Imatra
Taidan olla täysin hullu, totesi Sirkka Ehrnrooth herättyään lauantai-aamuna imatralaisessa majapaikassaan. Edessä siinsivät SM-hiihdot ja naisten perinteisen kymppi, jolle hän oli pitkän harkinnan jälkeen ilmoittautunut.
– Siis siinä aamulla sängyssä maatessani mä todella ajattelin, että miksi ihmeessä mä en vaan jää nukkumaan ja sillä siisti. Olisin siinä tapauksessa voinut myös ottaa perjantaina normaalia rennommin, 65-vuotias Ehrnrooth selvitti IS:lle tuntojaan Ukonniemen stadionin maalialueella heti kisan jälkeen.
– Mietin jo ennen tuloa pitkään, että kehtaanko tällä iällä enää ylipäätään laittaa numerolappua rintaani, SM-kisojen ikäkuningatar jatkoi.
Puhutaan omanlaisestaan SM-ihmeestä, sillä lopulta Ehrnrooth selvitti kympin kisan enemmän kuin uskottavasti. Maaliin hiihti kaikkiaan 79 naista ja Ehrnrooth sijoittui 65:nneksi.
Espoon hiihtoseuran teräslady hävisi voittaja Jasmi Joensuulle runsaat viisi minuuttia, mutta hopeasijaan eroa ei kertynyt kuin nelisen minuuttia. Maalialueella monet kilpailijat olivat äimissään Ehrnroothin suorituksesta.
– Ei tämä päivä taas mennyt helpoimman kautta, mutta ei sillä enää ole mitään merkitystä. Päinvastoin, hyvä fiilis tästä jäi. Hyvä, että tuli lähdettyä, vaikka olisin mieluiten pysytellyt tyttäreni (Rebecca Ehrnrooth) huoltojoukoissa, Ehrnrooth ruoti.
Sirkka Ehrnrooth on ollut tuttu näky SM-laduilla. Tässä hän hiihtää maaliin vuoden 2012 Keuruun SM-kisoissa.
Tyhjästä veteraani ei SM-ympyröihin ole ilmestynyt. Tyttönimellään Kytölä multialaissyntyinen urheilija oli 1970-luvulla B-maajoukkuetason hiihtäjä ja sijoittui Salpausselän kisoissa parhaimmillaan yhdeksänneksi.
SM-kisoissa hän muistelee olleensa parhaimmillaan 12:s – siis aikana, jolloin myös sellaiset suuruudet kuin Marja-Liisa Kirvesniemi, Helena Takalo ja Hilkka Riihivuori kilpailivat.
Ehrnrooth piti aktiiviuransa jälkeen kymmenen vuoden kilpailutauon, mutta on sittemmin jälleen osallistunut monesti myös SM-kisoihin.
– En millään muista, monennetko SM-kisat nämä olivat itselleni. Joka tapauksessa ihania nämä tapahtuvat ovat aina. Tuntuu mukavalta, kun saan nuoremmiltani aina tosi paljon kannustusta, vuosittain yhä 300–400 tuntia hiihtävä Ehrntrooth kertoi.
– Minun on jo pakko hyväksyä se tosiasia, ettei vauhtini emää tästä kiihdy. Okei, luonnollistahan se jo on, hän sanoi naurahtaen.
Hiihto on Ehrnrootheille kuulemma ”koko perheen juttu”.
– Tyttäreni ei ollut tänään viivalla, mutta sunnuntain sprinteissä jälleen on. Silloin olen taas visusti kannustamassa ja huoltamassa häntä, kisaveteraani summasi.