Banner Before Header

Samuel Purola oli pikajuoksun kohuttu ihmepoika – puhkuu nyt tuimana: ”Tiedän, mihin minulla on rahkeet”

Pöytä oli keskiviikkona katettu.

Samuel Purola juoksi pari viikkoa sitten 200 metrin Suomen-avauksessaan uuden ennätyksensä 20,73. Espoon Motonet GP:ssä suomalaiskolossin rinnalle oli hankittu optimaalista vetoapua. Sää oli kesäisen lämmin. Tuuli puhalsi läpi illan takaa juuri sopivasti.

Purola, 22, tunsi alkuverryttelyssään, että askel lentää. Tänään kulkee.

Sitten pamahti starttipistooli.

– Olin ihan pihalla, mitä tapahtuu. En päässyt missään vaiheessa juoksusta kiinni vaan se oli alusta loppuun tasapaksua vääntämistä. En tiedä, mistä nyt kiikastaa. En saanut mitään irti, Purola sanoi kisan jälkeen.

Kellot pysähtyivät aikaan 20,93. Kelpo aika toki, mutta kaukana siitä, mitä Oulusta asti oltiin tultu hakemaan.

– Tämä on pikamatka. Pitäisi saada tossua toisen eteen vähän räväkämmin.

– Ihan erilaista aikaa lähdin hakemaan. En ole tyytyväinen, Purola tiivisti.

Lue lisää: Annimari Korte linkutti itkuisena radalta Espoossa – kertoi lohduttomana jatkostaan

Purola on ollut nuoresta iästään huolimatta hämmästyttävän kauan suomalaisen yleisurheiluväen huulilla.

Syksyllä 2016 kohistiin 16-vuotiaasta ihmepohjasta, joka juoksi 100 metriä 11,53:een.

Nuori tykki Samuel Purola SM-hallikisoissa vuonna 2016.

Seuraavana kesänä satasen ennätys kohentui 0,22 sekunnilla. Purola pyyhkäisi kakkosenkin jymyaikaan 20,84. Kesällä 2017 tuli nuorten EM-mitalit sekä sataselta että kahdeltasadalta.

Seuraavat kaudet kuluivat vaivojen kanssa kamppaillessa. Kehitystä tuli, välillä paljonkin, mutta taso ei noussut sinne, mihin teininä pinkaistut sensaatiovedot antoivat odottaa.

Vaikka vuodet ovat koetelleet, Purolan usko on pysynyt vahvana ja asenne valoisana. Keskiviikkona medialle jutteli päättäväinen mutta rento nuori urheilija.

– Kakkonen on ehdoton painopistelaji. Sitä on harjoiteltu ja satanen tulee siinä sivussa. Nopeustreenit on nyt jätetty vähemmälle, hän niputtaa.

Nopea mies ja tuttu pipo.

Vielä joitakin vuosia sitten Purola ja hänen valmentaja-isänsä Mika välttelivät voimaharjoittelua painoilla, jottei nuorimies kangistuisi. Nyt ääni on muuttunut kellossa.

– Kerran tai kaksi kertaa viikossa käydään nostamassa muutamat kilot. Iso mies tarvitsee voimaakin ja juoksussa on tärkeää, että pysyy kovuus lihaksessa, 191-senttinen juoksija ruotii.

Suurimmat kehitysloikat Purola on mielestään ottanut ”rentouden ja teknisten juttujen kanssa”.

– Turha puristus on jäänyt pois, koska kakkosella juoksun pitää olla rentoa ja väljää – mitä se ei tänään toki ollut. Treeneissä tuntuu, että maksimimatkavauhti kulkee jo tosi hyvin. Siinä on menty eniten eteenpäin, hän puntaroi.

Tänä kesänä Purolalta on lupa odottaa seuraavaa askelta, murtautumista Euroopan pikajuoksuhuipun tuntumaan.

Lahdessa juoksun tuoma ranking-sijoitus riittänee Münchenin EM-kisoihin, joita Purola luonnehtii ”kesän päätapahtumaksi”. Aikuisten arvokisaneitsyyden menetys on urheilijalle kuin urheilijalle iso asia.

– Eipähän tarvitse sitäkään enää jänskätä.

Purola kokee olevansa nyt elämänsä parhaassa kunnossa. Leppävaaran notkahdus oli työtapaturma, mystinen sellainen.

– Ominaisuudet ovat menneet selvästi eteenpäin viime keväästä, vaikka silloinkin oli hyvä treenikausi alla. Sitten kun sattuu oikea päivä, niin kyllä nuo ajatkin ovat vähän eri luokkaa. Tiedän, mihin minulla olisi rahkeet Lahden juoksuun peilaten. Ei se vaadi kuin hyvän päivän, Purola sanoo ja ilmoittaa pystyvänsä nitistämään 200 metrin ennätyksestään ”parikin kymppää”.

Source Link is.fi