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä ovat ottaneet koville.
– On tämä ollut sikäli raskas kevät. Mutta on valtavan surullista, että me olemme tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ylipäätään.
Eduskuntaryhmästä Naton puolesta äänesti yhdeksän ja vastaan kuusi kansanedustajaa.
Andersson muistuttaa, että erilaisten kyselyiden mukaan puolueen kannattajista ja äänestäjistä enemmistö on kevään aikana siirtynyt Nato-jäsenyyden kannalle.
Kenttäväen tuntoja on sen sijaan vaikea Anderssonin mukaan kartoittaa.
– Meillä ei ole kaikkia puolueen jäseniä koskevaa tietoa. Puolueen aktiiveissa on edelleen huomattavaa kriittisyyttä Natoa kohtaan, hän myöntää.
Puolueesta on kevään aikana lähtenyt Nato-päätöksen seurauksena kymmenkunta jäsentä.
Syyksi on Anderssonin mukaan ilmoitettu sekä liiallinen Nato-vastaisuus että liiallinen Nato-myönteisyys.
Moni puolueesta, mukaan lukien hän itse, suhtautuu silti Nato-jäsenyyteen pragmaattisesti.
– Se on keino kasvattaa kynnystä Suomeen kohdistuvalle hyökkäykselle. Turkin ongelmat osoittavat sen, että Nato on puolustus- ja sotilasliitto, mutta ei mikään ovi länteen tai demokraattisten arvoyhteisöjen piiriin. Siellä on monia maita, joilla on omat politiikkansa ja geopoliittiset intressinsä, Andersson sanoo.