Saara pelkää kertoa lasten vanhemmille, että päivä on ollut helvetillinen – kaupunki kannustaa rehellisyyteen
Helsinkiläisten päiväkotien arki on rikki. Näin voi tiivistää kahden varhaiskasvatuksen konkarin ajatukset heidän työstään. Heistä kummallakin on parinkymmenen vuoden kokemus varhaiskasvatuksen opettajan työstä.
He työskentelevät eri puolilla Helsinkiä sijaitsevissa päiväkodeissa, mutta heidän kokemansa huolet ovat samanlaisia.
Kutsumme heitä tässä jutussa Saaraksi ja Jaanaksi. Kumpikaan ei halua esiintyä omalla nimellään, jotta heidän hoitamiensa lasten huoltajat eivät huolestu.
– Koen, että meillä on epämääräinen pelon ilmapiiri puhua näistä asioista. Jos me ei puhuta ongelmista, johdon pitäisi. Jonkun pitäisi olla rehellinen. Minun on vaikea olla naama virneessä, kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsia, kun meillä on ollut helvetillinen päivä, Saara sanoo.
Hän pelkää, että omalla nimellä asioista puhuminen voisi johtaa esimiehen puhutteluun.
– Kyllä se salailu syö. On vanhempien oikeus tietää, jos on vaikka turvatonta väen vähyyden takia.
Helsingin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kempin mukaan peittely tai salailu ei ole kaupungin toimintakulttuuria.
– Kannustan olemaan yhteydessä esihenkilöön, jos on ongelmia. Kannustan avoimeen ja rehelliseen keskusteluun myös vanhempien kanssa, Kemppi sanoo.
Pula työntekijöistä vaikeuttaa päiväkotien arkea erityisesti Helsingissä. Pääkaupunkiseudun kaupungit voisivat palkata heti 2 200 korkeakoulutettua työntekijää, jos heitä vain olisi saatavilla.
Syyskuun 2022 tilanteen mukaan tarvittaisiin arviolta 1 024 varhaiskasvatuksen opettajaa ja 855 lastenhoitajaa, jotta varhaiskasvatuksen työvoimapula hellittäisi Helsingissä.
Varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi kertoo, että konkreettisesti päiväkodeista ei kuitenkaan puutu kahtatuhatta työntekijää, sillä esimerkiksi lastenhoitajia on palkattu opettajien sijaisiksi. Lisäksi lastenhoitajien sijaisia on saatu henkilöstöpalveluyhtiö Seuresta.
Seure pystyi viime vuonna lisäämään sijaisten määrää verrattuna vuoteen 2021. Toisaalta hoidettavien lasten määrä helsinkiläisissä päiväkodeissa on kasvanut viime vuodesta.
Viime vuoden lopulla sijaisia tarvittiin päiväkoteihin keskimäärin 669 joka arkipäivä. Seure pystyi keskimäärin toimittamaan 475 sijaista. Sijaisia on määrällisesti paljon, mutta heitä ei siltikään riitä joka päiväkotiin.
Varhaiskasvatuksen opettaja Jaanan mukaan arjesta on tullut selviytymistä.
– Olet ikään kuin sukelluksissa, etkä pääse pinnalle ottamaan happea, koska aallokko pakottaa pysymään pinnan alla. Ei tule suvantokohtia, että voisi rauhoittua ja vetää henkeä, hän kuvailee.
Iso osa varhaiskasvatuksen opettajien sijaisista on lastenhoitajia. Tästä seuraa se, että lastenhoitajiksi otetaan ihmisiä ilman alan koulutusta. Tämä puolestaan lisää välillisesti muiden kuormaa, kun he neuvovat kokemattomia työntekijöitä oman työnsä ohessa.
– Annetaan epäpätevien sijaisten jatkaa tehtävissä. Tyydytään toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Ymmärtäähän sen, että ollaan tyytyväisiä siihen, että on saatu edes joku, Saara sanoo.
”Luovuttamisen meininki on nostanut päätään”
Jaanan mukaan päiväkotien ongelmat ovat Helsingissä kroonistuneet.
– Viisi vuotta sitten olisi ollut iso etusivun uutinen, että päiväkodeissa ei ole riittävästi ihmisiä hoitamassa lapsia. Nyt se on normaali tilanne. Ennen tällainen tilanne olisi ollut sellainen, että soitetaan kotiin vanhemmille ja hälytetään heidät hakemaan osa lapsista kotiin.
Myös Saaran mielestä tilanne on hiljaisesti hyväksytty.
– Luovuttamisen meininki on nostanut päätään kuluneena syksynä. Ei enää edes laiteta kaikkia rekryjä auki, kun ajatellaan, ettei kukaan kuitenkaan hae, hän sanoo.
Kumpikin tietää, että ongelmista puhuminen ei lisää alan vetovoimaa. Varhaiskasvatusjohtaja Kemppi tuskailee saman ongelman kanssa.
– Jos puhumme vain epäkohtien kautta, se ei houkuttele nuoria opiskelemaan alaa. Pitää etsiä myös ratkaisuja, hän painottaa.
Jaana korostaa, että työ päiväkodissa on parhaimmillaan merkityksellistä ja palkitsevaa.
– Työhän on maailman hienointa. Työtä lasten parissa, työtä, jossa saa ulkoilla, laulaa, leikkiä ja opettaa.
Jaanan mielestä pitäisi tehdä iso korjausliike ja lopettaa laastarointi. Esimerkki tällaisesta laastaroinnista on Helsingin leikkipuistojen sulkeminen, jotta päiväkoteihin saataisiin lisää työntekijöitä.
– Se on hölmöläisten peiton jatkamista. Ongelmat siirtyvät sitten muualle, Jaana sanoo.
”Kaikki sanovat, ettei tämä kuulu minulle”
Saaran ja Jaanan viesti on, että vuosia jatkunut säästäminen pitäisi lopettaa.
– Mistä voisi vielä vähän nyhtää? Tiristetään sieltä, mistä pystytään, Saara kuvaa syitä ahdinkoon.
Varhaiskasvatuksen konkarien mukaan kaikki mahdollinen on ulkoistettu vuosien saatossa.
– Päiväkotiapulaiset on poistettu. Siivous on ulkoistettu, samoin keittiöpalvelut ja huolto. Kaikesta pyritään säästämään, mutta se työ valuu päiväkotien henkilöstölle, Jaana toteaa.
Jos aamulla huomataan päiväkodin pihan olevan jäässä, se kirjataan kiireellisenä turvallisuuspuutteena huoltoyhtiölle.
Jaanan mukaan huoltoyhtiö ehtii harvoin hoitaa asiaa saman päivän aikana, joten käytännössä se pitää tehdä itse, jotta lapset voivat mennä turvallisesti ulos.
Se kaikki on pois muusta.
– Nyt kaikki sanoo, ettei tämä kuulu minulle. Kun tehtäviä on jyvitetty, ei enää pysy perässä, kuka vastaa mistäkin töistä. Se tekee arjesta välillä vaikeaa, Saara kertoo.
Päiväkotien talvikunnossapidosta saadun palautteen takia on keskusteltu tilapalveluiden ja kaupunkiympäristöpalveluiden kanssa, kertoo Kemppi.
Varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi sanoo, että pelkästään varhaiskasvatuksen voimin pitkän ajan kuluessa syntyneitä ongelmia ei pystytä enää ratkaisemaan. Tarvitaan leveämpiä hartioita.
– Tämä ei ole vain varhaiskasvatuspuolen ongelma. Osaajapula ratkaistaan yhdessä.
”Kaipaan niitä apukäsiä”
Päiväkotiapulaiset, he olivat taivaallisia! huudahtaa Saara, kun tulee puhe aiemmin päiväkodissa työskennelleistä apulaisista.
He auttoivat esimerkiksi vaatehuollossa ja tavaroiden järjestelemisessä. Päiväkodin omina työntekijöinä he auttoivat tarvittaessa muussakin – vaikka kurahaalarien pukemisessa.
– Kaipaan niitä apukäsiä, sanoo Jaana.
Apulaiset auttoivat tarvittaessa myös vahtimaan hetken lapsia.
Myös sote-alalla on käyty keskustelua siitä, että työntekijöiden aikaa kuluu liikaa muuhun kuin koulutusta vastaavaan työhön.
Avustajia ei olla palkkaamassa päiväkoteihin, mutta avun tarve on tunnistettu, kertoo varhaiskasvatusjohtaja. Hän puhuu esimerkiksi oppisopimuskoulutuksesta.
– Päiväkodeissa on paljon sellaista työtä, johon voitaisiin ottaa lisähenkilöstöä. Haluamme erityisesti lisätä oppisopimuksia. Uutena avauksena saimme tälle vuodelle määrärahat kahdellekymmenelle oppisopimuksella työskentelevälle lastenhoitajalle, Kemppi sanoo.
Helsingin päättäjät ovat vaatineet varhaiskasvatuksen korkeakoulupaikkojen lisäämistä pääkaupunkiseudulla, jotta päiväkoteihin saataisiin lisää työntekijöitä.
– Koulutuksen aloituspaikkojen saaminen pääkaupunkiseudulle ja monimuotokoulutuksen turvaaminen ovat tämän vuoden kriittisimpiä asioita, joihin pitää saada vastauksia, varhaiskasvatusjohtaja Kemppi toteaa.
Vaikka opiskelupaikkoja lisättäisiin, helsinkiläisten päiväkotien arjessa vaikutus näkyisi vasta useiden vuosien kuluttua. Sekin edellyttäisi sitä, että opiskelijat haluavat alalle.
”Lapsille riittää vähempikin kivaan päivään”
Pääkaupunkiseudun kuntien teettämän tuoreen kyselyn (siirryt toiseen palveluun) mukaan huoltajat ovat tyytyväisiä siihen, miten heidän lapsia hoidetaan päiväkodissa.
– Vanhemmilla on vahva halu uskoa, että tämä on hyvä ja turvallinen paikka. Olisit hirveä vanhempi, jos veisit lapsesi päivittäin johonkin kauheaan paikkaan, Jaana kommentoi kyselyn hyvää tulosta.
Jaana toteaa, että lapsille riittää vähempikin kivaan päivään. Näkee kavereita, voi leikkiä ja saa ruokaa.
Toinen asia on, vastaako todellisuus varhaiskasvatuksen tavoitteita tai edes lain vaatimia asioita.
Helsinkiläisten äitien ryhmä väsyi kaupungin varhaiskasvatuksen tilanteeseen ja järjesti mielenosoituksen Senaatintorilla tammikuun puolivälissä.
– Lapset ovat venyneet ja joustaneet jo tarpeeksi. Samoin päiväkotien aikuiset. Nyt on vanhempien aika näyttää, että olemme tosissamme ja vaadimme parannusta päiväkotien arkeen ja perusturvallisuuteen, yksi järjestäjistä Niina Pippuri perusteli mielenilmausta.
Jaanan ja Saaran mielestä kaupungin pitäisi nyt pitää erityisen hyvää huolta tällä hetkellä päiväkodeissa töissä olevista ihmisistä, jotta he eivät väsy ja lähde alalta.
– Hyvät ja pätevät lastenhoitajat ovat kullanarvoisia, vaikka opettajapulasta pidetään isompaa ääntä, Jaana sanoo.
Työsuhde-edut ovat tärkeitä, jos halutaan lisätä alan vetovoimaa, molemmat toteavat.
Varhaiskasvatusjohtaja Kemppi on samaa mieltä: työssä olevista ihmisistä on pidettävä huolta ja panostettava heidän hyvinvointiinsa. Helsinki on esimerkiksi antanut kertaluonteisen 200 euron liikunta- ja kulttuuriedun työntekijöilleen. Myös rekrytointiin on saatu lisäapua päiväkodin johtajien avuksi.
Kemppi luettelee pitkän listan toimia, joita Helsingissä on tehty viime vuosina henkilöstövajeen korjaamiseksi. Ilman niitä tilanne voisi olla nykyistä pahempi. Toisaalta siitä syntyy tunne ongelmien laastaroinnista, kuten Jaana kiteytti asian.
Jatkuvan säästämisen lopettaminen, työolot ja palkkaus ovat Jaanan ja Saaran mukaan keinoja, joilla alan vetovoima saadaan palautettua. Varhaiskasvatuksen opettaja tienaa bruttona nyt noin 2 700 euroa kuussa.
– Kaupunki nostaa tonttivuokria (siirryt toiseen palveluun), mutta tuleeko heille mieleen, että työntekijöillä ei ole kohta enää varaa asua Helsingissä, Jaana lähettää terveisensä kaupungin päättäjille.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 9. helmikuuta kello 23:een asti.