Banner Before Header

Riikka Sallinen sai soiton Kanadasta – vasta kaverien onnitteluviestit paljastivat, miten huimasta asiasta oli kyse

Suomen kaikkien aikojen paras naiskiekkoilija Riikka Sallinen, 49, nukkui syvää unta Etelä-Ruotsissa lähellä Halmstadia sijaitsevalla maatilallaan, kun tieto hänen valinnastaan Hockey Hall of Fameen maanantai-iltana julkaistiin.

– Aamulla puhelimestani näin, että Torontosta on yritetty tavoitella. Vasta sitten ymmärsin, mistä yhteydenotossa olisi ollut kyse, kun kavereilta alkoi kilahdella onnitteluviestejä, Sallinen kertaa.

– Luulin, ettei valinta ole mahdollinen eurooppalaisille naispelaajille. Ajattelin, että galleriaan voidaan valita vain parhaita NHL-pelaajia ja pohjoisamerikkalaisia naispelaajia. Siinäkin mielessä valinta tuli ihan puskista.

Riikka ja Petteri Sallinen sekä heidän koiransa Lennie nauttivat Ruotsin kesästä.

Sallinen (os. Nieminen, ent. Välilä) pelasi Naisleijonissa jo keväällä 1989, kun ensimmäiset viralliset EM-kisat järjestettiin Länsi-Saksassa.

Hän päätti uransa ensimmäisen kerran keväällä 2003. Suomen Jääkiekkomuseo aateloi Sallisen jääkiekkoleijonaksi 2007. Hänet ehdittiin jo valita myös Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) kunniagalleriaan 2009.

Keskushyökkääjä palasi kaukaloihin 2013. Ura päättyi lopullisesti vasta lähes 46-vuotiaana MM-kotikisoissa 2019.

Sallinen pelasi pitkän ja menestyksekkään uran.

Sallinen voitti Suomi-paidassa kaksi olympiapronssia, MM-hopeaa, kuusi MM-pronssia ja kolme EM-kultaa.

Hän oli uransa alussa taidoiltaan ja pelikäsitykseltään ylivertainen pelaaja, joka löytyi jokaisen arvokisan pistepörssin kärkisijoilta – hänet nimettiin lähes aina turnauksen tähdistökentälliseen.

Sallinen piti omana esikuvanaan Jari Kurria, Teemu Selänteeseen hän tutustui olympiakisoissa 1998.

Sattumoisin vain nuo kaksi suomalaista ovat aiemmin valittu Hockey Hall of Fameen.

– Se kertoo, kuinka ainutlaatuisesta kunniaosoituksesta on kysymys. Ehdottomasti suurin ja kovin arvostus, jonka uran jälkeen olen saanut. Kovemmaksi ei voi enää mennä.

Riikka Sallinen on kaikkien aikojen Naisleijona.

Ei ihme, että Selänne oli ensimmäisiä, joka onnitteli julkisesti Sallisen valintaa.

– Media vertaili 1990-luvulla naispelaajia tyyliltään johonkin miespelaajaan, vastinparinani oli usein Selänne. Nyt meillä on sitten ainakin yksi yhteinen saavutus, Sallinen sanoo.

Lue lisää: Leijonalegendalle historiallinen kunnianosoitus! Teemu Selänne riensi onnittelemaan

Sallinen on kouluttautunut fysioterapeutiksi ja tekee sitä työtä ammatikseen.

– Lisäksi meillä on mieheni Petterin kanssa yritys, jossa teen asiakkaille yksilöllisiä kuntoutumisohjelmia. Tykkään auttaa ihmisiä, viihdyn työssäni todella hyvin.

Sallisen ymmärrys pelistä ja vahva voittajan luonne antaisivat loistavat eväät toimia myös valmentajana.

– Uran päättymisen jälkeen toimin puolitoista kautta HV 71:n apuvalmentajana 2020–21. Mielenkiintoista aikaa, mutta päällekkäin siviilitöiden kanssa se oli kuitenkin liian iso pala. Nyt olen nauttinut, että kaikki illat ja viikonloput eivät ole täynnä. Toimettomuutta se ei kuitenkaan tarkoita. Maatilalla jotain puuhaa tehtäväksi riittää aina, Sallinen kuvaa.

– En usko enää palaavani jääkiekkoilun pariin, mutta olen oppinut, että koskaan minun ei kannata lukita mitään lopullisesti, Sallinen viittaa aiempiin ratkaisuihinsa.

Ex-jääkiekkoilija ahkeroi maatilalla ja on kouluttautunut myös fysioterapeutiksi.

Naiskiekkoilua Sallinen seuraa yhä tiiviisti. Kapteenityyppinä hän oli hiukan hämillään viime kaudella naisten maajoukkueen päävalmentajan Pasi Mustosen ja Noora Rädyn välisestä väännöstä.

– Ainahan erilaisia tilanteita tulee, mutta olisi ne pitänyt paremmin pystyä joukkueen sisällä hoitamaan. Molemmat ovat intohimoisia ammattilaisia. Nyt kumpikin heitti turhaan bensaa liekkeihin. Itse olisin toivonut sopuisampaa asioiden käsittelyä, Sallinen sanoo.

Sallinen huomasi jo vielä pelatessaan, että Suomesta tulee edelleen hyviä pelaajia.

– Minun alkuvuosinani ajattelimme, että ehkä me se pronssi saadaan. Nykyään sellaisia henkisiä esteitä ei enää ole. Nuoret tytöt näkevät mahdollisuuksia ja uskovat voittavansa kenet vaan.

Naiskiekkoilu on kehittynyt koko ajan urheilullisempaan suuntaan. Sallinen toivoisi sen näkyvän myös ajattelutavassa.

– Meidän aikanamme naiskiekkoilua vähäteltiin ”Nuohan ovat vaan tyttöjä” -puheilla, nykyään samaa tapahtuu hiljaisemmin. Moni merkittävä kiekkoihminen pysyy hiljaa, kun voisi puheillaan nostaa lajin profiilia. Tässä näen merkittävän kehityskohteen.

– Kaikille kun antaa aidon mahdollisuuden kulkea oman polkunsa täysillä, ollaan jo pitkällä, Sallinen sanoo.

Sallinen ei odota mitään äkkinäistä muutosta, mutta uskoo asenteiden muuttuvan pikkuhiljaa.

– Hyviä esimerkkejä on jo HIFK:ssa, jossa naiskiekkoilu on otettu selkeästi liigajoukkueen sateenvarjon alle. Pelejä mainostetaan ja pidetään huolta pelaajien laadukkaasta arjesta. Se on jo lyhyessä ajassa näkynyt pelaajien kehityksessä ja joukkueen menestyksessä naisten liigassa.

– Aina puhutaan rahasta, mutta itse näen asenteen paljon tärkeämpänä. Paljon asioita voi tehdä ilman suuria euronippuja. Jo se auttaa, jos jokainen ymmärtää, että keskimäärin meitä täällä maapallolla on puolet miehiä ja naisia. Kaikille kun antaa aidon mahdollisuuden kulkea oman polkunsa täysillä, ollaan jo pitkällä.

Source Link is.fi