”Opetettiin, että homot joutuvat helvettiin”: Aaron Putula, 23, kävi teini-iässä aivan pohjalla – ja löysi lopulta itsensä

Kahdeksannen luokan jälkeisenä kesänä Aaron Putula oli lestadiolaisten rippikoulussa. Tytöt ja pojat jaettiin niin, että tytöt pääsivät grillikotaan keskustelemaan naisten kanssa ja pojat toiseen paikkaan miesten kanssa.

Poikien keskusteluhetkessä tuli pian esiin, että homoseksuaalien täytyy rukoilla pelastusta Jeesukselta. Opetettiin, että homot joutuvat helvettiin.

Tuolloin Putula heräsi ajatukseen siitä, että hän on väärässä paikassa. Tämä ei ollut hänen tiensä.

Hetkestä on nyt aikaa kahdeksan vuotta.

– Muistan sen kokemuksen elävästi. Olin ymmärtänyt, että olen homoseksuaali, eikä vanhoillislestadiolainen liike ole minun paikkani, vaikka lapsuuteni oli onnellinen. Tunsin silti kovaa pelkoa siitä, että menettäisin vanhempani.

Putula halusi odottaa, että täyttäisi 18 vuotta ennen kuin eroaisi vanhoillislestadiolaisuudesta ja kertoisi seksuaalisuudestaan vanhemmilleen.

Elämällä ei kuitenkaan ole tapana edetä suunnitelmien mukaisesti.

Yläasteaikoina etenkin monet muut lestadiolaiset lapset kiusasivat Putulaa. Hänet jätettiin ulkopuolelle.

Putula oli erilainen kuin muut.

Hän kuunteli musiikkia, katsoi televisiota, pukeutui värikkäästi, tykkäsi esiintyä ja laulaa ja kävi ala-asteella käsityön tunneilla, toisin kuin muut luokan pojat.

Hän oli kasvanut varhaislapsuutensa evankelisluterilaisessa kirkossa, mutta vanhemmat olivat kääntyneet vanhoillislestadiolaisiksi Putulan ollessa 8-vuotias. Jo varhaislapsuudessa Putula kuitenkin tutustui lestadiolaisuuteen silloisen parhaan ystävänsä kautta.

– Teini-ikä oli monimutkaista aikaa. Vanhemmat kannustivat minua olemaan sellainen kuin olen, mutta ympärillä olevat ihmiset eivät hyväksyneet. Samalla kipuilin yksin seksuaalisuuteni kanssa, Putula kertoo.

”

Vaikein hetki oli se, kun olin valmis tappamaan itseni siksi, että olen homo. Olin valmis siihen, sillä ajattelin kaikkien hylkäävän minut.

Kun Putula muutti lapsuudenkodistaan Pudasjärveltä Ouluun ja aloitti lukion, hän sai viimein vapaasti olla oma itsensä. Ensimmäisten vuosien aikana muodostui myös läheinen kaveriporukka, jossa Putula uskalsi kertoa kokemuksistaan ja tunteistaan.

Lukion toisena vuotena hän kuitenkin sairastui pahaan masennukseen ja alkoi kärsiä paniikkihäiriöistä.

Noina aikoina Putula kertoo käyneensä aivan pohjalla. Niin syvällä, ettei elämä enää tuntunut merkitykselliseltä.

– Vaikein hetki oli se, kun olin valmis tappamaan itseni siksi, että olen homo. Olin valmis siihen, sillä ajattelin kaikkien hylkäävän minut.

Putula ymmärsi, että jos elämässä ei tapahtuisi muutosta parempaan, hän ei selviytyisi.

Sitten tapahtui käänne.

Ystävien tuen lisäksi käänteentekevä hetki oli se, kun Putula pääsi keskustelemaan lukion terveydenhoitajan ja seurakunnan työntekijän kanssa.

Terveydenhoitaja sanoi Putulalle, että tämän täytyisi kertoa vanhemmilleen, miten paha olo hänellä oli. Putula kävi keskustelemassa terveydenhoitajan ja seurakunnan työntekijän kanssa puolentoista vuoden ajan ja sai heiltä apua uskonnollisiin kysymyksiin ja seksuaalisuuteen.

– En tiedä, miten olisin selvinnyt lukion läpi ilman heitä, Putula sanoo.

Lopulta tärkeimmäksi kantavaksi voimaksi keskusteluissa muodostui yksi tekijä.

– Heti ensimmäisenä keskustelukertana minulle sanottiin, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Se oli käänteentekevä hetki ja kantoi eteenpäin. Edelleen tänä päivänä vaalin ajatusta siitä, että minä riitän ja olen arvokas.

Vanhemmilleen Putula kertoi seksuaalisuudestaan pian sen jälkeen, kun hän oli aloittanut käynnit terveydenhoitajan ja seurakunnan työntekijän luona. 18 vuotta täytettyään hän päätti erota myös vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä.

Läheiset välit vanhempiin ja perheeseen säilyivät, vaikka vaikeita aikoja on ollut. Lestadiolaisia ystäviä Putulan elämään ei enää juuri kuulu.

– En ole millään tavoin katkera. Oloni on vapautunut.

Kun Putula oli eronnut lestadiolaisuudesta, hän erosi muutaman vuoden kuluttua myös kirkosta.

– Sen jälkeen olen saanut itse luoda näkemykseni uskosta. Uskon, että kuoleman jälkeen meille kaikille on olemassa parempi paikka, mutta en voisi ikinä uskoa helvettiin. Jos on olemassa jokin ylempi voima, miksi se haluaisi lähettää meidät pahaan paikkaan? Ei kukaan halua tehdä sellaista, Putula pohtii.

Viime vuonna Putula teki vielä viimeisen ratkaisevan muutoksen elämässään, kun hän päätti jakaa sosiaalisessa mediassa videon, jossa kertoi olevansa homo.

Hän kuvailee hetkeä jännittäväksi. Vaikka Putula uskoi monen jo tietävän, että hän oli homo, oli silti sukulaisia, jotka eivät tienneet.

– Se pelotti, vaikka olin siihen valmis. Kun latasin videon Instagramiin, suljin netin, enkä katsonut somea moneen tuntiin. Onneksi vastaanotto oli kuitenkin hyvä.

”

Lapset tulisi kohdata lapsina. Puhutaan avoimesti kaikesta ja luodaan turvallinen ympäristö, sitä minä toivon aikuisilta.

Nyt 23-vuotias Putula kertoo olevansa onnellinen.

Hän opiskelee journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa ja tekee töitä erityiskoulussa koulunkäynnin ohjaajana.

Moni saattaa tunnistaa Putulan Tiktok-videoista, joita hän tekee harrastuksena. Hän on puhunut Tiktokissa ja Porttikielto pelastukseen -podcastissa uskonnosta eroamisesta ja oman seksuaalisuuden löytämisestä.

Omat kokemukset ovat saaneet hänet pohtimaan montaa asiaa. Varsinkin sitä, miten heteronormatiivinen yhteiskunta on edelleen ja miten kapeita sukupuoliroolit ovat.

– Minä tunsin tarvetta tulla kaapista ulos, sillä yhteiskunta ei ole vielä siinä pisteessä, ettei niin tarvitsisi tehdä. Toivon, että tätä kaapista ulos tulemisen kulttuuria ei tarvitsisi olla, vaan nämä asiat voisivat käydä ihmisistä ilmi esimerkiksi sivulauseessa, Putula sanoo.

Paljon auttaisi, jos ihmiset eivät asettaisi oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta tai sukupuolesta.

Varsinkin Tiktok-tilillään Putula saa viestejä ja kommentteja nuorilta, jotka haluavat tietää siitä, miten hän tuli ulos kaapista esimerkiksi vanhemmilleen.

Moni nuori kipuilee paljon sen kanssa, että vanhemmat olettavat lapsensa olevan hetero. Kotona voidaan myös sanoa, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin tämä on, mutta vanhempien sanat tai teot saattavat silti tehdä lapselle turvattoman olon.

– Lapset tulisi kohdata lapsina. Puhutaan avoimesti kaikesta ja luodaan turvallinen ympäristö, sitä minä toivon aikuisilta.

– Päällimmäisenä se, että perehtykää vanhemmat asioihin, ne ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Itse olen koulunkäynnin ohjaajana ajatellut niin, että näytän lapsille omia tunteitani ja kerron, mistä ne johtuvat. Lapsia pitäisi kuunnella enemmän ja olla läsnä hetkessä, Putula pohtii.

Korjattavaa löytyy edelleen myös yhteiskunnasta ja koulumaailmasta.

Putula kertoo, että varsinkin koulumaailma havahdutti hänet siihen, millaisiin sukupuolirooleihin ihmiset kasvatetaan.

– Ala-asteella tyttöjen jakautuminen tekstiilityöhön ja poikien tekniseen työhön oli aika raadollista. Muistan, miten yläasteelta minulta tultiin kysymään, olenko tyttö, koska olen tekstiilityössä. Sain kuulla seitsemännelle luokalle asti siitä, että olen väärässä paikassa.

Myös yläasteella hän oli ainoa poika musiikin valinnaisilla tunneilla.

Kotona sai leikkiä millä halusi ja vanhemmat rohkaisivat harrastamaan musiikkia. Se oli Putulalle tärkeää.

Toinen yhteiskunnan tasolla näkyvä asia on Putulan mielestä se, millaisia stereotypioita miehistä ja naisista tehdään.

– Minä olen herkkä, tykkään puhua tunteista ja itkeminen on minulle tärkeää. Liikutun hyvin helposti esimerkiksi musiikkia kuunnellessa. Koen olevani mies, mutta silti minulta on koko aikuisikäni kysytty, olenko tyttö vai poika tai olenko trasmies- tai nainen.

Kysymykset sukupuolesta saavat aikaan epämukavia tunteita.

Putula on esimerkiksi miettinyt, pitäisikö hänen käydä enemmän salilla ja kasvattaa lihaksia, että muut ymmärtäisivät hänen olevan mies. Hän on pohtinut paljon sitä, miksi ihmisille on niin tärkeää selvittää, mitä sukupuolta toinen ihminen edustaa.

– Minulla on paljon myös transihmisiä ystävinä. Jos itse kävisin sellaista prosessia läpi ja joku kysyisi minulta, olenko mies vai nainen, kyllä se sattuisi. Toivon, että ihmiset lopettaisivat toisen sukupuolen utelun, sillä se on loukkaavaa.

”

Jos tuntuu, ettei kukaan hyväksy sinua itsenäsi, kannattaa muistaa, että aina on joku, joka hyväksyy.

Putula tuntee olevansa nyt sinut itsensä kanssa.

Hänelle palkitsevinta on ollut se, miten nuoret ovat lähettäneet hänelle viestejä ja kiittäneet häntä puhumisesta ja asioiden jakamisesta.

– On ihana tunne, kun saa puhua ja voi avoimesti olla oma itsensä. Haluaisin antaa sen mahdollisuuden kaikille muillekin.

Hänellä onkin itsensä kanssa kipuileville nuorille viesti.

– Kipuilu on ok ja kuuluu nuoruuteen sekä kaikkiin muihinkin elämänvaiheisiin. Kipuilu tuskin loppuu silloinkaan, kun pääsee eläkkeelle.

– Kannattaa opetella hyväksymään, että nyt on vaikea hetki ja vaikea tilanne. Jos tuntuu, ettei kukaan hyväksy sinua itsenäsi, kannattaa muistaa, että aina on joku, joka hyväksyy. Se voi olla luotettava aikuinen, ystävä tai anonyymi auttava puhelin.

Aaron Putulan löytää Tiktokista käyttäjänimellä @aaron.putula

Lue lisää: Aikuinen, näin kohtaat seksuaalisuuttaan etsivän nuoren – seksuaalineuvoja antaa ohjeet