Pääministeripuolue SDP nosti huippuvirkoihin kolme demaria – emeritusprofessori: Haiskahtavat poliittisilta virkanimityksiltä
Poliittisille virkanimityksille on rummutettu loppua vuosikausia. Siitä huolimatta vallassa olevat puolueet nostavat jatkuvasti omia luottohenkilöitään merkittäviin tehtäviin.
Pääministeripuolue SDP on saanut kolme demaria kesän aikana tärkeille paikoille.
Entinen demariministeri Susanna Huovinen nimitettiin torstaina valtiovarainministeriön hallintopoliittiseksi alivaltiosihteeriksi. Huovinen jätti valtakunnan politiikan 2018 ja siirtyi Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajaksi.
Koronakriisiä näkyvästi johtanut sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö, demaritaustainen Kirsi Varhila siirtyi Satakunnan hyvinvointialueen johtajaksi. Varhilan saappaisiin astuu sosiaalidemokraatti Veli-Mikko Niemi. Tehtävää tavoitteli kuusi hakijaa ja hakuaikaa oli viikko.
Valtioneuvoston EU-asioiden osastopäälliköksi nousi kesäkuussa Jari Luoto. Luoto on toiminut pääministeri Paavo Lipposen (sd.), Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) poliittisesti nimitettynä avustajana.
Kaikki kolme ovat kokeneita ja päteviä tehtäviinsä. Esimerkiksi Luodolla on vahva ulkoministeriötausta.
Hallituspuolueet huolehtivat omistaan
Hyvin ovat edenneet myös muut demarit. Antti Rinteen entinen erityisavustaja Matti Hirvola (sd.) valittiin tammikuussa työ- ja elinkeinoministeriön viestintäjohtajaksi. Rinteen entinen valtiosihteeri Raimo Luoma nousi puolestaan viime vuonna työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäälliköksi.
Myös muut hallituspuolueet ovat huolehtineet omistaan. Kaksi Marinin hallituksen entistä poliittista valtiosihteeriä on saanut hyvät pestit. Kimmo Tiilikainen (kesk.) valittiin viime vuonna Geologian tutkimuskeskuksen johtajaksi. Tiilikainen putosi eduskunnasta 2019.
Opetusministeri Li Anderssonin (vas.) poliittinen valtiosihteeri Minna Kelhä nimitettiin opetushallituksen pääjohtajaksi.
Ylen entinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen valittiin opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajaksi. Hän ohitti valinnassa kaksi kulttuuriministeriön omaa johtajaa. Muut puolueet lukevat tämän keskustan poliittiseksi nimitykseksi.
Vihreät ovat aiemmin vastustaneet poliittisia virkanimityksiä. Sisäministeriön kansliapäälliköksi nousi kuitenkin Maria Ohisalon (vihr.) ministeripestin aikana Kirsi Pimiä. Pimiä oli toiminut aiemmin oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) erityisavustajana.
Katteettomia lupauksia
Poliittisia virkanimityksia on pidetty pahimmillaan suhmurointina, joka karsii parhaat hakijat. Puheita lopettamisesta on riittänyt. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lupasi luopua poliittisista virkanimityksistä.
Elinikäisten pestien määrä on kuitenkin vähentynyt. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen aikana kansliapäällikön viroista tehtiin määräaikaisia. Ajatus oli kaunis, mutta lopputuloksena on, että nimityksistä on tullut puolueille entistä tärkeämpiä.
Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta muistuttaa, että vielä 70–80-luvuilla hallitukset tekivät keskenään nimityspaketteja, joissa virat jaettiin puolueiden kesken.
Silti etenkin ministeriön kansliapäälliköiden tehtävillä on yhä vahvat poliittiset kytkennät.
– Tässä mielessä tässä ei ole mitään uutta, tällaisia nimityksiä on tehty maailman sivu Suomessa, Ruostetsaari sanoo.
Ministereillä on suuri valta. He päättävät esimerkiksi kansliapäälliköiden nimityksistä.
– Tällä hetkellä ministeriöt ovat sektoroituneet siinä mielessä, että ministerit johtavat suvereenisti omia hallinnonalojaan, jolloin he voivat pääsääntöisesti mielensä mukaan täyttää avoimet virat.
Ylen haastattelemat professorit eivät halua ottaa kantaa yksittäisiin nimityksiin, koska silloin pitäisi päästä lukemaan nimitysasiakirjat ja vertaamaan hakijoiden keskinäisiä ansioita.
Huono asia yhdenvertaisuuden kannalta
Poliittinen tausta tai puoluekirja ei tee hakijasta sen huonompaa tai parempaa, mutta jos jo etukäteen tiedetään, että sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön paikalle haetaan demaria, se rajoittaa hakijoiden määrää.
Paras ei välttämättä tule valituksi.
– Jos pätevän sijasta nimitetään sopiva, se vähentää jo kansalaisten mielenkiintoa hakeutua korkeisiin tehtäviin. Kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta se on huono asia, professori Ruostetsaari sanoo.
Ministeriöiden kansliapäälliköt ja valtiosihteerit ovat merkittävässä asemassa ja sen vuoksi olisi suotavaa, että tehtäviin valittaisiin pätevin hakija.
– Lainsäädännön valmistelu ja sen toimeenpano on merkittävää yhteiskunnallista vallankäyttöä, joten siinä mielessä puolueiden näkökulmasta sillä on väliä, ketkä valmistelevat lainsäädäntöä ja johtavat virkakuntaa.
Meno jatkuu ennallaan
Poliittiset virkanimitykset ovat myös esimerkki siitä, miten paljon päättäjien puheet ja teot voivat pahimmillaan erota toisistaan.
– Melkein kaikki puolueet ovat vuorollaan todenneet, että kun me pääsemme valtaan, niin poliittisista virkanimityksistä luovutaan. Mutta kun päästään valtaan, meno jatkuu ennallaan, Ruostetsaari sanoo.
Myös emeritusprofessori Ari Salminen näkee poliittisissa virkanimityksissä suuria ongelmia.
– Hyvän hallinnon kannalta ei voi vastata kuin, että pitää valita pätevin. Muuten maassa ajaudutaan poliittiseen hallintoon, josta ei ole kenellekään mitään iloa. Ei se ole tavoittelemisen arvoista.
Kun vuodesta toiseen lupaillaan yhtä ja tehdään toista, se kyynistää. Mitä tästä pitäisi päätellä, haiskahtavatko pääministeripuolueessa poliittiset virkanimitykset?
– Ilman muuta. Kun tämmöinen tilaisuus syntyy, niin puolue haluaa löytää hyviä omia ehdokkaitaan – vaikka heillä tietysti on muukin asiantuntemus korkeatasoista – ja tällä tavalla puolue saa lisää vaikutusvaltaa yhteiskunnassa.
Salminen ennakoi, että ennen eduskuntavaaleja poliittisia virkanimityksiä tulee vielä lisää. Nyt on aika betonoida oma valta, kävi vaaleissa sitten miten tahansa.
Asiasta voi keskustella perjantaihin 12.8. kello 23 asti
Korjattu 11.8.22 klo 17:20 Atte Jääskeläisen titteli