Suhtautuminen pitkäkestoiseen koronaan muuttui – joka toinen aikuinen voi sairastua, oireiden vakavuus saattaa silti vaihdella
Pitkäkestoinen koronatauti on osoittautumassa luultua yleisemmäksi. Tähän viittaa muun muassa perjantaina julkaistu laatuaan ensimmäinen suomalainen asiantuntijakatsaus pitkäkestoisesta covid-19-taudista eli long covidista. Sen mukaan lukuisten kansainvälisten tutkimusten perusteella pitkäkestoinen tauti voi ilmetä jopa noin joka toisella aikuisella.
– Se on ollut kaikille yllätys, että estimaatti pitkittyneiden oireiden esiintyvyydestä on ollut koko ajan nousussa. Tämän johdosta myös terveysviranomaiset eri puolilla maailmaa ovat muuttaneet suhtautumistaan pitkäkestoiseen koronatautiin, sosiaali- ja terveysministeriön asettama asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Risto O. Roine sanoo.
Asiantuntijaryhmän arvio siitä, että joka toinen aikuinen voi sairastua pitkäkestoiseen koronatautiin, nojaa Roineen mukaan satoihin kansainvälisiin tutkimuksiin. Erityisesti ryhmä on painottanut tutkimusten valinnassa eteneviä seurantatutkimuksia. Juuri niiden perusteella vähintään joka toisella potilaalla on esiintynyt pitkäkestoisen koronataudin oireita, kuten uupumusta ja heikentynyttä rasituksensietoa.
Roine korostaa, että pitkäkestoisen koronataudin yleisyyden lisäksi huomiota tulisi kiinnittää siihen, kuinka moni potilaista kärsii vakavista pitkittyneen koronataudin oireista. Hänen mukaansa tutkimusten heikkous onkin siinä, etteivät ne kerro, kuinka vaikeasta taudinkuvasta on lopulta kyse.
– Sillä olisi tietysti merkitystä, että tiedettäisiin, mikä on niiden potilaiden osuus, joilla pitkäkestoinen koronatauti on aidosti rajoittanut toimintakykyä arjessa.
Tässä suuntaa antaa Ison-Britannian terveysviranomaisten ylläpitämä kansallinen rekisteri, jonka tuoreimman päivityksen perusteella kaksi prosenttia koko väestöstä kärsisi pitkäkestoisesta koronataudista. Heistä lähes joka toisella oireet ovat kestäneet yli vuoden, ja suurimmalla osalla potilaista oireet haittaavat arjessa tai alentavat toimintakykyä.
Potilaita Ison-Britannian terveysviranomaisten rekisterissä on 1,3 miljoonaa. Rekisteri puolestaan perustuu kyselykaavakkeella kerättyyn tietoon omailmoituksen perusteella, kuten väestötason tutkimukset yleensäkin.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Risto O. Roine on neurologian professori.
Tyypillisimpiä pitkäkestoisen koronataudin oireita ovat tuoreimpien tutkimusten mukaan uupumus ja heikentynyt rasituksensieto, jolla tarkoitetaan alentunutta fyysisen tai kognitiivisen rasituksen sietoa.
Seuraavaksi tavallisimpia oireita ovat unihäiriöt, kipu, päänsärky, hengenahdistus, keskittymisvaikeudet ja muut kognitiiviset häiriöt, haju tai makuaistin häiriö sekä ahdistuneisuus tai depressio.
Oireista kaikista pitkäkestoisimpia ovat olleet kivut ja unihäiriöt.
Roine kertoo, että pitkittynyttä koronaa selvittäneiden tutkimusten eräs ongelma liittyy siihen, ettei niissä ole ilmoitettu erikseen oireiden lukumäärää. Roine ei itse usko, että pitkäkestoista koronatautia sairastavilla olisi vain yksi oire, vaan kyse on tyypillisesti oirekirjosta.
– En usko, että on juurikaan aikuispotilaita, joilla on vain yksi oire, kuten vaikka hajuaistin puute, jota taas lapsilla on todettu ainoanakin oireena, hän sanoo.
Roine myös huomauttaa, ettei asiantuntijaryhmän hyödyntämissä tutkimuksissa ole myöskään käytetty Maailman terveysjärjestön WHO:n uutta määritelmää pitkäkestoisesta koronataudista.
Määritelmän mukaan pitkäkestoisen koronataudin oireet alkavat kolmen kuukauden kuluessa covid-19-infektion alusta. Oireet kestävät vähintään kahden kuukauden ajan, ja ne haittaavat jokapäiväistä toimintaa eikä niitä voi selittää vaihtoehtoisella diagnoosilla.
Pitkäkestoiselle koronataudille annetulla määritelmällä on luonnollisesti vaikutusta siihen, kuinka monen potilaan katsotaan tautiin sairastuneen.
Pitkän koronataudin kuvaa tarkasteltaessa merkitystä on myös sillä, kuinka pitkään tautia sairastavat kärsivät oireistaan.
Roine kertoo asiantuntijaryhmän yllättyneen siitä, että meta-analyyseissä eli eri tutkimuksia yhdistelemällä ei aina nähdä pitkäkestoisten oireiden vähenemistä 1–6 kuukauden välisenä aikana. Niinpä riittävän pitkäkestoisia, yhdestä kahteen vuoteen kestäviä seurantatutkimuksia tarvitaan lisää.
– Olisin kuitenkin optimistinen sen suhteen, että kyseessä on lopulta paraneva tauti, Roine toteaa.