Banner Before Header

Pyrkiikö Puolaan turvapaikanhakijoita vai siirtolaisia, ja onko Puolalla oikeutta pysäyttää heidät? Viisi kysymystä ja vastausta

1. Ovatko rajalla olevat ihmiset turvapaikanhakijoita vai siirtolaisia?

Molempia.

Valko-Venäjä on houkutellut paikalle enimmäkseen Irakin kurdeja. Iso osa heistä on lähtenyt kohti EU:ta töiden ja paremman elämän perässä.

Mediatietojen mukaan rajalla on myös ainakin syyrialaisia, afganistanilaisia, jemeniläisiä ja ihmisiä eri Afrikan maista.

On mahdollista, että heidän joukossaan on turvapaikkaperusteet täyttäviä henkilöitä, jotka pakenevat vainoa.

Kuinka paljon? Sen arvioiminen on mahdotonta, sanoo Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors.

– Kategorisesti ei voida sanoa, että he ovat ilmeisen perusteettomia turvapaikanhakijoita. Kaikista näistä maista tulee ihmisiä, joilla on suojelun tarvetta. Se pitäisi yksilöllisesti tutkia, Lindfors sanoo.

Hän uskoo, että moni on hakemassa parempaa tulevaisuutta, koska elämä on näköalatonta.

– Ei siinäkään mitään väärää ole. Ongelma on se, jos Eurooppaan ei pääse muuten kuin hakemalla turvapaikkaa, Lindfors sanoo.

Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi pitää valitettavana, että kuviossa sekoittuvat siirtolaiset ja turvapaikanhakijat.

Heitä koskevat aivan erilaiset oikeudelliset määräykset, hän korostaa.

– Jos maailma olisi täydellinen, olisi kaksi reittiä: toiseen menisivät ne, jotka hakevat turvapaikkaa, ja toiseen ne, jotka haluavat tulla siirtolaisina paremman elämän vuoksi, Koskenniemi sanoo.

2. Onko Puolalla oikeus estää heidän pääsynsä maahan?

Kyllä ja ei.

Martti Koskenniemen mukaan lähtökohtana on, että itsenäinen maa saa suvereenisti sulkea rajansa. Valtion määritelmään kuuluu, että se voi rakentaa rajalleen esteitä, joiden yli ei pääse.

Puola ei ole myöskään sitoutunut mihinkään sopimuksiin, jotka vaatisivat sitä pitämään rajansa auki, Koskenniemi huomauttaa.

– Esimerkiksi vuoden 1951 Geneven pakolaissopimus ei velvoita valtioita päästämään ketään alueensa sisälle, hän sanoo.

Rajalla palelevat ihmiset eivät ole Puolan valtion alueella, mutta he saattavat olla Puolan tosiasiallisessa määräysvallassa.

Tässä mennään hienovaraiseen tulkintaan, Koskenniemi sanoo.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut ratkaisuja siirtolaisten kohtelusta Välimerellä rannikkovartiostojen kiinni ottamissa veneissä – ja viime aikoina myös Valko-Venäjän rajametsissä.

Niiden perusteella henkilöitä ei voi kohdella epäinhimillisellä tavalla, jos he ovat jonkin valtion tosiasiallisessa kontrollissa.

– Niin kuin siinä rajan pinnassa ollaan, varsinkin jos rajaviranomaiset ovat ottaneet jo heidät kiinni, Koskenniemi sanoo.

Siirtolaiset olivat leiriytyneinä Bruzgin rajanylityspaikalle Valko-Venäjän puolelle maanantaina 15. marraskuuta. Kuva: Erkka Mikkonen / Yle

3. Miten tilanne voisi ratketa kansainvälisen oikeuden näkökulmasta?

Käytännössä vain EU:n omilla turvapaikkasäännöillä.

Itsevaltainen Valko-Venäjä käyttää kansainvälisiä sopimuksia hyväksi propagandassaan. Sen mukaan Puola ei noudata sääntöjä, koska se ei ota vastaan turvapaikanhakijoita.

Pakolaissopimus on alun perin luotu tarkoitukseen, jossa yksittäinen turvapaikanhakija tai pieni joukko kolkuttaa valtion ovea selvässä kriisitilanteessa, muistuttaa kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi.

Sopimus ei sovellu sellaisenaan nykytilanteeseen.

Ideaalia olisi, jos YK:n pakolaissopimus neuvoteltaisiin uusiksi, mutta Koskenniemi pitää sitä epärealistisena. Voimassa oleviin ihmisoikeussopimuksiin hän ei kajoaisi.

Päähuomio pitää siksi suunnata EU:n turvapaikkajärjestelmään, jonka uudistamista komissio ehdotti viime vuonna.

– Realistisin ja paras tie olisi se, että EU-maat hyväksyisivät paketin, Koskenniemi sanoo.

Paketin on tarkoitus korvata vanhentuneet periaatteet siitä, miten EU-maat jakavat vastuuta turvapaikanhakijoista. Nyt tietyt maat kantavat muita selvästi isomman vastuun.

Pakolaisneuvonnan Pia Lindforsin mukaan jo nykyinen turvapaikkalainsäädäntö toimisi, jos vastuuta vain jaettaisiin.

– Jäsenmaita ei nytkään pakoteta palauttamaan turvapaikanhakijoita esimerkiksi Välimeren maihin, vaan hakemukset voi käsitellä muuallakin. Se on valintakysymys, Lindfors sanoo.

Jos EU-maat haluaisivat osoittaa solidaarisuuttaan Puolalle, he voisivat siirtää rajalla olevia turvapaikanhakijoita muihin maihin, Lindfors ehdottaa.

4. Rikkooko Puola sääntöjä?

Jos Puola käännyttää turvapaikkaa hakevat automaattisesti, kyllä.

Puola ei ole juurikaan päästänyt mediaa tai avustusjärjestöjä paikalle, joten tapahtumista on vaikea saada tarkkaa tietoa.

Siksi on Koskenniemen mukaan myös vaikea arvioida, rikkooko Puola rajalla kansainvälisiä sopimuksia.

Pakolaissopimus ei velvoita maata päästämään ketään alueelleen, mutta se velvoittaa käsittelemään turvapaikkahakemuksen, jos alueelle pääsee, hän sanoo.

Sopimus velvoittaa myös olemaan palauttamatta hakijaa mahdollisesti vaaralliseen maahan hakemuksen käsittelyn ajan.

Jos hakija on päässyt kontaktiin Puolan viranomaisten kanssa, eikä Puola anna edes mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, se loukkaa tuota palautuskieltoa ja oikeutta hakea turvapaikkaa. Näin katsoo Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors.

Hänen mukaansa Puola on jo syyllistynyt laittomiin joukkokäännytyksiin.

– On hurjaa, että Suomessakin puhutaan, että tämän pitäisi olla sallittua. On kyse perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista. Palautuskielto on ehdoton, Lindfors sanoo.

Koskenniemen mielestä näyttää siltä, että Puola rikkoo ainakin Euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyvää epäinhimillisen kohtelun kieltoa.

Irakilaisen kurdiperheen jäseniä metsässä Puolan puolella 9. marraskuuta. Perheen mukaan Puola sysäsi heidät rajan yli takaisin Valko-Venäjälle kahdeksan kertaa, jossa Valko-Venäjän sotilaat hakkasivat heitä. Kuva: Wojtek Radwanski / AFP

5. Onko räikeään hybridioperaatioon mahdollista edes puuttua ilman ihmisoikeusloukkauksia?

Todennäköisesti ei.

Martti Koskenniemi huomauttaa, että Valko-Venäjän ja Puolan rajakriisiä ei voi ratkaista ”tuijottamalla oikeusnormeja”. Kysymys on ennen kaikkea poliittinen ja humanitaarinen.

– Oikeus antaa mahdollisuuden toimia poliittisesti ja humanitaarisesti sillä tavalla, että haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa, hän sanoo.

Hänen mukaansa Valko-Venäjää pitää painostaa tavoitellen kahta asiaa: perusteettomat muuttovirrat pitää saada tukituiksi ja rajalla olevat ihmiset pitää saada joko lähetettyä takaisin tai jonnekin odottamaan mahdollista pääsyä Eurooppaan laillisen prosessin kautta.

Pia Lindfors ei usko, että Valko-Venäjällä on intressiä tai edes kykyä jatkaa ihmisten roudaamista Minskin kautta loputtomasti. Siksi EU katkaisisi hänen mielestään presidentti Aljaksandr Lukašenkan operaation parhaiten näyttämällä, että se noudattaa omia sääntöjään, kuten turvapaikkahaun periaatetta.

– Hybridivaikuttaminen toimii, kun EU menee paniikkiin muutamasta tuhannesta ihmisestä ja alkaa itse murentaa omaa perustaansa. Sillä pelataan Lukašenkan ja mahdollisesti Putinin pussiin, Lindfors sanoo.

Tästä on kyse:

  • Valko-Venäjä lähetti suuren siirtolaisjoukon Puolan vastaiselle rajalle 8. marraskuuta.
  • Jo kesällä Valko-Venäjä oli alkanut lennättää siirtolaisia Lähi-idästä ja ohjata heitä muun muassa Liettuaan ja Latviaan.
  • Itsevaltaisesti johdettu Valko-Venäjä pyrkii operaatiolla EU:n mukaan luomaan kitkaa EU:n sisälle ja painostamaan sitä luopumaan maata kohtaan asetetuista pakotteista.

Lue lisää:

Kuuntele myös Takaisin Pasilaan -podcast:

Valko-Venäjän ja Puolan rajalle on pysäytetty tuhansia siirtolaisia Valko-Venäjän joukkojen saattamana. Eurooppa on jälleen turvapaikkakriisin edessä, kun yhtäältä pitäisi noudattaa kansainvälisiä turvapaikkasopimuksia, mutta toisaalta ei haluta antautua Aljaksandr Lukašenkan painostukselle. Tässä jaksossa Ylen Berliinin-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen kertoo, miten ihmishengistä tehtiin poliittisia pelinappuloita ja miten EU ratkaisee tilanteen.

Source Link yle.fi