Pyry, 32, lievittää ahdistustaan LSD:llä – tuhannet suomalaiset käyttävät psykedeelejä voidakseen paremmin, vaikka tutkimus on kesken

Syvä sisäänhengitys. Pidättäminen. Pitkä uloshengitys. Ja uudestaan. On kulunut puolitoista tuntia siitä, kun Pyry otti sadan mikrogramman annoksen LSD:tä.

Aineen vaikutus voimistuu hitaasti. Nousut tuntuvat ahdistavilta. Pyry purkaa levottomuuttaan venyttelemällä ja keskittymällä hengittämiseen. Myös puhuminen auttaa.

Sitten puhe ja liike lakkaavat. Pyry istuu sohvalla ja tuijottaa hajamielisesti mökin seinälle ripustamaansa spiraalikuvioista kangasta.

– Kuin katsoisi äärettömyyden syliin. Nyt täytyy antaa mennä.

Kolmekymppinen Pyry käyttää psykedeelejä muutamia kertoja vuodessa. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään tai muutenkaan tunnistettavasti psykedeelien käytön laittomuuden ja käyttöön liittyvän stigman vuoksi.

Tässä artikkelissa kuvaillaan Pyryn LSD-matkaa sivusta seuraavan toimittajan silmin. Pyry ei ollut aineen vaikutuksen alaisena haastattelun aikana.

Psykedeelit vaikuttavat voimakkaasti ihmisen tietoisuuteen. Ne muuttavat ajattelua, havainnointia, tunnemaailmaa ja kehollista kokemusta.

Pyry pyrkii parantamaan mielenterveyttään ja elämänlaatuaan psykedeelien avulla. Hänellä on diagnoosi sekamuotoisesta ahdistus- ja masennustilasta, johon hän kokee saavansa helpotusta psykedeelikokemuksista.

Kokemusta seuraa usein kausi, jolloin Pyry tuntee olonsa rauhalliseksi. Hänen on tavallista helpompi olla läsnä ja käsitellä vaikeita tunteita. Vanhoihin traumoihin on löytynyt uusia näkökulmia.

– En ota lapsena kokemaani kiusaamista enää niin henkilökohtaisesti. Kiusaaminen on laajempi ongelma kuin vain oma kokemukseni. Sen ymmärtäminen on auttanut antamaan kiusaamista anteeksi, Pyry sanoo.

Pyryn kaltaisia itseään psykedeeleillä auttavia on karkeasti arvioiden Suomessa tuhansia, maailmalla miljoonia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestötutkimuksen perusteella noin satatuhatta suomalaista on joskus käyttänyt LSD:tä. Psilosybiinisienten käyttäjiä on saman verran. MDMA:n eli ekstaasin käyttäjien määrä on vielä selvästi isompi.

Käyttäjien määrä on kasvava, ja heistä leijonanosa on syntynyt 1980- tai 1990-luvulla.

Kansainvälinen huumetutkimus Global Drug Survey kartoitti LSD:tä ja psilosybiinisieniä käyttäneiden käyttömotiiveja vuonna 2019.

Yli puolet vastanneista kertoi käytön syyksi oman hyvinvoinnin parantamisen. Seuraavaksi yleisimmät syyt olivat huolen tai murheen käsittely ja mielenterveyshäiriön itsehoito. Lähes tuhat noin 15 000 vastaajasta oli suomalaisia.

Yli 6 500 vastaajaa kertoi käyttäneensä jotain psykedeeliä mielenterveyshäiriön tai henkisen pahoinvoinnin itsehoitoon. Tavallisimpia itsehoidon syitä olivat masennus, ahdistuneisuus, ihmissuhdeongelmat ja traumat.

Tutkijat uskovat tulosten viittaavan siihen, että monet kokevat nykyiset hoitomuodot riittämättömiksi tai luotaantyöntäviksi.

Pyry on käynyt terapiassa ja kokenut sen hyödylliseksi. Reseptilääkkeisiin hän suhtautuu kielteisesti.

– Ilman psykedeelejä en välttämättä olisi tässä. Vaikka ne eivät ole lopullinen ratkaisu, psykedeelit ovat luoneet aikaikkunoita, jolloin elämän voi hetken nähdä kauniina.

Psykedeelihype on kiihtynyt valtavaksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Buumi juontuu lupaaviin tutkimustuloksiin, joista uutisoidaan ympäri maailmaa.

Jotkut näkevät pitkään vain huumeiksi mielletyt aineet pelastavana lääketeknologiana, joka mullistaa paikallaan junnaavan mielenterveyshoidon.

Tutkimus oli lupaavaa jo 1950–60-luvulla, mutta sitten LSD karkasi kaduille. Psykedeelien kulttuurinen konteksti muuttui ihmelääkkeestä vaaralliseksi huumeeksi, joka kääntää ihmismassat hallitustaan vastaan ja ajaa heidät hulluuteen. Kieltolaki kuristi tutkimuksen hengiltä.

Kesti lähes puoli vuosisataa, kunnes tutkimus syntyi uudelleen. Monet arvostetut yliopistot ovat perustaneet psykedeelitutkimuksen keskuksia, ja alaan erikoistuneiden pörssiyhtiöiden markkina-arvo huitelee jopa sadoissa miljoonissa euroissa.

Nykytutkimus on pisimmällä psilosybiini- ja MDMA-avusteisessa terapiassa. Ihmiskokeissa iso osa vaikeasta masennuksesta tai traumasta kärsivistä on saanut yhdisteistä merkittävää ja pitkäkestoista helpotusta.

Suomessakin on yritetty tutkia aineiden terapiakäyttöä, mutta hankkeet ovat kariutuneet nuiviin asenteisiin, byrokratiaan tai rahoituksen puutteeseen.

Yhdysvaltojen lääkevirasto FDA pitää saavutettuja tuloksia niin hyvinä, että se on vauhdittanut lääkekehitystä julistamalla hoitomuodot läpimurroiksi.

Jos kolmannenkin tutkimusvaiheen tulokset ovat samanlaisia, FDA antanee psykedeelihoidoille luvan Yhdysvalloissa lähivuosina. Eurooppa ja Suomi seuraavat perässä.

Mutta onko usko psykedeeleihin jo liian sokeaa?

Uusi psykedeelitutkimus on kohdannut vain vähän kritiikkiä, mutta nyt sitä on alkanut ilmestyä.

Aikakauslehti New York Magazine käsittelee Cover Story -podcastissaan uuden psykedeelimaailman pimeää puolta. Tutkiva sarja nostaa esiin underground-kulttuurin hyväksikäyttötapauksia ja myös epäkohtia tutkimuksessa.

Luupin alle joutuu maailman suurin psykedeelijärjestö MAPS ja sen loppusuoralla oleva MDMA-tutkimus. Podcast kyseenalaistaa tutkimusten eettisyyden ja tulosten luotettavuuden.

Kanadan terveysviranomainen on aloittanut selvityksen esiin tulleiden epäkohtien vuoksi. Myös FDA on esittänyt huolensa. MAPS:n mukaan väitteet ovat virheellisiä.

MDMA vaikuttaa ihmiseen lisäämällä avoimuutta, luottamusta ja läheisyyttä. Ainetta kutsutaan usein psykedeelin sijaan empatogeeniksi.

Cover Story julkaisi muun muassa videon MDMA:n käyttötilanteesta, jossa terapeuttipariskunta on sopimattoman intiimi traumaperäistä stressihäiriötä sairastavan koehenkilön kanssa.

Tapaus on herättänyt keskustelua terapeutin ja potilaan välisen valta-asetelman vaaroista psykedeeliterapiassa. Tajuntaa voimakkaasti muuttavaa ainetta ottanut mielenterveyspotilas on erittäin haavoittuvassa tilassa.

Lääkäri Antti Hupli aikoi erikoistua psykedeeliterapeutiksi ja oli mukana suomalaisissa tutkimushankkeissa. MDMA- ja psilosybiiniterapeutin koulutukset jäivät kesken, kun hankkeet kariutuivat Suomessa.

Hupli uskoo vahvasti psykedeeliavusteisen terapian potentiaaliin mutta näkee hoitomuodossa myös riskejä, joita pitää käsitellä. Rajoista täytyy sopia potilaan kanssa ennen hoitoa.

– Erityisesti MDMA:n kanssa voi esiintyä houkutuksia seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Miten ja minne saa koskea, ettei hoidettavan rajoja ylitetä? Aine voi nostaa käyttäjässä pintaan seksuaalista energiaa. Silloin terapeutin täytyy osata asettaa raja pehmeästi mutta lujasti.

Psykologi Samuli Kangaslampi nostaa esiin toisen huolen. Hän on psykedeeleihin ja traumaan perehtynyt tutkija ja psykologian tohtori sekä Psykedeelitutkimusyhdistyksen puheenjohtaja.

Jos voimakkaat kokemukset muuttavat mielenterveyttä radikaalisti parempaan suuntaan, millä muilla tavoin ne voivat muuttaa ihmistä?

– Onko muutos aina toivottavaa? Kärjistäen kokemuksilla voi olla vaikutusta vaikka poliittisiin mielipiteisiin tai uskonnolliseen vakaumukseen. Sitä pitää tutkia tarkkaan, Kangaslampi pohtii.

Viimeisimmän ja laajimman psilosybiinitutkimuksen tulokset eivät olleet yhtä erinomaisia kuin aiemmat.

233 koehenkilöstä 12 raportoi vakavista haitoista, kuten itsetuhoisista ajatuksista ja itsensä vahingoittamisesta. Tutkimusta tekevä Compass Pathways -yhtiö huomauttaa, että oireet ovat muutenkin yleisiä tutkimuskohteiden eli hoitoresistenttiä masennusta sairastavien joukossa.

Antti Huplin mukaan psykedeelikokemuksen jälkeen ensimmäinen vuorokausi on kriittinen.

– Potilaalla täytyy olla turvallisia läheisiä tai terapeutti lähellä. Haavoittuvassa tilassa olevasta ihmisestä täytyy pitää huolta. Kokemuksen purkaminen on oleellista, ja terapiakontekstissa se on mukana.

Pyry makaa vuodesohvalla silmät kiinni, kädet rinnan päällä. Ulkoapäin ei kukaan näe, millainen show mielen sisällä on käynnissä.

Bluetooth-kaiutin toistaa vuoroin klassista musiikkia ja intensiivisiä konerytmejä. Musiikilla on iso merkitys psykedeeliterapiassa, niin myös Pyryn matkoilla. Ehkä se kuljettaa mieltä paikkoihin, joihin LSD nyt avaa ovia.

Hymy käy kasvoilla. Kyynel valuu poskea pitkin. Pyry nousee istumaan ja avaa vetiset silmänsä.

Hän kertoo tuntevansa pakahduttavaa rakkautta.

Psykiatri Peter Gasser vastaa Zoom-puheluun Pohjois-Sveitsin Solothurnista. Hän pitää kaupungissa yksityistä vastaanottoa.

Gasserin potilaiden toipumista vauhdittavat LSD, psilosybiini ja MDMA. Hän oli tiettävästi ensimmäinen eurooppalainen, joka sai antaa laillista psykedeeliterapiaa. Nyt hänen kaltaisiaan terapeutteja on Sveitsissä parikymmentä.

Gasser oli myös ensimmäinen ihminen, joka sai kieltolain jälkeen luvan tutkia LSD:tä ihmiskokeilla. Hän tutki aineen vaikutuksia 12 kuolemansairaan ahdistukseen vuonna 2007. Tulokset olivat lupaavia.

Gasserin mukaan sveitsiläiset psykiatrit ovat hoitaneet seitsemän vuoden aikana noin 150:tä potilasta psykedeelien avulla. Terapiasuhde kestää keskimäärin 2–3 vuotta. Sen aikana potilas käy läpi 5–10 psykedeelisessiota. Gasser painottaa, että psykedeelit ovat vain osa pitkäkestoista psykoterapiaa.

Luvan hoitoon myöntää paikallinen THL eli Sveitsin kansanterveysvirasto potilaskohtaisesti vuodeksi kerrallaan. Lupa heltiää, jos kaikki muut hoitomuodot on ensin todettu tehottomiksi.

Luvan voi saada monien mielenterveyshäiriöiden hoitoon, ei vain niiden, joiden hoidosta on eniten tutkimusnäyttöä.

– Traumaperäinen stressihäiriö, masennus, ahdistus, pakko-oireet, kuolemansairaiden ahdistus, Gasser luettelee.

Sessio alkaa aamulla. LSD:n vaikutukset voivat kestää 12 tuntia, MDMA:n ja psilosybiinin 5–8 tuntia.

Gasser valitsee aineen potilaan perusteella, mutta se ei ole tarkkaa tiedettä. Tutkimustieto ja terapeutin aiemmat kokemukset antavat suuntaa.

– Kun potilaan pitää käydä läpi traumaa ilman kamalaa pelkoa ja vastustusta, MDMA on hyvä aine. LSD ja psilosybiini taas ovat avarampia kokemuksia. Esimerkiksi kuolemansairas voi nähdä olemassaolonsa laajemmasta näkökulmasta ja löytää rauhan.

Session aikana potilas makaa patjalla silmät peitettyinä. Välillä soi musiikki. Gasser ei rohkaise potilasta puhumaan. On parempi antaa psykedeelin myllertää mieltä rauhassa.

Vaikeiden hetkien aikana psykiatri voi pitää potilasta kädestä. Koskettamisen rajoista he sopivat etukäteen.

Jos ahdistus ottaa vallan, Gasser antaa potilaalle rauhoittavaa bentsodiatsepiinia. Hän kertoo tehneensä niin kahdesti.

Pian session jälkeen alkaa kokemuksen istuttaminen arkielämään. Se on psykedeeliterapiassa oleellista. Pelkkä trippi ei kanna pitkälle.

– Etsimme sanoja matkan kuvaamiseen. Se ei aina ole kovin helppoa, mutta sanoittaminen auttaa käsittelemään kokemusta.

Gasserin mukaan potilaat saavat usein oivalluksia ongelmistaan ja oireistaan. Silloin hän auttaa potilasta ymmärtämään oivallusten tarkoituksen. Se voi olla esimerkiksi vahingollisen käyttäytymismallin muuttaminen.

Etenkin LSD ja psilosybiini voivat aiheuttaa mystisen kokemuksen, jonka jälkeen ihminen tuntee uudenlaista yhteyttä muuhun maailmaan, luontoon ja läheisiinsä. Sairastunut mieli tervehtyy, mutta ennen pitkää vaikutukset hiipuvat.

– Aiempaa syvemmän yhteydentunnon säilyttäminen on tärkeää. Esimerkiksi meditaatio on tähän toimiva työkalu. Potilaan täytyy vakiinnuttaa terveitä elämäntapoja, joilla selvitä itsensä kanssa.

Hehkuttava keskustelu psykedeelien ympärillä lisää aineiden hyödyistä kiinnostuneiden määrää.

Psykedeelisen sivistyksen liitto kysyi suomalaisilta toukokuussa, miten psykedeelien käyttö on vaikuttanut heidän mielenterveyteensä. Vastauksissa korostuvat myönteiset muutokset, mutta osa kertoi myös negatiivisista seurauksista.

Vaikea kokemus voi suistaa valmiiksi huteran mielen entistä syvempään alhoon. Riskit kasvavat, jos voimakkaita yhdisteitä käyttää omin päin.

Pyry on kokenut useita pelottavia ja ahdistavia matkoja, joiden jälkeen olo on ollut epävarma. Kokemuksista ei noin vain mennä työterveyteen puhumaan.

– Asioiden prosessoiminen on välillä ollut työlästä ilman ammattilaista.

Tavallisimmat psykedeelit ovat fysiologisesti melko vaarattomia, ja niiden riippuvuuspotentiaali on pieni.

Merkittävimmät käyttöön liittyvät vaarat ovat psyykkisiä. Vaikutusten aikana käyttäjä saattaa kärsiä voimakkaasta ahdistuksesta tai pelkotiloista. Psykedeelikokemus voi laukaista riskiryhmään kuuluvissa psykoottisia jaksoja.

Kaikki tässä artikkelissa käsiteltävät yhdisteet ovat Suomessa laittomia. Pimeiltä markkinoilta psykedeelinsä hankkivan on vaikea luottaa aineen puhtauteen ja voimakkuuteen.

Riskit korostuvat, jos psykedeelejä ottaa puhtaasti päihtymistarkoituksessa tai muiden päihteiden kanssa sekaisin. Ympäristöllä ja mielentilalla on iso vaikutus siihen, miten aineet vaikuttavat.

Valvomaton psykedeelin käyttäjä on alttiimpi onnettomuuksille tai traumaattisille kokemuksille. Hän voi ajautua vaarallisiin ja epämiellyttäviin tilanteisiin, jos voimakas psyykkinen tila karkaa hallinnasta.

Pieni osa säännöllisesti psykedeelejä käyttävistä raportoi aistiväärentymien jälkitiloista, jotka ilmenevät aineiden akuuttien vaikutusten loputtua.

Vaikka psykedeelien käyttäjiä on moneen junaan, löytyy alakulttuurista paljon yhteisöllisiä piirteitä.

Pyry käyttää psykedeelejä usein ystäviensä kanssa. Vaikeiden asioiden läpikäyminen tuntuu turvallisemmalta luotetussa seurassa. Luonnon lähellä tapahtuvaan kokoontumiseen kuuluu oleellisesti keskusteleminen kokemuksen aikana ja sen jälkeen.

– Voin tiputtaa pöydälle mitä vaan, eivätkä he tuomitse tunteitani, ja ne saavat tilaa. Tulee yhteenkuuluva ja hyväksytty olo. Psykedeelikokemus voi syventää ihmissuhteita.

Pyry on osallistunut myös lukuisiin seremonioihin, joissa on käytetty esimerkiksi ayahuascaa tai psilosybiinisieniä, toisinaan Suomeen lennätetyn shamaanin ohjauksessa.

Intiaanikansojen tiedetään käyttäneen psykedeeliyhdisteitä sisältäviä kasveja tai sieniä sakramentteina ja lääkkeinä jo tuhansia vuosia sitten. Länsimaiset seremoniat jäljittelevät näitä traditioita.

Suomessa useat tahot järjestävät psykedeeliseremonioita, joihin osallistuminen voi maksaa satoja euroja. Vaivihkaisen ilmiön tarkkaa laajuutta on vaikea arvioida.

Pyryn kokemissa seremonioissa turvallisuus on huomioitu etukäteiskyselyllä, jossa kartoitetaan osallistujien henkistä ja fyysistä terveydentilaa sekä lääkkeiden ja päihteiden käyttöä. Järjestäjä evää pääsyn, jos ”flippaamisen uhka” on nähtävissä.

– Koen, että seremoniat ovat turvallisin käyttöympäristö psykedeeleille. Seremonioissa on ihmisiä, jotka osaavat reagoida tilanteisiin niiden vaatimalla tavalla ja pitävät huolen, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan.

Laittomaan toimintaan liittyy silti väistämättä riskejä. Kynnys soittaa apua on korkea, jos länsimaista lääketiedettä tarvitaan.

Tutkija ja kirjailija Samuli Arkko haastatteli Sielunköynnös-kirjaansa kymmeniä ihmisiä, jotka ovat osallistuneet ayahuasca-seremonioihin Suomessa.

Kertomuksista piirtyy kuva hajanaisesta underground-skenestä, jonka toimijoilla on vaihtelevia toimintatapoja ja motiiveja.

Arkon mukaan valtaosa haastateltavista koki saaneensa seremonioista henkistä, emotionaalista tai muunlaista helpotusta.

Ääriesimerkki on kuitenkin tarina naisesta, joka kertoi päätyneensä psykiatriselle osastolle yksityisen seremonian jälkeen. Seremoniassa neoshamaani antoi naiselle masennuslääkepillerin ja DMT-nestettä. Yhdistelmää kutsutaan farmahuascaksi. Viranomaisia pelännyt shamaani sätti naista tämän otettua yhteyttä lääkäriin.

Auringonvalo kurottaa kohti pienen rantamökin nurkkaa. On aika lähteä ulos.

Hyväntuulinen Pyry puhuu avoimen taukoamatta elämästään ja siitä, millä tavoin maailma on hänestä pielessä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti vihaa.

Saavumme metsäaukean reunalle ja istumme sopivalle kivelle. Pyry kertoo luontosuhteensa muuttuneen läheisemmäksi psykedeelien käytön ansiosta.

Hän puhuu suhteesta äitiinsä ja liikuttuu uudestaan. Turboahdettua tunteiden käsittelyä, siksi tätä kai voisi kutsua.

Mitä psykedeeliä ottaneen ihmisen aivoissa tapahtuu?

Farmakologi Lauri Elsilän mukaan on olemassa kolme yhteensopivaa pääteoriaa, joita ei ole kyetty todistamaan varmoiksi. Elsilä tekee Helsingin yliopistoon väitöskirjaa psykedeelien vaikutuksista aivoissa.

Lähtökohdasta neurotiede on vakuuttunut: Psykedeelit vaikuttavat aivojen serotoniinijärjestelmään, jolla on yhteys esimerkiksi ihmisen mielialaan. Tiettyihin serotoniinin reseptoreihin tarrautuneet psykedeeliyhdisteet aktivoivat aivokuoren eri alueita.

Sitten asia monimutkaistuu.

– Mikään aivoissa ei toimi tyhjiössä. Yksittäiset hermosolut ja aivoalueet keskustelevat toistensa kanssa, Elsilä selittää.

Syntyy uudenlaisia yhteyksiä ja laajoja verkostovaikutuksia.

Teoria 1: lepotilaverkosto vaimenee

Aivojen lepotilaverkosto käynnistyy, kun ihminen ei tee mitään aktiivista, vaan mieli vaeltaa esimerkiksi haaveilemalla tulevaisuudesta tai muistelemalla mennyttä. Verkoston uskotaan liittyvän minuuden kokemiseen.

Toiminnallisissa magneettikuvauksissa on havaittu, että lepotilaverkosto vaimenee psykedeeliä ottaneen aivoissa. Tämä voi selittää, miksi kokemus minuudesta häilyy psykedeelin vaikutuksen alaisena.

Voimakkaimmillaan kokemus muuttuu egokuolemaksi. Egokuoleman aikana ihmisen käsitys itsestä häviää tyystin ja hän tuntee sulautuvansa osaksi laajempaa tietoisuusvirtaa.

Teoria 2: aistivahti häiriintyy

Talamus eli näkökukkula on aivojen aistivastaava. Se käsittelee kaiken aisti-informaation hajuja lukuun ottamatta.

Normaalisti talamus toimii portinvartijana, joka päästää läpi vain pienen osan aisti-infosta. Tästä suodatetusta informaatiosta aivoalueet rakentavat järkeenkäypiä kokonaisuuksia, joista muodostuu tavallinen tajunnantila.

Psykedeelit häiritsevät portinvartijaa työssään. Tällöin ulkoa tuleva aisti-informaatio ja myös ihmisen sisältä pulppuavat tunteet ja muistot virtaavat hallitsemattomasti mieleen.

– Lopputulemana tietoisuus on täynnä informaatiota, josta aivot eivät osaa rakentaa tuttuja kokonaisuuksia, Elsilä summaa.

Syntyy uusia, erikoisia aistikokemuksia: ihminen voi nähdä tähtitaivaan kupolina, joka sulkee maapallon sisäänsä tai silmät kiinni ilmestyvä visio voi tuntua kuolleen läheisen rakkaudelta.

Teoria 3: kaaos lisääntyy

Aikuisen ihmisen aivot ovat kuin arviointikone, jolla on ennakko-oletuksia maailmasta. Aivot peilaavat mieleen tulevaa informaatiota näihin oletuksiin ja järjestävät ikään kuin tilastollisesti todennäköisen tilannekuvan.

Teorian mukaan psykedeelit lisäävät aivojen entropiaa eli kaoottisuutta. Tällöin eri aivoalueet aktivoituvat sattumanvaraisemmin ja informaatiolle löytyy uudenlaisia selityksiä.

Ennakko-oletusten merkitys vähenee. Tilannekuva muuttuu psykedeeliseksi.

Tiedeyhteisön sisällä käydään debattia, onko psykedeelien parantavassa vaikutuksessa kyse vain muutoksista neurobiologiassa vai kokemuksesta itsessään.

Lauri Elsilä pitää kahtiajakoa keinotekoisena. Biologiset muutokset ja voimakkaat kokemukset voivat molemmat olla tarpeellisia, hän uskoo.

Masentunut mieli kiertää haitallista kehää. Negatiivisista ajatusluupeista on vaikea päästä eroon. Kurjuus pysyy yllä.

Masennuslääkkeet tasaavat sairastunutta mieltä ja vaativat säännöllistä käyttöä. Useimmat päihteet auttavat hetkeksi pakoon liian raskaaksi käynyttä todellisuutta.

Psykedeelit sen sijaan sysäävät ihmistä kohti tunnemaailman intensiivisintä ydintä. Kokemus voi olla niin ravisteleva, että syntyy uusia uria, joihin ajatukset ainakin hetkellisesti asettuvat.

– Vaikutusten aikana ihminen on muovautuvassa tilassa ja hän on altis nopeille, radikaaleillekin muutoksille, selittää psykologi Samuli Kangaslampi.

Yli puoli miljoonaa suomalaista söi masennuslääkkeitä viime vuonna. Se maksoi valtiolle Kela-korvauksina yli 20 miljoonaa euroa.

Mielenterveyden pettäminen nousi yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeen syyksi 2019.

Inhimillistä kärsimystä on mahdoton mitata.

Uusille lääkkeille ja hoidoille on suuri kansanterveydellinen kysyntä, Samuli Kangaslampi sanoo. Lääkehoidossa ei ole tapahtunut kehitystä vuosikymmeniin, eivätkä uudet hoitomuodot ole parantaneet tuloksia riittävästi.

– Tutkimus viitaa siihen, että esimerkiksi masennusta hoidetaan enemmän ja enemmän, mutta sen esiintyvyys ei silti ole laskussa. Uusia keinoja kaivataan kipeästi ja aivan erityisesti heille, joita tällä hetkellä käytössä olevat keinot eivät riittävästi auta.

Joka kymmenes masennusta sairastava suomalainen kärsii hoitoresistentistä masennuksesta. Se tarkoittaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Psilosybiinihoidot voisivat tulevaisuudessa auttaa juuri heitä.

Mutta se, miten psykedeelit mahdollisesti asettuvat terveydenhoitojärjestelmiin eri puolilla maailmaa, on toistaiseksi avoin kysymys.

Yksi pelko on, että hoidoista tulee vain rikkaiden etuoikeus. Esimerkiksi Hollannissa, jossa psilosybiiniä sisältävät tryffelit ovat laillista kauppatavaraa, wellness-henkiset retriitit voivat maksaa tuhansia euroja.

Jäävätkö itselääkitsijät jatkossakin yksin vaikeiden kokemustensa kanssa?

Psykologi Samuli Kangaslampi ja lääkäri Antti Hupli toivovat ja uskovat, että Suomessa psykedeelit tulevat osaksi julkista erikoissairaanhoitoa.

– Suomi on poikkeuksellinen maa, jossa kunnan ja valtion vastuu ihmisestä on suuri. Hoitoa pitäisi antaa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat, Hupli sanoo.

LSD:n vaikutukset hiipuvat Pyryn elimistössä iltaa kohden. Hän rauhoittuu eikä puhu enää yhtä paljon.

– Tarpeellinen irtautuminen, hän kuvailee päivän antia mökin kuistilla.

Lämmitämme saunan ja käymme avannossa.

Kaksi päivää myöhemmin Pyry viestittää kuulumisistaan. Hän tuntee olonsa kevyemmäksi kuin ennen matkaa. Levolle on pitkästä aikaa kunnolla tilaa, hän sanoo.

– Olo on ollut outo, mutta uskon että suunta on oikea.

Muut lähteet:

Michael Pollan: Tuntematon mieli – mitä uusi psykedeelien tutkimus opettaa (Like 2021, suomentanut Mika Pekkola).

Elina Hynninen, Rafael Moliner, Jesper Ekelund, Esa R. Korpi ja Lauri Elsilä: Psykedeelien kliiniset mahdollisuudet ja biologiset mekanismit (Duodecim 2020).

Tekstissä mainittujen lisäksi juttua varten on haastateltu sosiologian tohtori Aleksi Huplia.