Sotkamolle uskollinen Roope Korhonen mitalijahdissa jo kolmatta vuosikymmentä – ”Baseballista puhuminen on turhaa leuan louskutusta”
Sotkamon Jymyn 41-vuotiaan jokerikotiuttaja Roope Korhosen kesät helpottuivat, kun Itä-Lännen valitsijoiksi tuli entisiä joukkuekavereita. Vuosi sitten Idän joukkueen valitsi Toni Kohonen, 46, ja tänä kesänä Antti Hartikainen, 36.
– Kun kuulin tämän vuoden valitsijan nimen, homma oli selvä kahdessa minuutissa. Antti tiesi viestin saatuaan, että perään on turha soitella. Kun on kolme lasta, päätoiminen työ, haluaisi kalastella ja golfaamassakin voisi käydä, vapaa viikonloppu on hienoa. Sotkamossa voisin Itä-Lännen vielä pelata, Korhonen virnistää.
Viime vuoden tapaan Korhonen siis tiedotti monivuotiselle Jymyn pelivuosien kämppäkaverilleen, ettei herra Korhosta tulla näkemään viikon kuluttua Tampereen Itä-Lännessä.
Korhosen perään ei ole yli vuosikymmeneen tarvinnut soitella muidenkaan. Jymy on saavuttanut 2000-luvulla 20 SM-mitalia. Passinsa mukaan viralliselta nimeltään Mikko Robert Korhonen omistaa ne kaikki.
– Kauden 2007 jälkeen oli ajatus käydä muualla. Kouvola (KPL) ja Joensuu (JoMa) olivat tiiviimmin yhteydessä. Sitten emäntä tuli raskaaksi. Kun tukiverkostot olivat Sotkamossa ja Suomussalmella, kerrostalokaksiossa kaupungissa olisi ollut pata jumissa, muistelee pelipäivinä päiväunet nukkuva Korhonen.
Jokerina aina ratkaisijan roolissa
Kysyntää Korhoselle on ollut. Vimpeliin Vedon Jukka-Pekka Vainionpää, 32, ja Mansen ex-vimpeliläinen Perttu Ruuska, 21, ovat jokereista saman korin miehiä. Eliittijokerien palkkapyyntö lähtee 50 000 eurosta. Tämän kauden lyöjäkuninkaan tittelistä kolmikon lisäksi voi kisata lähinnä Mansessa Ruuskalle tilaa tekemään joutunut Hyvinkään Tahkon Juha Niemi, 33.
Joukkueelleen heistä tärkein on Korhonen. Hän on lyönyt Jymyn juoksuista 46 (2+44). Aapo Komulainen on nakuttanut 1+10 juoksua. Kolmanneksi eniten kotiutuksia on viisi juoksua lyöneillä Aleksanteri Huotarilla ja jokeri Jere Heikkisellä.
– Jokerina tai numerolla neljä lyödessä tiedät, että mailan varteen päästessäsi on pakkotilanne. Päällä on ajo tai olet viimeinen lyöjä. Silloin voi olla pelillisesti hankalaa, jos ei onnistu eikä pääse ulkopelissäkään kiinni onnistumisiin, Korhonen kuvailee.
Jymyn koppariparina oli vuosia kaksi Mikko Korhosta, vaikka toinen tunnetaan taiteilijanimellä Roope.
– Pelasin kesän 2015 leikkauskuntoisella nilkalla. Kuntoutus oli helpompaa tehdä vain jokerin hommiin. Ulkokentällä jalalle tulisi ääriliikkeitä moneen suuntaan.
Siviilityö tuo täytettä eläkekassaan
Korhosia Jymyssä riittää kolme, mutta Roope on oma lukunsa. Pelaajista ainoana hän neuvottelee sopimuksensa Superjymy Oy:n puheenjohtaja Juha Tanskasen kanssa. Muut kutsutaan toimitusjohtaja Mikko Kuosmanen puheille.
– Pelaajapalkasta ei eläkettä kerry, mutta minulla on ollut vuodesta 2006 siviilityö. Siinä ei kuitenkaan saa sellaisia tunteita kuin kentällä, painottaa pari viime vuotta kiinteistönvälittäjänä työskennellyt 12-kertainen Suomen mestari.
Konsta Kurikka lähti Jymyn viime kauden joukkueesta baseballin pariin. Laji on tuttu Korhosellekin. Kainuussa vierailee vuosittain amerikkalaistunut täti, jonka ansiosta Roope pelaili jo parivuotiaana takapihalla baseballia jenkkiserkkujensa kanssa.
– Baseballista puhuminen on turhaa leuan louskutusta. Siitä on myös puhuttu, että minun tai Hartikaisen Antin olisi kannattanut jatkaa jääkiekkoilua, Korhonen hymähtää.
Lue myös:
Pesäpallon kevätkausi pakettiin: Kainuun kärkiseurat juhannustauolle voitolla ja häviöllä
Pesäpallossa tarvitaan nopeutta, kestävyyttä, liikkuvuutta ja peliälyä, sanoo D-junnu Ville Marttila