Banner Before Header

Pintaa syvemmältä: Kuinka maa ajetaan kriisiin

Libanonissa pidettiin parlamenttivaalit keskellä yhtä maailmanhistorian pahimmista talouskriiseistä. Maan valuutan arvo on romahtanut 95 prosenttia kahdessa vuodessa, ruuan hinta on nelinkertaistunut eikä pankista saa rahaa.

Libanonin pääkaupungissa Beirutissa vain harva jaksoi kiinnostua toukokuussa pidetyistä parlamenttivaaleista. Vielä pari viikkoa ennen äänestyspäivää ainoa näkyvä merkki tulevista vaaleista olivat perinteisten suurpuolueiden ehdokkaiden valtavat mainostaulut katujen varsilla tai rakennusten seinustoilla.

Talouskriisin runtelemassa maassa monilla oli varmasti muita huolia. Libanonin punnan arvo on romahtanut 95 prosenttia kahdessa vuodessa, eikä useimpien libanonilaisten palkka riitä elämiseen. Samalla ruuan hinta on nelinkertaistunut eikä pankista saa nostettua rahaa.

Näissä vaaleissa oli kuitenkin ehdolla ennätysmäärä muutoksen voimiksi kutsuttuja itsenäisiä ehdokkaita, jotka olivat aktiivisesti mukana Libanonin vuoden 2019 kansannousussa. Tuolloin yli miljoona ihmistä lähti kaduille osoittamaan mieltä verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan muutosta maan poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan.

Libanonissa on kaikkiaan 18 uskonnollista ryhmää. Suurimpia ryhmiä ovat sunnimuslimit, šiiamuslimit, maroniittikristityt, ortodoksit ja druusit.

Puolueet edustavat omia uskonnollisia ryhmiään, ja monet niistä ovat entisiä sisällissodan osapuolia. Useimpien libanonilaisten mielestä juuri tämä sektariaaninen politiikka on johtanut massiiviseen korruptioon, jossa poliittinen eliitti käyttää hyväksi uskonnollisia jakolinjoja pysyäkseen vallassa.

Vaalien jälkeisissä uutisissa iloittiin ennen muuta siitä, että šiiojen äärijärjestö Hizbollah ja sen liittolaiset menettivät enemmistön parlamentissa. Jos ihan tarkkoja ollaan niin itse asiassa Hizbollah ja sitä lähellä oleva šiiojen Amal-puolue saivat kumpikin yhden lisäpaikan.

Sen sijaan Hizbollahin kanssa liittoutunut presidentti Michel Aounin maroniittikristittyjä edustava puolue koki vaalitappion, kun Hizbollahin valta-asemaa vastaan kampanjoinut Libanonin joukot -puolue sai lisäpaikkoja maroniittien vaalipiireissä.

Libanonin joukot -puolueen johtaja, entinen maroniittijoukkojen sotapäällikkö Samir Geagea on esiintynyt vaalivoittajana ja vaatinut, että Hizbollah luopuisi aseistaan. Libanonin joukot saa rahoitusta Saudi-Arabiasta ja Yhdysvalloista.

Hallitsevan poliittisen luokan ulkopuolelta tulleet itsenäiset ehdokkaat saivat lopulta 13 paikkaa eli kymmenesosan uuden parlamentin paikoista, yhtä paljon kuin Hizbollah yksinään ilman liittolaisiaan. Valittujen joukossa oli vuoden 2019 kansannousussa mukana olleita juristeja, lääkäreitä, tutkijoita ja toimittajia, jotka edustavat tasapuolisesti sunneja, maroniitteja, ortodokseja, armenialaisia ja druuseja.

Sunnien entinen valtapuolue Tulevaisuusliike katosi puoluekartalta kokonaan, kun ex-pääministeri Saad Hariri tammikuussa ilmoitti luopuvansa politiikasta ja puolue päätti olla osallistumatta vaaleihin.

Lopulta vain 41 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.

Parlamentin pitäisi valita maalle uusi pääministeri ja pian myös uusi presidentti. Vuosikymmeniä vanhan sopimuksen mukaan pääministerin tulee kuulua sunneihin, presidentin pitää olla kristitty ja parlamentin puhemiehen paikka kuuluu šiioille.

Edellisen pääministerin valitsemiseen meni 13 kuukautta. Nyt aikaa on vähemmän, sillä presidentin pitäisi vahvistaa uuden pääministerin valinta ennen kuin hänen oma kautensa päättyy lokakuussa.

Pääministeriä ja uutta hallitusta tarvitaan myös neuvottelemaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa akuuteista tukipaketeista ratkaisuksi maata koettelevaan polttoainepulaan, ruokapulaan ja pankkijärjestelmän romahtamiseen.

Libanonin talouskriisi on seurausta maan poliittisen luokan korruptiosta ja keskuspankin käynnistämästä pyramidihuijauksesta, jossa maahan houkuteltiin dollareita ylisuurilla talletuskoroilla.

Korona pahensi kriisiä entisestään, ja lopullisen tuhon aiheutti Beirutin satamassa kesällä 2020 tapahtunut ammoniumnitraattivaraston räjähdys, jossa kuoli yli 200 ihmistä, 7 000 loukkaantui ja sadat tuhannet ihmiset menettivät kotinsa.

Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista asutuskeskuksessa sattuneista räjähdyksistä sitten Hiroshiman ja Nagasakin yllä vuonna 1945 pudotettujen atomipommien.

Paineaalto hajotti ikkunoita Beirutin lentokentällä yhdeksän kilometrin päässä satamasta, ja räjähdyksen ääni kantautui 200 kilometrin päähän Kyprokseen asti.

Vielä tänään iso osa Beirutin asuintalojen ikkunoista on rikki ja korvattu kankailla tai huovilla.

Sataman tuhoutumisen jälkeen Libanon on kärsinyt ruokapulasta, sillä maa on pitkälti riippuvainen tuontiviljasta. Suurin osa viljasta on ollut peräisin Venäjältä ja Ukrainasta.

Talouskriisiä pahentaa polttoainepula, jonka seurauksena maan voimalaitokset eivät pysty tuottamaan riittävästi sähköä. Yhdysvaltojen hallitus pysäytti keväällä Maailmanpankin tukipaketin maakaasun ostamiseksi Egyptistä, sillä kaasuputki Libanoniin kulkee Syyrian kautta, jolle Yhdysvallat on määrännyt talouspakotteita.

Vaikeudet tulevat pian vielä lisääntymään, sillä Libanonin poistuva hallitus päätti viime töikseen, että heinäkuusta alkaen teleoperaattorit saavat laskuttaa asiakkaitaan Libanonin punnan virallista kurssia moninkertaisesti korkeammalla rinnakkaisella vaihtokurssilla. Tämän seurauksena puhelujen ja mobiilidatan hinta tulee viisinkertaistumaan.