Professori: Turkki-paperin luovutuskirjaus on ”juridista uhkapeliä” ja voi pahimmillaan johtaa jopa pikaluovutuksiin
Suomi, Ruotsi ja Turkki allekirjoittivat tiistaina asiakirjan, joka avasi hankalan Nato-solmun.
Neuvottelujen jälkeen Turkki ilmoitti tukevansa Suomen ja Ruotsin kutsumista Naton jäseniksi, ja maiden valtiojohto allekirjoitti niin sanotun kolmenvälisen yhteisymmärrysasiakirjan.
Torstaina Turkki kuitenkin ilmoitti, että se vaatii Suomelta ja Ruotsilta lainsäädännön muutoksia.
Asiakirja on kohahduttanut julkisuudessa, ja sitä on kuvailtu muun muassa hämmästyttävän yleisluontoiseksi ja epäkonkreettiseksi.
Myös Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen näkee asiakirjassa useita ongelmakohtia.
– Asiat, joista ei ole päästy yhteisymmärrykseen, on pyritty sanomaan epäselvästi ja hämärästi, Korhonen sanoo.
Asiakirjassa liikutaan samoissa kiistanalaisissa ihmisoikeuksiin ja terrorismiin liittyvissä vaatimuksissa, joiden takia Turkki jumitti Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessia.
Korhosen mukaan Turkki-paperi johtaa siihen, että kurdien tilanne muuttuu vaikeammaksi ja aseviennissä Turkin konflikteja katsotaan sormien läpi.
– Tämä on kaupankäyntiä ihmisoikeuskannanotoilla. Se tuntuu vieraalta pohjoismaisessa ihmisoikeuskulttuurissa. Turkki kokee, että me emme ole enää niin tiukkoja luovutuspyyntöjen tai ihmis- ja perusoikeuksien tulkintojen suhteen.
Turkki toisti heti luovutuspyyntöjään
Turkkilaismediat tulkitsivat asiakirjaa niin, että se tarkoittaa Suomelta ja Ruotsilta konkreettisia toimia terroristien luovuttamiseksi ja kahdenvälisten sopimusten valmistelua sekä sitoutumista terrorismilainsäädännön muuttamiseen.
Turkki pyysi jo pian asiakirjan allekirjoituksen jälkeen 12 ihmisen luovuttamista Suomesta ja 21:n luovuttamista Ruotsista. Turkki epäilee ihmisiä terrorismista. Turkki on jo viimeisen viiden vuoden aikana pyytänyt 12 ihmisen luovuttamista.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) sanoi tuoreeltaan, että Suomen toiminnassa ei muutu mikään tulevaisuudessa ja että Suomi noudattaa edelleen samoja luovuttamisiin liittyviä kansainvälisiä sopimuksia.
Henriksson painotti tasavallan presidentin Sauli Niinistön tavoin, ettei luovutuksiin liity lainkaan poliittista harkintaa. Päätöksen asiasta tekevät viranomaiset.
Asiakirjassa mainitaan, että maat luovat tarvittavat kahdenväliset oikeudelliset puitteet helpottamaan maasta luovuttamista ja turvallisuusyhteistyötä Turkin kanssa.
Asiakirjassa sanotaan, että luovutukset tehdään Euroopan luovutussopimusten mukaisesti.
Korhosen mukaan kirjaus on suorastaan juridista uhkapeliä. Tarkoittaako kirjaus esimerkiksi maasta luovuttamisen nopeuttamista, tehostamista tai jouston lisäämistä?
– Tämä vaikuttaa luovutuspyynnön kohteeksi joutuneiden ihmisten ihmisoikeuksiin ja mahdollisesti henkeen.
Korhonen muistuttaa, että mikään luovutussopimus ei voi loukata kansainvälisiä luovuttamista koskevia oikeusnormeja, joita Suomen ja muiden on jo nyt noudatettava.
Korhosen mukaan Turkin toimet antavat ymmärtää, että Suomi olisi suostunut pikaluovutuksiin, joissa perusoikeusturva olisi huonompi kuin nyt. Se ei ole laillisesti mahdollista.
Jos asiakirja vaikuttaa Suomessa oleskelevien henkilöiden oikeudelliseen kohteluun, sitä pitäisi Korhosen mukaan käsitellä eduskunnassa tai ainakin perustuslakivaliokunnassa.
Mikä on yhteistyömekanismi?
Asiakirjassa mainitaan myös perustettava yhteinen, jäsennelty vuoropuhelu- ja yhteistyömekanismi kaikilla hallinnon tasoilla, mukaan lukien lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaiset.
Korhonen pitää mekanismia hyvin epäselvänä. Hänen mukaansa eduskunnalla ja kansalaisilla on oikeus tietää, mitä muuta kuin tiedusteluyhteistyötä ja muuta vuoropuhelua aiotaan tehdä.
Korhosen mukaan Turkki uskoo, että sen hallinto voi vaatia Suomelta tiedustelutietoa ja tukea omia vastustajiaan vastaan.
Hän pitää demokratian kannalta harmillisena sitä, että Suomen viranomaiset lähtevät mukaan peliin, jota pelataan poliittis-oikeudellisten epämääräisyyksien ja läpinäkymättömien kiertoilmaisujen avulla.
Korhosen mukaan pelin valvominen on mahdotonta, koska kukaan ei tiedä, mitä täsmällisesti ottaen on sovittu ja millä tavalla mekanismeissa tulevaisuudessa toimivat ihmiset tulkitsevat asioita.
”Aseviennistä olisi pitänyt kieltäytyä”
Asiakirjassa Turkki, Suomi ja Ruotsi vahvistivat, että niiden välillä ei ole enää kansallisia aseiden viennin kieltoja.
Suomi keskeytti uusien vientilupien myöntämisen syksyllä 2019, kun Turkki hyökkäsi Syyrian kurdialueille.
Korhosen mukaan aseviennistä Turkkiin olisi nyt pitänyt kieltäytyä kokonaan.
– Tässä on kyseessä meidän oikeusvaltioidentiteettimme. Olisi parempi, että menisimme Natoon Pohjoismaina, joita arvostetaan eikä sellaisina, joita Turkin kaltainen valtio pystyy kiristämään epämääräisiin ja hämäriksi jääviin joustoihin.
Korhosen mukaan asiakirjassa on annettu korkealla tasolla sitoutumiselta kuulostavia vakuutuksia, jotka koskevat aseviennin helpottamista ja ihmisoikeuksien kaventumista.
Korhonen näkee, että asiakirjan perusteella Suomi on valmis tekemään kompromissia ihmisoikeuksiin liittyvien kantojensa suhteen sillä perusteella, että Turkki äänestää Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.
– Turkin mielestä on sovittu, että annamme periksi tiukoista ihmisoikeustulkinnoista.
Korhonen myös muistuttaa, että asiakirjasta puuttuvat artiklat, joilla määritettäisiin esimerkiksi riitojen ratkaisusta tai voimassaolosta.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 1.7. klo 23:een asti.
Lue lisää aiheesta: