Banner Before Header

Puolalaistutkija: Venäjä käyttää kolmea kovaa työ­kalua painostaakseen Eurooppaa avaamaan Nord Stream 2 -kaasu­putken

Tutkija Agnieszka Leguckalla on painavaa sanottavaa Puolan siirtolaiskriisistä, Venäjän joukkojensiirroista lähelle Valko-Venäjän ja Ukrainan rajoja sekä Euroopan energiakriisistä.

Ne liittyvät yhteen, ja niillä on Moskovan kannalta tärkeä tavoite.

– Kaikilla näillä elementeillä on yksi yhteinen nimittäjä. Se on Nord Stream 2. Venäjä yrittää luoda painetta saadakseen Nord Stream 2:lle käyttöluvan ja avatakseen putken, arvioi Puolan ulkopoliittisen instituutin PISM:n Venäjä-analyytikkona työskentelevä Legucka IS:lle.

Nord Stream 2 valmistui syksyllä. Itämeren pohjassa kulkeva putkilinja tarvitsee vielä eurooppalaisten viranomaisten luvituksen ennen kuin kaasuntoimitukset voivat alkaa.

Agnieszka Legucka työskentelee Venäjä-analyytikkona Puolan ulkopoliittisessa instituutissa PISM:ssä Varsovassa.

Rajakriisi, sotilaallisen voiman keskitykset Venäjän länsiosiin ja maakaasutoimitusten rajoituksilla aiheutettu pienimuotoinen energiakriisi ovat Leguckan mukaan siis Eurooppaan kohdistuvaa painostusta Nord Stream 2:n avaamiseksi.

Maakaasun hinta on noussut syksyllä ennätyslukemiin, sillä Venäjä ei ole ollut halukas täyttämään Euroopan kaasuvarastoja talven varalle.

– Tähän toimintatapaan Venäjä on tottunut: painostamaan neuvottelujen aloittamiseksi, painostamaan yhteistyöhön ryhtymiseksi, Legucka sanoo.

Leguckan analyysin mukaan venäläiset ovat taitavia pitämään aloitetta käsissään. Länsimaiden toiminta on reaktiivista, ei proaktiivista.

Neuvotteluavauksia Venäjän suuntaan on jo tehty. Saksan virkaa tekevä liittokansleri Angela Merkel on pyytänyt presidentti Vladimir Putinia kertomaan Valko-Venäjän johtajalla Aljaksandar Lukashenkalle, ettei siirtolaisia pidä käyttää aseena. Myös Ranska on käynyt venäläisten kanssa neuvotteluja turvallisuuskysymyksistä.

– Venäjä näkee ilman ennakkoehtoja käytävät neuvottelut länsimaiden heikkoutena. Siksi me saamme huomata aina uudelleen ja uudelleen, että Moskova siirtelee punaisten linjojensa paikkaa. Tämä siirtely estää länsimaita ottamasta yhdessä tiukasti kantaa Venäjää vastaan.

Punaiset linjat tarkoittavat kynnyksiä, joiden ylittämisen jälkeen Venäjä katsoo voivansa ryhtyä vastatoimiin.

Lue lisää: Valko-Venäjän oppositiohahmolta synkkä ennustus Puolan rajakriisistä: ”Lukashenka tarvitsee konfliktia”

Euroopassa on nyt meneillään poikkeuksellinen tilanne, jonka kehitystä on vaikea ennustaa. Kovinta ja akuuteinta Venäjän painostus – likaisen työn tekijänsä Valko-Venäjän avulla – on Puolan ja Liettuan rajoilla. Siirtolaiskriisin eskaloituminen sotilaalliseksi konfliktiksi on Leguckan mukaan täysin mahdollista.

Jännitteitä kiristävät Valko-Venäjän alueella meneillään olevat sotaharjoitukset ja Puolan mahdollinen pyyntö saada Natolta apua rajakriisiin.

– Valko-Venäjä ei ole puolustuspoliittisessa mielessä suvereeni valtio. Se on yksi Venäjän asevoimien toiminta-alueista, Legucka sanoo.

– Toinen vaaratekijä on Venäjän sotilaallisten elementtien läsnäolo lähellä Ukrainaa. Tilanne oli sama jo viime maaliskuussa. Silloin (presidentit) Putin ja Joe Biden keskustelivat asiasta, ja jännitys lientyi hieman. Nyt sama tarina toistuu. Median ja puolalaisten asiantuntijoiden mukaan Venäjällä on noin 100 000 sotilasta Ukrainan rajoilla.

Talven tulo vaikeuttaa entisestään rajakriisiä. Syyrialaisesta Homsin kaupungista tullut mies sai ensiapua Topczykalyssa, Puolassa, lähellä Valko-Venäjän rajaa sunnuntaina.

Valko-Venäjä ei ole puolustuspoliittisessa mielessä suvereeni valtio. Se on yksi Venäjän asevoimien toiminta-alueista.

Rajakriisin lietsominen ajaa myös Putinin ja Lukashenkan yhteistä asiaa: Valko-Venäjän sotilaallisen aseman vahvistamista. Venäjän näkökulmasta katsottuna Lukashenka ei pysy vallassa ikuisesti. Venäjä tarvitsee välineen, jolla se pitää yllä vaikutusvaltaansa Valko-Venäjällä. Se on sotilaallinen läsnäolo.

– Kriisi Puolan, Liettuan ja Valko-Venäjän välillä on tapa viestittää venäläisille siitä, että Venäjän pitää vahvistaa sotilastukikohtiaan Valko-Venäjällä, Legucka pohtii.

Venäjän strateginen Tupolev Tu-160 -pommituskone lensi Valko-Venäjän ilmatilassa viime viikolla. Konetta saattoi Valko-Venäjän ilmavoimien Suhoi-monitoimihävittäjä.

Putin kiistää Venäjän osallisuuden rajakriisiin. Samalla tavalla hän on kiistänyt Venäjän osallisuuden Itä-Ukrainan sotaan ja useisiin muihinkin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiin kriiseihin.

– En sano, että Venäjä on kokonaan vastuussa rajakriisistä, mutta se on ainakin ollut hyvin tietoinen siitä ja antanut sille hyväksyntänsä, Legucka sanoo.

– Lukashenka tuskin tekee päätöksiä konsultoimatta Kremliä. Ei etenkään nyt, kun Lukashenka on täysin riippuvainen Putinin hyvästä tahdosta sekä Venäjän taloudellisesta ja poliittisesta tuesta.

Siirtolaisten kuljettaminen Lähi-idästä Valko-Venäjälle ei kuitenkaan ole suunnitelmana aivan täydellinen Venäjän kannalta.

– Jos siirtolaiset eivät löydä tietä länteen, osa heistä saattaa yrittää päästä Venäjälle. Valko-Venäjän ja Venäjän välillähän ei käytännössä ole rajaa. Venäjällä on sisäisiä jännitteitä muslimien ja etnisten venäläisten välillä. Venäjä on taistellut vuosikausia terrorismia vastaan, joten sellainen kehitys ei vaikuttaisi Venäjän kannalta kovin hyvältä.

Jos siirtolaiset eivät löydä tietä länteen, osa heistä saattaa yrittää päästä Venäjälle.

Legucka muistaa turvapaikanhakijoiden tulon Venäjän rajan yli Suomeen vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin aikana.

– Yksi asia on varma: Puolan hallituksen ja Venäjän välillä ei käydä sen kaltaisia suoria neuvotteluja, jotka Suomi kävi tilanteen ratkaisemiseksi. Neuvottelut, jos niitä käydään, etenevät Euroopan unionin kautta.

Mutta miten rajakriisi sitten ratkaistaisiin?

– Henkilökohtaisesti uskon, että Puola pystyy pysäyttämään kriisin itse sijoittamalla lisää sotilaita rajalle. Nyt heitä on 12 000–15 000. Tätä ratkaisua tukee puolalainen yhteiskunta, vaikka sotilaita tarvittaisiin vielä lisää.

Lue lisää: EU-maiden ulkoministerit keskustelevat uusista Valko-Venäjä-pakotteista

Kylmä talvi on tulossa, ja se hankaloittaa tilannetta.

– Siirtolaiset uhkaavat paleltua, ja joukkoja pitäisi myös kierrättää. Tarvitaan lisää voimaa. Uskon, että sitä voisi tulla Natolta. Mutta Venäjä käyttäisi sitä todisteena väitteelleen, että Nato vahvistaa läsnäoloaan sen rajoilla, ja silloin Venäjänkin pitää toimia samoin, Legucka pohtii.

– Yksin oleminen ei kuitenkaan ole hyvä strategia. Uskon, että Puola on keskustellut tuesta Europolin kanssa. Henkilökohtaisesti arvioisin, että tarvitsemme tukea myös Frontexilta ja muulta EU:n koneistolta. Myös median pitää saada pääsy rajalle.

EU on jo saanut etelärajoiltaan paljon kokemuksia siitä, miten tulijoita seulotaan: ketkä pääsevät turvapaikkaprosessiin, ketkä ovat siirtolaisia ja kenet pitää käännyttää.

Entä voisiko rajakriisi olla harhautus, jonka varjossa Venäjä aikoo toteuttaa sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaa vastaan?

Leguckan mukaan ukrainalaiset eivät ole yhtä huolissaan Venäjän joukkojen sijoituksista kuin länsimaat, vaikka Venäjä pullistaakin muskeleitaan lähellä Ukrainaa.

– Venäjä tarvitsee Ukrainaa kaasun toimituksiin siihen saakka, kunnes Nord Stream 2 alkaa toimia. En usko, että Venäjä aloittaa minkäänlaista sotilaallista operaatiota Ukrainaa vastaan ennen kuin Nord Stream 2 on täydessä käytössä, Legucka sanoo.

– Ehkäpä operaatiota kuitenkin valmistellaan. Venäjällä ja Ukrainalla on sopimus kaasun toimituksista vuoteen 2024 saakka. Siihen saakka tilanne voi pysyä rauhallisena, mutta vakaus voi päättyä kun Nord Stream 2 aukeaa.

Nord Stream 2 -kaasulinjan viimeinen putki hitsattiin kiinni Saksan aluevesillä Itämerellä 6. syyskuuta.

Nord Stream 2:n käyttölupakäsittely on ollut jäissä, sillä Saksassa on meneillään hallituksen vaihdos. Uudeksi liittokansleriksi on nousemassa sosiaalidemokraattien Olaf Scholz. Hänen hallituskumppaneitaan ovat vihreät ja liberaalidemokraatit.

– On vaikea sanoa, milloin Nord Stream 2 saa käyttöluvan. Toisaalta luvan antamiseen on kova paine, mutta toisaalta taas vihreät ovat saamassa ulkoministerin salkun. Keskustelimme tästä viime viikolla saksalaisten asiantuntijoiden kanssa. He sanoivat, että Nord Stream 2:sta voi tulla Saksan hallituksessa iso ongelma, koska vihreät ovat koko projektia vastaan.

Legucka arvelee, että Nord Stream 2 saattaa saada ehdollisen käyttöluvan. Sen avulla kaasun kuljetukset Ukrainan kautta voisivat yhä jatkua, ja Ukraina saisi edelleen maan taloudelle tärkeitä transitomaksuja. Kuljetusten jatkuminen olisi myös Ukrainan turvallisuuden kannalta hyvä asia.

– Lupa voidaan esimerkiksi myöntää vain 50 prosentin kapasiteetille, ei täydelle kapasiteetille. Siinä tilanteessa Venäjä tarvitsisi yhä Ukrainan kaasuinfrastruktuuria, Legucka pohtii.

– Tässä voi olla useita mahdollisuuksia. En usko, että täyden käyttöluvan myöntäminen Nord Stream 2:lle ensi vuonna on mikään läpihuutojuttu.

Source Link is.fi