Seksiä rakastanut Katariina kuoli hurjien huhujen saattelemana – katastrofaalisen avioliiton ratkaisuksi tulivat 12 rakastajaa
Keisarinna Katariina Suuri kertoi avoimesti lukuisista rakastajistaan eikä piilotellut edes syrjähyppyjään. Aikansa mahtinainen toteutti itseään estoitta sekä politiikassa että romantiikassa.
Venäjän keisarinna Katariina Suuri oli todellinen mahtinainen, joka edisti tieteitä ja taiteita ja toi maansa moderniin aikakauteen. Vuosina 1762–1796 hallinnut Katariina Suuri syrjäytti puolisonsa häikäilemättömästi valtaistuimelta, nousi itse keisarinnaksi ja loi Venäjän imperiumista todellisen suurvallan. Hänen valtakautensa aikana perustettiin yli sata uutta kaupunkia ja Venäjä laajentui lähes kaikkiin ilmansuuntiin.
Valtavien poliittisten saavutustensa lisäksi Katariina Suuri tunnetaan kuitenkin myös toisenlaisista asioista: lukuisista rakastajistaan ja rohkeista seksiseikkailuistaan.
Katariina Suuri syntyi vuonna 1729 prinsessaksi vanhaan saksalaiseen Askanian hallitsijasukuun Preussissa, nykyisen Puolan alueella. Hänet kastettiin Sophie Auguste Friedrikeksi ja häntä pidettiin jo varhain poikamaisena lapsena. Teini-ikäisenä Katariina naitettiin suurin toivein Romanovin sukuun Venäjän kruununperilliselle ja maan tulevalle keisarille Pietarille III:lle.
Avioliitto oli kuitenkin katastrofi alusta saakka. Pietari oli neuroottinen ja hankala nuorukainen, jolle kehittyi myöhemmin alkoholiongelma. Hän viihtyi lähinnä sotaleikkien parissa ja viis veisasi uudesta vaimostaan. Katariina sen sijaan halusi sivistää itseään ja opiskeli muun muassa venäjän kielen, ranskalaista filosofiaa ja valtionjohtamista.
Katariina tajusi nopeasti, että hänen liittonsa oli tuhoon tuomittu. Hän ei saanut puolisoltaan rakkautta, ja Pietarin huhuttiin olevan impotentti. Niinpä Katariina alkoi etsiä intohimoa muualta.
Pietari III ja Katariina Suuri menivät naimisiin hyvin nuorina. Parin liitto oli kuitenkin alusta asti tuhoon tuomittu, sillä he olivat yksinkertaisesti liian erilaiset luonteiltaan.
Historioitsijat ovat vielä tänäkin päivänä erimielisiä siitä, kuinka monta rakastajaa Katariina Suurella lopulta oli. Joidenkin mielestä rakastajia oli jopa 22, mutta yleisimmän tiedon mukaan heitä oli 12. Kolmeen heistä Katariinalla oli suhde jo 17 vuotta kestäneen avioliittonsa aikana ja loppuihin sen jälkeen, kun hänen puolisonsa kuoli.
Suhteet antoivat paljon sekä Katariinalle että hänen rakastajilleen. Katariina sai heiltä seksuaalista tyydytystä, rakkautta ja vertaistaan intellektuellia seuraa. Vastineeksi hän antoi heille hulppeita lahjoja aina palatseista kuninkaallisin titteleihin ja arvonimiin.
Katariina Suuri käytti rakastajiaan myös häikäilemättömästi hyväkseen saavuttaakseen poliittisia pyrkimyksiään. Monet heistä olivat fiksuja ja arvovaltaisia miehiä, joista tuli osa Venäjän hovia ja jotka osallistuivat jopa maan päätöksentekoon.
Katariina iski silmänsä nuoresta saakka lähinnä ylimystöön kuuluviin ansioituneisiin miehiin. Hänen ensirakkautensa oli hänen ensimmäinen rakastajansa, upseeri ja kamariherra Sergei Saltykov. 26-vuotias Saltykov kuului Venäjän vanhimpiin sukuihin ja hänet tunnettiin naistenmiehenä, joka rakasti jahdata kiehtovia kaunottaria.
23-vuotias Katariina rakastui Saltykoviin päätä pahkaa, mutta suhde ei kestänyt, sillä Saltykov menetti kiinnostuksensa nopeasti ja jätti hänet. Katariina väitti myöhemmin muistelmissaan, että Saltykov oli hänen esikoispoikansa Paavalin oikea isä aviomiehensä Pietarin sijaan.
Sergei Saltykov tunnettiin naistenmiehenä, joka liehitteli hoviin kuuluvia kaunottaria. Myös Katariina Suuri lankesi pelimiehen edessä ja rakastui tähän.
Katariina ei jäänyt suremaan häipynyttä ensirakkauttaan, vaan hyppäsi suhteeseen uuden miehen kanssa. Toisen syrjähyppynsä avioliittonsa aikana Katariina Suuri teki puolalaisen diplomaatin Stanisław Poniatowskin kanssa.
Poniatowski oli sivistynyt ja oppinut mies, joka oli matkustellut laajalti ja puhui kuutta kieltä sujuvasti. Hänen ja Katariinan välille syntyi syvä suhde, ja myöhemmin parin eron jälkeen keisarinnaksi noussut Katariina junaili Poniatowskin Puolan kuninkaaksi.
Yleisen uskomuksen mukaan Katariinan ja Pietari III:n toinen lapsi, tytär Anna oli todellisuudessa Poniatowskin lapsi.
Stanisław Poniatowski suorastaan palvoi Katariinaa ja vannoi omistavansa koko elämänsä hänelle. Toisin kuitenkin kävi, sillä parin rakkaus ei kestänyt.
Vuonna 1762 Katariinan elämä mullistui, kun hänen puolisonsa Pietari III ensin nousi valtaan ja vain puoli vuotta sen jälkeen syöstiin vallasta. Katariina suunnitteli armeijan kanssa vallankaappauksen ja miehensä pidätyksen ja pakotti tämän luopumaan kruunusta. Muutamaa päivää myöhemmin Pietari kuoli vangittuna epäselvissä olosuhteissa, ja Katariina nousi Venäjän hallitsijaksi.
Kansa epäili tuoretta keisarinnaa miehensä salamurhan suunnittelijaksi, mutta todisteita siitä ei ole löytynyt. Epäilijöiden mukaan salamurha olisi ollut Katariinan ovela keino hankkiutua eroon kelvottomasta aviomiehestään ja johtaa maata itse paremmin. Koska parin Paavali-poika oli vielä alaikäinen, nousi Katariina hallitsijaksi.
Ensi töikseen keisarinna Katariina II ilmoitti puolisonsa viralliseksi kuolinsyyksi erityisen pahat peräpukamat. Todellisuudessa Pietari III:n kuolinsyy oli kuitenkin lähempänä tukehtumista tappelun seurauksena.
Vallankaappauksen aikaan Katariina odotti kolmatta lastaan Alekseita, jonka isän uskotaan olevan hänen kolmas rakastajansa, vallankaappauksessa mukana ollut kreivi Grigori Orlov. Tuttuun tapaan Katariina upotti rakastajansa uskomattomiin lahjoihin ja antoi tälle muun muassa palatsin Pietarissa. Parin suhde jatkui jopa 12 vuoden ajan ja he pysyivät läheisinä myös eronsa jälkeen.
Grigori Orlov oli mukana junailemassa vallankumousta, jossa Pietari III syrjäytettiin ja Katariina nousi hallitsijaksi. Orlovin epäillään myös olleen Katariinan kolmannen lapsen isä.
Katariina Suuren elämän rakkaus ei kuitenkaan ollut kukaan hänen avioliittonsa aikaisista rakastajista saati hänen aviomiehensä, vaan venäläinen sotamarsalkka Grigori Potjomkin.
Katariina ja Potjomkin tapasivat jo vuonna 1762 vallankaappauksen yhteydessä, mutta heidän välilleen leimahti rakkaus vasta vuosia myöhemmin. Keisarinnan kyltymätön rakkaudennälkä johti intohimoiseen ja intensiiviseen suhteeseen, jonka aikana Potjomkinista tuli Venäjän vaikutusvaltaisin mies.
Huhujen mukaan Katariina Suuri olisi jopa mennyt salaa naimisiin rakastajansa kanssa, mutta asiaa ei ole kyetty vahvistamaan. Joidenkin historioitsijoiden mukaan parin suhde olisi nykymääritelmien mukaan avoin suhde, sillä he järjestivät toisilleen myös muita seuralaisia.
Potjomkinissa Katariinan vetosivat hänen karismansa, kiistaton vetovoimansa ja seksikkyytensä. Haittaa ei ollut myöskään siitä, että tarinoiden mukaan Potjomkin tyydytti Katariinan kaikilla mahdollisilla tavoilla, myös makuuhuoneen puolella.
Grigori Potjomkin oli menettänyt toisen silmänsä taisteluissa, mutta hän oli silti karismaattinen mies. Hänen miehisen varustuksensa huhuttiin olevan jättimäinen.
Brittiläisen historioitsijan Simon Sebag-Montefioren mukaan Potjomkinin miehinen varustus ”oli kuin elefantilla”. Huhujen mukaan Katariina Suuri teetätti rakastajansa elimestä posliinisen version, jolla hän piti itsensä tyytyväisenä Potjomkinin ollessa muualla. Kyseinen esine ei ole säilynyt tallessa, joten varmistusta huhuihin ei ole saatu.
Katariina Suuren ja Potjomkinin ollessa yhdessä he antautuivat usein helliin hetkiin yksityisessä kylvyssä Talvipalatsin kellarissa. Katariina kutsui rakastaan ”kultaiseksi fasaaniksi” ja ”kaksoissielukseen” ja vannoi tälle ikuista rakkauttaan.
– Rakastan sinua alati koko sielullani, keisarinnan kerrotaan julistaneen.
Seksuaalisen vetovoiman lisäksi Potjomkinissa kiehtoi myös hänen älynsä. Häntä ja Katariina Suurta yhdisti kiinnostus politiikkaan, ja Potjomkinista tuli nopeasti tärkeä osa Venäjän keisarikunnan päätöksentekoa. Katariina antoi hänelle hulppeita titteleitä, kuten valtakunnanruhtinas ja Tauridan prinssi ja luotti hänen mielipiteeseensä poikkeuksellisen paljon.
Pietarissa sijaitsevassa Talvipalatsissa toimii nykyään Venäjän taidemuseo Eremitaasi.
Potjomkin oli mukana muun muassa Ukrainalle nykyään kuuluvan Krimin niemimaan liittämisessä Venäjään ja valvoi lukuisten kaupunkien ja satamien, kuten Odessan perustamista. Hän myös perusti Venäjän Mustanmeren laivaston, josta tuli aikansa suurin merimahti.
Potjomkinin (englanniksi Potemkin) tekosista jäi myös elämään sanonta ”Potemkinin kulissit”, sillä hän määräsi Krimin niemimaalle vievän tien varrella sijaitsevat kylät kunnostettaviksi pikavauhtia ennen Katariina Suuren vierailua alueella vuonna 1787. Potjomkin halusi, että Katariina sai Krimistä vauraan ja hyvinvoivan kuvan, vaikka todellisuus oli aivan toinen.
Hurjimpien huhujen mukaan Potjomkin käski jopa kyhätä paikalle kulissitaloja, ja kansalaiset pakotettiin parhaat päällään tervehtimään iloisesti suurta keisarinnaa.
Vaikka Katariina Suuren ja Potjomkinin rakkaus oli intohimoista ja syvää, ei sekään lopulta kestänyt. Tuttu kaava toistui, kun Katariina otti uuden rakastajan elämänsä rakkauden tilalle ja vaihtoi tämän jälleen seuraavaan.
Samalla hänen aikalaisensa yrittivät horjuttaa keisarinnan asemaa levittämällä ilkeitä huhuja tämän seksisuhteista ja mieltymyksistä. Naisvihamieliset hovin jäsenet ja valtaa havittelevat miehet eivät sulattaneet sitä, miten vapaasti Katariina eli ja toteutti itseään kaikilla elämän osa-alueilla.
Katariina Suuren juoruttiin nauttivan poikkeuksellisista seksuaalisista haluista ja hänen huhuttiin olevan nymfomaani. Häntä vastaan aloitettiin lokakampanja, ja toinen toistaan villimmät tarina levisivät kulovalkean tavoin. Osa niistä vakiintui urbaaneiksi legendoiksi, jotka nousevat esiin vielä nykyäänkin.
Ehkä häijyin ja sitkein kaikista juoruista oli tarina siitä, miten Katariina Suuri lopulta kuoli 67-vuotiaana. Huhun mukaan hän rusentui kuoliaaksi harrastettuaan seksiä hevosen kanssa.
Katariina Suurella oli rakastajia aina kuolemaansa saakka. Yli kuusikymppisenä hän rakastui 22-vuotiaaseen upseeriin, josta tuli hänen viimeisten vuosiensa uskottu.
Todellisuudessa Katariina Suuri kuoli aivohalvaukseen. Sitä ennen hän ehti kuitenkin nauttia vielä lukuisista rakastajista, joista viimeinen oli häntä lähes 40 vuotta nuorempi parikymppinen vartioupseeri Platon Zubov.
Zubovista tuli Katariinan luotettu ja lohtu sen jälkeen, kun hänen suuri rakkautensa Grigori Potjomkin kuoli vuonna 1791.
– Kammottava, murskaava isku osui minuun. Kuriiri toi minulle surullisen uutisen siitä, että oppilaani, ystäväni ja voisi sanoa idolini Tauridan prinssi Potjomkin on kuollut, Katariina tuskaili kirjeessään tuolloin.
Potjomkinin kuoleman jälkeen murtunut Katariina Suuri lahjoitti elämänsä rakkaudelle aiemmin kuuluneet Venäjän eteläiset alueet nuoren Zubovin hallittaviksi. Zubovin vallanhimo oli kuitenkin kyltymätön. Hän haaveili yhä uusista sodista ja valloituksista ja hamusi itselleen yhä enemmän palatseja ja titteleitä.
Platon Zubovia on kuvailtu ahneeksi ja kevytmieliseksi. Hän hamusi milloin mitäkin kaupunkia itselleen ja sai usein tahtonsa läpi.
Muiden vastusteluista huolimatta Katariina Suuri antoi viimeiselle rakastajalleen kaiken mitä tämä halusi. Ehkä siksi, ettei hän yksinkertaisesti kyennyt sietämään ajatusta yksinolosta. Venäjän ”kultakauden” suureksi mahdiksi noussut keisarinna tiesi itsekin, että hänen heikkoutensa olivat ikuinen rakkaudenkaipuu ja nuoremmat miehet.
– Ongelmana on, että sydämeni inhoaa olla edes tunnin ilman rakkautta, hän totesi aikoinaan.
Lähteet: Time, Sky History, Esquire, Knowledge Snacks, Town and Country Magazine ja IS Arkisto