Pietarissa näkee itkeviä naisia saattelemassa poikiaan, mutta toimittajalle he vannovat: ”Putin on paras presidentti”
Pietari, Venäjä
Eri puolilla Pietaria on yhteensä 17 sotilaskomissariaattia, jotka vastaavat presidentti Vladimir Putinin määräämän liikekannallepanon toteuttamisesta Ukrainan sotaa varten.
IS kävi tiistaina kolmella Pietarin hallintoalueella – Primorskin, Viipurin ja Keskustan piireissä – seuraamassa, miltä elämä näyttää sotilaskomissariaattien edustalla.
Liikekannallepanon kuumeiset järjestelytyöt olivat meneillään kaikissa kolmessa toimistossa.
Nuoria ja hieman vanhempiakin miehiä käveli tasaiseen tahtiin sisälle rakennuksiin, ja rakennusten ulkopuolella omaiset odottivat omissa pienissä ryhmissään huolestuneen näköisinä.
Sotilaskomissariaattien läheisyyden huomasi myös siitä, kun katsoi rakennusten tuntumassa kadulla käveleviä naisia. Vastaan tuli useita naisia, jotka kävelivät käsikynkkää kyyneleet silmissään tai avoimesti itkien.
Nuoria miehiä astelee Pietarissa tasaiseen tahtiin sisään sotilaskomissariaatteihin. Tshaikovskinkadun toimiston ovessa sotimista mainostetaan ”aitona miesten työnä”.
Kun suomalainen toimittaja saapui sotilaskomissariaattien edustalle, reaktio oli kaikkialla samanlainen. Ihmiset eivät halunneet tulla valokuvatuiksi eivätkä he kertoneet nimiään.
Osa ei suostunut puhumaan mitään, mutta muutamat kertoivat joitakin ajatuksiaan nimettömänä. Seuraavassa on kolmen pietarilaisen naisen ja heidän seurueidensa lausumat purettuina nauhalta mahdollisimman autenttisesti niin kuten ne tulivat keskustelun aikana esiin.
Noin 65-vuotias nainen ja perheen kaksi nuorta naista
Kolmen naisen seurue seisoo ilmiselvän järkyttyneenä sotilaskomissariaatin edustalla. Kun he saavat kuulla puhuvansa suomalaisen toimittajan kanssa, alkaa kiivashenkinen sanailu.
”Miksi te tulitte tänne Suomesta? Mikä teidän tarkoituksenne on, onko teidät lähetetty tänne varta vasten? Teettekö te oikeaa journalismia vai vääristelettekö te kaiken?
Me tiedämme, että tiedotusvälineet vääntävät sanat aivan toisenalaisiksi. Siksi minä en usko televisioon. Millainen totuus tarvitaan, sellainen kerrotaan.
Kun Synnyinmaa sanoo miehille, että pitää mennä, niin sitten pitää mennä. Mutta eihän kukaan haluaisi lähettää miehiään, lapsiaan, isiään tai veljiään tähän käsittämättömään sotaan.
Me haluamme vain rauhaa. Että aurinko paistaisi, että olisi aina sininen taivas ja että kaikki heräisivät aamulla ja eläisivät yhdessä. Että koko maailma olisi yhdessä eikä olisi näitä kyyneleitä.
Oletteko te minkä maan puolesta? Ymmärrän, että olette Suomen puolella, mutta oletteko Venäjän vai minkä puolella tässä asiassa? Venäjä ei tätä aloittanut, vaan Luhanskia ja Donetskia on piinattu kahdeksan vuotta.
Putin on kaikkein paras johtaja, presidentti. Hän on oikea liideri. Kuinka monta vuotta hän onkaan johtanut jo meitä. Jos ei olisi sitä Zelenskyitä, sitä marionettia ja narkomaania, niin Putin ei joutuisi lähettämään meidän poikiamme puolustamaan meidän maatamme.
”Putin on kaikkein paras johtaja, presidentti. Hän on oikea liideri.
Tuetteko te sitä narkomaania? Oletteko te nähnyt, miten hän esiintyy ja käyttäytyy? Hän on koomikko ja artisti, kun Putin on sotilaallinen mies.
Entä kuinka paljon maailmassa onkaan ollut sotia, joihin kaikkiin Amerikka on aina työntänyt nenänsä?
Miksi te tulette tänne Suomesta asti vihaamaan meidän maatamme? Tietäkää, että meidän maamme on paras ja meidän presidenttimme on paras. Jos te ette kirjoita minun sanojani oikein tai leikkaatte osan pois, niin voin haastaa teidät oikeuteen.”
Noin 55-vuotias nainen, useita lähisukulaisia ja pieni lapsi
Sotilaskomissariaatin edustalla omana ryhmänään seisoo perhe, jossa on mukana miehiä ja naisia useissa sukupolvissa aina pieneen lapseen saakka.
Kun he kuulevat puhuvansa suomalaisen toimittajan kanssa, seurueen vanhin nainen puhuu lyhyesti. Lauseiden välillä on pitkiä taukoja, sillä hän joutuu vähän väliä pyyhkimään kyyneleitään.
”Minun poikani tuli tänne vapaaehtoisena ja ilmoittautui lähtemään mukaan. Mutta hän teki sen meiltä kaikilta muilta salaa. Tuntuu niin vaikealta. Me haluaisimme vain, että saisimme elää rauhassa kotona.
Sääliksi käy näitä nuoria miehiä. He ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka lähetetään sotaan. Minä en muuta toivoisi kuin että tämä kaikki loppuisi mahdollisimman pian.”
”Minä en muuta toivoisi kuin että tämä kaikki loppuisi mahdollisimman pian.
Viipurin piirin sotilaskomissariaatin edustalla näkyi sekä viranomaisten edustajia että omaisia omissa pienissä ryhmissään. Viranomaisten edustajilla oli käsissään nimilistoja.
Noin 60-vuotias nainen ja noin 30-vuotias poika
Kolmas ajatuksiaan kertova nainen on noin 60-vuotias ja hän on saattamassa sotilaskomissariaattiin poikaansa, joka on palvellut armeijassa aiemmin sopimussotilaana.
Poika oli saanut vastikään käskyn tulla ilmoittautumaan aseisiin. Kun poika on rakennuksen sisällä selvittämässä kohtaloaan, nainen pohtii Ukrainan sotaa näin.
”En ymmärrä, miksi tämä sota piti järjestää, kun me olimme aiemmin yksi maa ja elimme kuin yksi ja sama perhe. On niin sääli ihmisiä, kun he kuolevat nyt ilman syytä. Ja kuinka paljon tämän jälkeen jää lapsia kärsimään?
Minun poikanikaan ei ole mikään taistelija, hän on aiemmin ollut vain vartiointitehtävissä. Mutta nyt hänestä ollaan tekemässä ampujaa. Ei hän ole kahteentoista vuoteen pitänyt edes asetta kädessään.
Vain Jumala tietää, miksi tämä aika on tällainen. Ymmärrän, että miesten täytyy puolustaa maataan, mutta sota ei sääli ketään. Kukaan ei halua sotimista, mutta elämä näköjään pakottaa siihen.
Suomikin oli joskus meidän kanssamme yksi maa. Miksi kaikki eivät voisi olla vain yhdessä, sillä kuinka hyvin olikaan silloin, kun ei eroteltu kansoja erilleen?
Ensin oli pandemia, kuinka paljon se vei jo hautaan ihmisiä. Ja nyt on sota, jota ei kukaan tarvitsisi. Pitääkö veljen ampua veljeä? En tiedä mitä vielä tulee. Onko se maailmanloppu, niin kuin meille on jo lupailtu?
Onneksi me olemme nyt uskossa ja kirkot on ehditty rakentaa uudelleen, kun Suuressa isänmaallisessa sodassa ne romutettiin. Ei meitä voi pelastaa mikään muu kuin Jumala. Me voimme vain rukoilla, että tämä verilöyly loppuisi ja tulisi rauha.
”Ei meitä voi pelastaa mikään muu kuin Jumala.
Minun veljeni oli Afganistanin sodassa Neuvostoliiton aikana. Hän selvisi sieltä elossa, vaikka hänen toverinsa kuolivat siellä kirjaimellisesti hänen käsivarsilleen. Tätimme oli ommellut veljen alushousuihin kiinni rukouslappuja. Se oli sitä aikaa, kun kommunistit kielsivät rukoukset ja ikonit, mutta täti päätteli, että alushousuja ne eivät veljeltä veisi pois. Ne rukoukset pelastivat hänet.”
Reserviläisiä valmisteltiin sotaan tiistaina myös Venäjän valtaamalla Krimillä, josta tämä kuva on.
Tällä välin naisen poika tulee ulos sotilaskomissariaatin rakennuksesta ja kertoo ilouutisen: häntä ei ainakaan vielä lähetetä rintamalle. Poika on niin riemuissaan, että hän olisi jopa valmis suostumaan valokuvaan, mutta äiti ei anna lupaa.
Kuluu ehkä noin varttitunti tästä hetkestä, kun äiti ja poika tupsahtavat kadulla uudelleen vastaan. Käy ilmi, että nainen haluaa vielä kerran tulla varmistamaan, että heille ei aiheutuisi artikkelista ongelmia Venäjällä.
”Halusin vielä tulla korostamaan teille, että en missään nimessä kritisoi liikekannallepanoa. Siitä kerrotaan niin paljon valheita ja näytetään feikkivideoita. Mutta mitään laittomuuksia ei ole”, nainen sanoo.
Tässä vaiheessa poika puuttuu keskusteluun: hän haluaa ottaa suomalaisen toimittajan puhelinnumeron ylös. Kuulemma siltä varalta, jos hänen oikeuksiaan rikottaisiin mobilisaatiossa ja hän tarvitsisi itselleen julkisuuden tuomaa turvaa.
”Äiti, ne kaikki videot rintamalta ovat totta. On paljon laittomuuksia”, poika sanoo.
Sitten he poistuvat taas paikalta. Käsikynkkää, äiti ja poika.