Piispansurmaaja Lalli herää henkiin tallinnalaisessa luostarissa – virolaisvoimin syntyi uusi ooppera, joka esitetään kokonaan suomeksi
TALLINNA – Miksi en saa olla rauhassa, Suomen kansallisoopperan virolainen solisti, basso Koit Soasepp mörisee Lallina.
Ollaan Tallinnan itäisellä laidalla keskiaikaisen Piritan eli birgittalaisluostarin raunioissa. Lava on väliaikaista tekoa. Se on pystytetty vuosittaista Birgitta-festivaalia varten.
Näissä jylhissä puitteissa tänään lauantaina maailmanensi-iltansa saava Lalli-ooppera on kokonaan virolainen tuotanto. Se tosin perustuu Eino Leinon Lalli-näytelmään, ja oopperoiden tapaan se esitetään alkuperäiskielellä eli suomeksi.
Vironkielinen tekstitys pyöri näyttämön yläpuolella taulussa.
Legendan mukaan suomalainen talonpoika Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä 1100-luvulla. Vaikka piispansurmaajan tarina on Suomenlahden eteläpuolella melko tuntematon, projektin musiikillinen johtaja ja kapellimestari Tõnu Kaljuste uskoo Lallin aukeavan myös virolaisille.
Hänen mukaansa kyseessä on universaaleja teemoja käsittelevä teos.
– Lalli on erityisen ajankohtainen juuri näinä päivinä, jolloin näemme ihmisluonnon toimivan käytännössä, Kaljuste toteaa viitaten Ukrainan sotaan.
Säveltäjä: Lallin aikaan virolaiset ja suomalaiset olivat samassa jamassa
Lallin matka oopperaksi on ollut pitkä ja katkonainen. Työn oopperan parissa aloitti virolainen säveltäjälegenda Veljo Tormis jo vuonna 1989. Sävellystyö jäi kuitenkin jostakin syystä kesken melko aikaisessa vaiheessa.
Valtaosan oopperasta onkin säveltänyt 31-vuotias Rasmus Puur. Hän on Viron tunnetuimpia nuoria säveltäjiä.
Puurin mukaan Lalli osoittaa virolaisille, miten samankaltaisia kaksi veljeskanssa ovat.
– Meille siinä on paljon tuttua: yksin olemisen tarve, kanssakäymisen hankaluus ja muutoksiin sopeutumisen vaikeus, sanoo Puur.
Hän näkee Lallissa myös historiallisen yhteyden.
– Tarina sijoittuu aikaan, jolloin virolaiset ja suomalaiset olivat kansakuntina kenties samanlaisimmassa tilanteessa, Puur pohtii.
Lopputulos on toimiva sulauma
Kun Puur tarttui Tõnu Kaljusten yllytyksestä Lalliin muutama vuosi sitten, valmista sävellystä oli vain kuudennes lopullisesta versiosta. Veljo Tormis oli kuitenkin tehnyt valtavan työn libreton, henkilöhahmojen kuvauksen ja tapahtumien taustojen parissa.
Tormiksen kanssa pohjatyötä tekivät hänen teatterintutkijavaimonsa Lea Tormis sekä suomalainen teatteri- ja oopperaohjaaja Sakari Puurunen.
– Sain ikään kuin valmiit raiteet. Niitä pitkin eteneminen oli sekä helppoa että haasteellista. Minähän halusin ilmaista myös itseäni, kertoo Puur.
Mitään selkeää sysäystä sille, että Lalliin tartuttiin juuri nyt ei sinänsä ollut.
– Tämä oli yksi niistä Tõnun päähänpistoista. Mutta minähän olen vähän yllytyshullu, naureskelee Puur.
Ensi-iltakypsä Lalli on kapellimestari Tõnu Kaljusten mukaan miellyttävä sulauma, jossa kuuluu vanhaa säveltäjämestaria ja nuorta kykyä.
– Rasmus Puur tuntee Tormiksen hyvin ja on pysynyt uskollisena tämän perusarvoille.
Vuosina 1930–2017 eläneen Veljo Tormiksen tuotanto oli suurilta osin kuoromusiikkia, ja hän nojasi varsinkin suomensukuisten kansojen lauluperinteeseen.
Ainakin toistaiseksi Lalli on jäämässä harvinaiseksi herkuksi. Sitä esitetään Birgitta-festivaalilla tänä viikonloppuna kahdesti.
Viikon kestävä festivaali tarjoaa tosin muutakin suomalaista. Viikon kuluttua Piritalla soi Jean Sibelius, kun kapellimestari Kristjan Järvi tarjoaa oman tulkintansa Jean Sibeliuksen Myrskystä.
Festivaalin päätösviikonloppuna birgittalaisluostarissa kuullaan kahdesti myös Kimmo Pohjosen ja Juuso Hannukaisen Uniko-konsertti.