Venäjän hyökkäyssota on lisännyt suomalaisten mielenkiintoa oman sodan ajan tehtävää kohtaan.
Monet reserviläiset ovat aktivoituneet selvittämään, mitä he voisivat tehdä kotimaansa hyväksi. Toisaalta myös Puolustusvoimien reservistä siviilipalvelusvelvollisiksi siirtyneiden määrä on noussut ennätyksellisiin lukemiin tänä vuonna.
Siviilipalvelukeskuksen johtaja Mikko Reijosen mukaan siirtohakemuksia reservistä siviilipalvelukseen oli tullut vuoden alusta toukokuun puoleen väliin menneessä 3 000. Vuosi sitten täydennyspalvelushakemuksia oli vastaanotettu toukokuuhun mennessä 145.
Lue lisää: Ukrainan sota sai suomalaiset sekä jättämään aseet että tarttumaan niihin
Reservistä siviilipalvelukseen siirtyneet henkilöt siirtyvät osaksi siviilivarantoa. Siviilivaranto koostuu siviilipalveluksen suorittaneista ja Puolustusvoimien reservistä siviilipalvelusvelvollisiksi siirtyneistä alle 50-vuotiaista henkilöistä.
Lisävarantoon taas kuuluvat siviilipalvelukseen hakeneet, siviilipalveluksen suorittaneet 50–60-vuotiaat, terveyssyistä siviilipalveluksen keskeyttäneet, terveyssyistä Puolustusvoimien reservistä siviilipalvelukseen siirtyneet ja rauhan aikana palveluksesta vapautetut.
Suomessa kaikesta asevelvollisuusjärjestelmään sisältyvästä palvelusta kieltäytyy vuosittain muutamia kymmeniä henkilöitä. Myös he kuuluvat lisävarantoon.
Lue lisää: Näin voit selvittää sodanajan sijoituspaikkasi
Jos Suomessa julistettaisiin sotatila, lisävarannossa olevat henkilöt voitaisiin tarvittaessa määrätä siviililuontoisiin tehtäviin. Reijonen muistuttaa, että ensisijaisesti henkilöitä ylimääräiseen palvelukseen kutsuttaisiin siviilivarannosta.
– Itse pidän sitä aika epätodennäköisenä, että lisävarantoa tultaisiin määräämään tehtäviin.
Käytännössä se olisi kuitenkin mahdollista. Lisävarantoon sijoitetun henkilön olisi mahdollista kieltäytyä osallistumasta määrättyihin tehtäviin.
– Poikkeustilanteessa asetettaisiin vakaumuksentutkintalautakunta, joka asian ratkaisisi ensisijassa. Tätä ei ole kuitenkaan lopullisesti sanoitettu, sillä tämän tyyppisiä sotatilanteita ei harjoitella.
Liikekannallepanon aikaisesta kieltäytymisestä voidaan Reijosen mukaan tuomita enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen, vaikka totaalikieltäytyjä olisi suorittanut tuomion asevelvollisuusjärjestelmään sisältyvän palveluksen kieltäytymisestä.
Tosin tämänkin perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön, eikä tilannetta ole käytännössä mietitty.
Aseistakieltäytyjäliiton mukaan totaalikieltäytyjien määrässä on havaittu viimeisen kymmenen vuoden aikana hienoista nousua.
Totaalikieltäytyjä kieltäytyy kaikesta asevelvollisuusjärjestelmään sisältyvästä palveluksesta: aseellisesta palveluksesta, aseettomasta palveluksesta armeijassa ja siviilipalveluksesta.
Kieltäytyä voi suoraan armeijasta tai siviilipalveluksen kautta. Vuonna 2020 siviilipalveluksen kautta kieltäytyi 46 henkilöä ja armeijan kautta 10 henkilöä. Viime vuonna siviilipalveluksen kautta kieltäytyneitä oli 34.
Suoraan asevelvollisuudesta kieltäytyneiden määrää viime vuodelta ei vielä tässä vaiheessa tiedetä.
Aseistakieltäytyjäliiton järjestökoordinaattorin Aku Kervisen mukaan totaalikieltäytyjä on noin 30–60 vuosittain.
Venäjän hyökkäyssota käynnisti liitossa yhteydenottojen tulvan, kun useat asepalveluksen suorittaneet halusivat erota armeijan reservistä.
– Helmi–maaliskuun vaihteessa yhteydenottoja oli ihan ruuhkaksi asti. Neuvontapalvelun määrä on kasvanut viime vuoteen verrattuna, Kervinen sanoo.
Reservistä siirtyminen siviilipalvelukseen vaatii osallistumista täydennyspalvelukseen, mikäli siirtyjä on alle 50-vuotias ja palveluskelpoinen. Siviilipalveluskeskus ei kutsu täydennyspalvelukseen armeijasta terveydellisistä syistä rauhan ajaksi vapautuksen saaneita hakijoita. Yli 50-vuotiaita täydennyspalvelusvelvollisuus ei koske.
Kervisen mukaan liitto on saanut myös yksittäisiä yhteydenottoja, jotka ovat koskeneet totaalikieltäytyjien roolia sodan aikana.
– Lähinnä ihmisiä on kiinnostanut se, mitä laki asiasta sanoo. Luulen, että oma rooli sodan aikana Suomessa näyttäytyy keskimäärin aika kaukaisena asiana monille.